Emmerich

i. Eberhard on komea mustankimo ori, jolla on korkeutta 163cm. Hevonen syntyi Pohjois-Saksassa suureen siittolaan, josta se lähti jo alle kolmivuotiaana maailmalle. Eberhard myytiin aluksi Itävaltaan, jossa se vietti kahdeksan vuotta elämästään ennen siirtymistään takaisin synnyinmaahansa Saksaan. Ori on menestynyt mallikkaasti kansainvälisillä kouluradoilla Grand Prix -tasolla ja on tämän myötä hyvin tunnettu jalostusori myös ulkomailla. Luonteeltaan Eberhard on melko samanlainen omissa oloissa viihtyvä erakko kuin Rikukin. Ori on erittäin taitava kestämään kaikenlaisia epämiellyttäviä asioita, kuten esimerkiksi ihmisten halua rapsutella ja lääppiä hevosta. Eberhardin kärsivällisyys on siis ensiluokkaista. Välillä on kuitenkin senkin lepuuteltava sisäänpäin kääntyvää persoonaansa, ja siihen sille on annettava tilaisuus edes kerran päivässä. Ori kilpailee edelleen, mutta pian koittavat eläkepäivät ja näin ollen siirtyy täyspäiväisesti jalostusorin puuhiin. Eberhard periyttää melko käypää luonnetta ja kevyttä askelta.

ii. Eckhard oli rautiaankimo, 159cm korkea ori, joka kilpaili menestyksekkäästi kansainvälisillä kouluradoilla lähinnä Länsi-Euroopassa. Tasapainoisen luonteen omaava ori oli monen kilparatsastajan suosikki, koska toisinaan hevonen tuntui toimivan pelkän ajatuksen voimalla. Orin kanssa oli siis helppo menestyä. Se myytiin Belgiaan 7-vuotiaana, ja se voitti maan koulumestaruuden pari vuotta sen jälkeen. Eckhardilla oli äärimmäisen kevyt ja liitävä askel sekä se oli rakenteeltaan juuri passeli kouluratsu. Orilla ei ollut minkäänlaista ongelmaa olla korkeassakaan muodossa. Hevosella oli kuitenkin hieman nöyristelijän vikaa, ja se tuuppasikin ottamaan joskus jopa liikaakin sontaa niskaansa ratsastajilta, joille maine ja mammona oli tärkeintä. Viimeiset kilpailuvuotensa hevonen sai kuitenkin viettää ranskalaissyntyisen ratsastajan kanssa, joka oli rehti ja käytti selässä kevyitä apuja. Kyseinen ratsastaja ihastui hevoseen niin paljon, että hevosen lopetettuaan kilpa-uransa 15-vuotiaana, hän osti sen itselleen. Valitettavasti ori menehtyi, ollessaan vasta 17-vuotias pahassa autokolarissa Etelä-Belgiassa. Onneksi ori ehti kuitenkin saamaan muutaman jälkeläisen, joista onkin kuoriutunut varsin hyväluonteisia ratsuja.

ie. Diabelski toimi pääasiassa suurimman osan elämäänsä jalostustammana. Se oli musta kuin yö ja korkeudeltaan 164cm. Hevonen oli tilausvarsa Puolaan, ja sen tuleva omistaja valitsikin tammalle oikein oivan nimen. Diabelski tarkoittaa puolaksi pirullista, ja sopi tammalle kuin nenä päähän. Luonteeltaan tamma oli aikamoinen äkäpussi, eikä sen kanssa tullut kovinkaan moni juttuun. Hevosella kilpailtiin Puolassa jonkin verran aluetason koulukekkereissä, muttei se tuonut sieltä menestystä sen enempää. Suurimmaksi syyksi tähän nousi Diabelskin erittäin hankala luonne. Se oli sukunsa puolesta kuitenkin varsinainen helmi, minkä vuoksi se pääsikin lopulta siitostamman rooliin. Tamma eli pitkän elämän saman omistajansa hoivissa, ja lopulta menehtyi vanhuuteen ollessaan 28-vuotias. Diabelski jätti jälkeensä upeat viisi varsaa, joista moni on kilpaillut aina Grand Prix –tasolle asti.

e. Kornblume Kezia oli kuvankaunis ruunikonkimo tamma, jolla oli säkäkorkeutta 170cm. Hevosella kesti muutama vuosi päästä sukunsa asettamiin hurjan suuriin saappaisiin. Sen molemmat vanhemmat olivat menestyneitä omilla tasoillaan ja etenkin tamman isän kaksinkertainen maailmanmestaruus lisäsi ihan mukavasti paineita. Tamma kilpaili kansainvälisillä kouluratsastuskentillä Grand Prix -tasolla, menestyen loistavin tuloksin. Se on EM-kultamitalisti ja on myös pari kertaa kilpaillut Saksan koulujoukkueessa. Luonteeltaan Kezia oli kuitenkin melko mitäänsanomaton. Siitä ei ollut haastetta sitä kaipaaville vaan tamma lähinnä teki mitä käskettiin ilman suurempia mutinoita. Hevonen lopetti kilpauransa jo 12-vuotiaana, ja siirtyi sitten suvunjatkamishommiin. Kezia periytti jälkeläisilleen loistavaa rytmitajua ja hyvää rakennetta. Riku jäi hevosen viimeiseksi varsaksi, sillä tamma menehtyi synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.

ei. Vollmond on edelleenkin hyvin tunnettu nimi oldenburgjalostuksessa. Tämä ruunikonkimo, 168cm korkea ori, oli aikansa menestyneimpiä kouluhevosia ympäri maailman. Jokainen olisi halunnut juuri tästä orista varsan, joten orille siunattiinkin jälkeläisiä hyvin paljon. Yleinen nimi kuitenkin tuo haittaa nykypäivänä jalostuksen kannalta. Vollmondista povattiin jo ennen sen syntymää suurta menestyjää eikä se jättänyt ketään kylmäksi startatessaan ensimmäistä kertaa nuorten hevosten luokissa. Jo seitsemän vuoden iässä Vollmond nappasi Saksan mestaruuden ja pääsi edustamaan maatansa seuraavan vuoden Euroopan mestaruuskilpailuihin. Sieltä ori nappasi joukkuekullan ja yksilöhopean. Sen jälkeen orilla oli lyhyt taantumavuosi, jolloin hevosen menestys ei ollutkaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Vollmond palasi suurille areenoille kuitenkin vahvempana kuin koskaan, minkä tuloksena olikin maailmanmestaruus kahtena peräkkäisenä vuotena. Ori menehtyi 22-vuotiaana viettäessään eläkepäiviään lähellä Alppeja.

ee. Kornblume Kandake oli Kornblume Stallin ensimmäisiä kovia nimiä jalostusta ajatellen. Tämä tummanruunikko, 171cm korkea tamma, menestyi upeasti kansallisilla kouluradoilla Saksassa. Tamma nimittäin pesi hyvin menestyneet oritkin mennen tullen. Kasvattajalta oli hyvä päätös jättää tamma itselle, ja näin ollen talli tuli tunnetuksi kasvateistaan. Luonteeltaan Kandake oli oikein helppo tapaus. Pieniä ongelmia toi kuitenkin muut hevoset, joista tamma ei pitänyt laisinkaan. Kilpailupaikoilla oli aina oltava tarkkana minne hevosta kuljetti, ettei se päässyt runnomaan muita kilpakumppaneitaan. Kandake oli se hapannaama, jonka saattoi nähdä mutaisen tarhan nurkassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Ihmisen nähdessään hevonen oli kuitenkin aina korvat pystyssä hörisemässä ja toivottamassa hänet tervetulleeksi. Tamma menehtyi lopulta vanhuuteen, mitä ennen Kandake ehti varsoa maailmaan kuusi varsaa.
sukuselvityksen pohja © Catia, lisäykset © Amanda

17.06.2016 Royal Gear, muut puoliveriorit (01/12) SW3, tuom. taffel
08.05.2016 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (02/07) RCH, tuom. dookie
20.04.2016 Kettula, puoliveriorit (03/11) RCH, tuom. taffel
18.04.2016 Satulinna, puoliveriset, orit (02/11) RCH, tuom. taffel
16.04.2016 Alondra, oldenburginhevosorit (01/09) SW2, tuom. dookie
09.03.2016 Satulinna, oldenburgit, orit (01/12) SW5, tuom. taffel
19.02.2016 Thirteen, muut puoliveriorit (04/10) RCH, tuom. Spookiness
15.01.2016 Alondra, oldenburginhevosorit (02/10) RCH, tuom. taffel
24.12.2015 Alondra, oldenburginhevosorit (02/11) RCH, tuom. taffel
05.10.2015 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (02/08) RCH, tuom. taffel
20.05.2015 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (02/08) RCH, tuom. dookie

03.11.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Heidie
Olin tullut valmentamaan Rikua ensimmäistä kertaa ja ratsastaja oli jo puhelimessa kertonut, että paikanpäällä saattaa odottaa varsin rento ja rauhallinen kaveri. Alkuveryttelyt ratsastaja oli jo aloittanut ja saapuessani paikalle pyysin ratsukkoa jatkamaan veryttelyä vielä jonkin aikaa itsenäisesti, jotta näkisin miten parin yhteistyö sujuu normaalisti ja miten hevonen liikkuu. Riku näytti jopa hieman laiskalta ja ratsastaja tuntui pumppaavan oria jatkuvasti. Pyysin lisäämään ravityöskentelyyn nopeita temponmuutoksia, joissa orin tulisi reagoida apuihin heti kun ratsastaja niitä antoi. Jos pidäte tai pohje ei mennyt heti ensimmäisen askeleen aikana läpi, tuli ratsastajan antaa apu heti uudestaan hieman "kovemmin" ja tarvittaessa käyttää kannusta tai raippaa herättelyyn. Alkuun työskentely näytti tahmealta, mutta nopeilla siirtymisillä Rikuun saatiin vähän lisää eloa.

Päivän tehtävät keskittyivät paljolti siirtymisiin. Teetätin ratsukolla paljon siirtymisiä askellajien sisällä ja kun hevonen reagoi "helpoissa" siirtymisissä nopeasti jatkoimme askellajien välisiin siirtymisiin. Rakensimme tavallisilla ravi- ja laukkapysähdyksillä pohjaa entistä vaativammille siirtymisille ja lopulta pääsimme tekemään pari siirtymistä lisätystä ravista pysähdykseen ja lopulta jopa lisätystä ravista piaffeen. Ori notkistui paljon siirtymisten myötä ja oli valppaanpana. Ratsukko oli tehnyt töitä ahkerasti läpi valmennuksen ja teimmekin siirtymisten jälkeen enää kevyesti passagea erilaisilla kaarevilla linjoilla. Orin kokoamiskyky oli sen moottoriin nähden huikea ja passage-piaffe siirtymisetkään eivät olleet ongelma vaikka Riku olikin tehnyt jo tunnin ahkerasti töitä. Hyvän siirtymisen jälkeen päästin ratsukon tekemään letkeää loppuveryttelyä, jossa hevonen sai avata selkäänsä ja kaulaansa venyttämällä päätään pitkälle eteen alas.

15.06.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Víva VRL-13593
Tuttu ratsukko saapui kentälle, minun odottaessani heitä. Tervehdin Amandaa ja rapsutin tuota komeaa oldenburgilaista turvasta, ennen kuin pyysin Amandaa verryttelemään orinsa itsenäisesti. Alkuun Riku oli hieman laiskahko, sillä se laahasi takasiaan maata pitkin ja vaikutti muutoin melko herätettävissä olevalta. Kunnon alkuverryttelyiden myötä Amanda sai kuitenkin Rikun heräämään unestaan, jolloin pystyttiin aloittelemaan varsinainen valmennus. Ratsukko saikin lähteä siltä seisomalta raviin ja pyöräyttää hieman raviväistöjä, jotka tietenkin onnistuivat ihan mukavasti tältä kaksikolta. Hetken ravailtuaan oli laukan vuoro. Riku nosti laukan keposesti ja ori laukkasikin oikein tyylikkäästi eteenpäin. Ratsukko saikin kokeilla hieman laukanvaihtoja sekä puolipiruettia, jonka kanssa meni tovi, ennen kuin se saatiin onnistumaan. Valmennuksen lopuksi ratsukko sai tehdä vielä hieman takaosakäännöksiä, joiden kanssa menikin sitten koko loppu tunti. Valmennuksen loputtua Amanda sai loppuverrytellä Rikun itsenäisesti.

05.06.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana K.K
Olin jo nähnyt kaksi Alondran oria tänään aiemmin päivällä ja nyt vuorossa oli päivän viimeinen ratsukko: Riku ratsastajansa kanssa. Pari oli jo verytellyt valmiiksi joten siirryimme tekemään heti päivän työskentelyä, joka liittyi siirtymisiin. Aloitimme ensin käynnin sisäisillä siirtymisillä, kokosimme ja lisäsimme askellajia ympyrällä ensin siihen tahtiin kun hevonen saatii kuulolle ja lopulta siirtymisiä tehtiin neljä ympyrän aikana. Samaa tehtävää toistettiin myös ravissa ja lopulta laukassa. Kun perusaskellajit saatiin toimimaan ongelmitta ja Riku oli hyvin kuulolla sekä kokosi ja pidensi ketterästi jatkoimme passageen ja piaffeen. Teimme vaativia siirtymisiä lisätystä ravista ja laukasta sekä passageen, että piaffeen ja samoi niistä takaisin suoraa lisättyihin askellajeihin. Aluksi Riku vaikutti olevan hieman kohmeessa ja jäi kovaksi kuolaimelle kokoavien apujen aikana. Ratsastaja sai herätellä oria töihin kannuksella ja kun selkä saatiin pysymään rehellisesti ylhäällä läpi siirtymisten päätimme antaa sille lepotauon. Tauon jälkeen jatkoimme vielä piruettiharjoituksilla kun kokoamista oltiin jo päästy aloittelemaan. Laukassa Riku liikkui selkeästi paremmin kuin ravissa ja ratsastaja pääsi työstämään ratsua paremmin läpi tehtävien. Aluksi piruetti oli kuitenkin hieman nopea ja Riku kääntyi kuin kannoillaan ympäri yhdellä askeleella. Ratsastaja oli liian hätäinen käännöksessä, eikä istuttanut oria takajaloille. Kääntöavut eivät saa lähteä pelkästään kädestä vaan hevonen täytyisi valmistella paremmin kääntymään taivutettuna takaosa liikkeen keskipisteenä, eikä niinkään akselinsa ympäri. Kun piruetit saatiin hanskaan päästettiin Riku ansaitulle loppukeventelylle, jonka lomassa annoin vielä vinkkejä tulevien kisojen kisaverkkoihin sen varalle, että ori kovenisi suusta sielläkin.