Jeroen v.d. Duren

ii. Ziekte ("Sodan Tauti") on Oorlog siittolan oma kasvatti ja tätä nykyä myös toinen tallin jalostusoreista. Ziekte on Hollannissa hyväksytty Stamboek ori. Ziekte on saanut kehuja erityisesti ensiluokkaisista liikkeistä, komeudesta ja tempperamenttisestä luonteesta. Jota ilmeisesti ei ole Jeren isään periytynyt yhtään. Ziekte on kilpaillut hyvillä sijoitusprosenteilla valjakoajossa voittaen kolmena vuotena peräkkäin rotujärjestönsä valjakkomestaruudet. Ziekte on jättänyt jälkeläisilleen nimenomaan liikettä, mutta myös sysimustaa karvaa joka ei juuri auringossa haalistu. Tänä päivänä Ziekte edustaa ehkä hieman vanhempaa friisiläsityyppiä ollen aavistuksen raskas linjoiltaan. Ori on kuitenkin hyvin rakentunut ja ryhdikäs, joten kokoaminen ja liikkeet eivät ole raskaasta tyypistä huolimatta juurikaan kärsineet.

iii. Isänisä Kozakken ("Kasakka") on yksi friisiläislinjojen arvostetuimmista jalostusoreista. Kozakken on palkittu kymmenellä pisteellä sekä ravista, että käynnistä, sekä tunnettu myös periyttävän mahtavia liikkeitään jälkeläisilleen. Oriin nimi halutaan sukutauluun etenkin silloin kun haetaan suoritushevosta kilpailuihin. Luonnepuoli kuitenkin on ollut tämänkin orin niin sanottu heikkous. Kozakken on nimittäin hyvinkin tulinen ja uhmakas. Toiset kutsuvat näitä ominaisuuksia kilpahevoselle sopivimmilla termeillä kuten räjähtävä reaktionopeus ja ammattilaisten ratsu. Valjakossa Kozakken on kilpaillut runsain mitoin sijoittuen lähes poikkeuksetta. Näin ollen nähtävissä on, että oikeissa käsissä tästäkin orista on onnistuttu hiomaan helmi.

iie. Verlosser v.d. Oorlog ("Sodan pelastaja") on myöskin Oorlog siittolan omaa tuotantoa, mutta kuitenkin aiemman sukupolven tuotos. Tosiaankin kyseinen siittola on kulkenut suvussa polvelta toiselle jo ennen sotaa. Verlosser on Ster palkittu tamma joka päästää hyvin oriin ominaisuudet läpi. Tamma on ollut pienikokoinen hyväluonteinen siitostamma, joten sille on erityisesti käytetty oreja joissa on kokoa. Kilpailutaustaa Verlosserilta ei löydy vaan tamma on ollut nimenomaan siitoskäytössä saaden yhteensä 15 varsaa elämänsä aikana.

ie. Ster v. Prokaz ("Prokazen tähti") on nuorena kilpaillut sekä valjakkoajossa, että pienissä koululuokissa. Maineikaista kilpahevosta Steristä ei tullut, mutta jalostuksessa Ster löysi paikkansa. Pallen kasvattaja Jan-Willem kehui meillekin Sterin olevan äideistä parhain. Emänä siis ensiluokkainen joka pitää hyvää huolta varsoistaan ja ottipa hoiviinsa myös vieraan tamman varsan. Pitäessään välivuotta varsomisesta Ster näkyi rapsuttelevan ja kaitsevan huolellisesti myös muiden varsoja laitumella. Luonteeltaan Ster on säpsäkkä. Kuitenkin todella kiltti, mutta ei ehkä kovin levottoman ja äkkiliikkeisen ihmisen hevonen.

iei. Dragen v. Prokaz ("Prokazen karhu") on Prokaz-siittolan ainoa orikasvatti, joka on esitetty Stamboekiin ja saanut jalostusoikeuden. Dragen on kilpaillut runsaasti sekä kouluratsastuksessa, että valjakkoajossa. Menestystä on tullut, mutta miksikään huippukilpuriksi ei Dragenia voi nimittää. Stamboekissa Dragen on saanut yhdeksikön sekä ravista, käynnistä ja tyypistä. Muut pisteet ovat olleet seiskaa ja kahdeksikkoa. Ratsastuskokeessa Dragenia ollaan sanottu herkäksi, kuuliaiseksi ja nöyräksi, mutta hieman raskaaksi kädelle.

iee. Liefhebben v.d. Oorlog ("Sodan rakkaus") on Oorlog siittolan kasvatteja myöskin, mutta myyty jo nuorena varsana Prokaz-siittolaan. Liefhebben kiersi nuoruusvuosinaan paljon näyttelyitä ja koulukilpailuita hienosti menestyen. Tamma on menestynyt kilpailuissa niin hyvin, että se on saanut itselleen Sport-predikaatin. Jalostukseen Liefhebben siirtyi vasta 12-vuotiaana ja kerkesi jättämään vain kolme varsaa, joista kaikki olivat tammavarsoja.

ei. Cerah syntyi myös Irlannissa hienoon friisiläiskasvattamoon. Siellä Cerah sai melkein parhaan mahdollisen kasvatuksen, ja sitä panostettiin näyttelyihin. Cerah ei kuitenkaan pärjännyt näyttelyissä päänmerkkinsä takia hyvin, sillä friisiläisillä ei saisi olla mitään muita merkkejä kuin pieni tähti. Cerah myytiin harrastetalliin, jossa siitä pidettiin paljon. Cerahilla ei kuitenkaan voitu antaa kenen tahansa ratsastaa, sillä se saattoi jossain vaiheessa pelätä mitä tahansa pientäkin värähdystä, tai liian äkkinäisiä liikkeitä. Cerahin omistajien tuttu tarvitsi astutukseen friisiläisoria, joten Cerahilla astutettiin tamma Gitte, ja näin syntyi varsa Prada. Cerah periytti hyvin vahvasti oman luonteensa Pradalle, sillä kumpikin pelkäävät liian äkkinäisiä liikkeitä ja joskus myös näitä näkymättömiä mörköjä.

eii. Samson syntyi saksalaisessa siitostallissa, ja kaikki ihailivat komean ulkomuodon omaavaa friisiläisvarsaa. Samsonista kaavailtiin itsestäänkin isää monelle varsalle, joten sitä kilpailutettiin myös ahkerasti, muttei liikaa. Pääasiassa ennen siitosorin uraansa Samsonilla ratsastivat kokeneet talliapulaiset, jotta se ei ihan täydellisesti olisi jäänyt ilman liikuntaa. Kilpailuissa Samson menestyi ihan hyvin, mutta selkeästi Samsonia ei ollut tarkoitettu pelkästään kilpahevoseksi. Samsonista on tullut sen kasvaessaan erinomainen siitosori ja tälläkin hetkellä Samson periyttää geenejään pienille varsoille. Samsonin luonne on välillä vähän hermoileva, mutta kuitenkin totteleva ja kiltinoloinen. Samson ei pidä siitä, jos sitä määräillään liikaa.

eie. Eefke on syntynyt Alankomaissa, Amsterdamin läheisyydessä olevassa kylässä. Siellä se on viettänyt elämänsä ensimmäiset vuodet aina 8-vuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa Eefken omistaja kuoli, joten Eefke rantautui hänen lähimmän sukulaisensa luokse Alankomaiden Rotterdamin läheisyyteen. Siellä Eefkestä pidettiin hyvää huolta, ja käytettiin hyväksi sen valjakkoajo-koulutusta. Eefke kilpaili aluksi hyvin paljon, mutta huomattiin, että se stressasi kilpailuiden aikana niin paljon, että oli keksittävä sille jotain rennompaa ja mukavampaa tekemistä. Eefkestä tuli siis tätä kautta emä parille pienelle friisiläisvarsalle, jotka ovat nyt jo siirtyneet itsekin kilpailemaan maailmalle. Eefke on luonteeltaan todella lempeä, äitisorttia niinsanotusti. Eefken luonne välittyy yleensä myös sen varsoille, ja varsoista tulee lempeitä ja ystävällisiä muille hevosille sekä ihmisille.

ee. Gitte on syntynyt poikkeuksellisesti Irlannissa ihan normaaliin talouteen, jossa oli myös karjaa. Gitestä pidettiin paljon, mutta sille ei osattu opettaa kuin normaalit ratsastusasiat, joten siitä tuli normaali harrastehevonen. Gitte sai paljon liikuntaa, mutta jossain vaiheessa sen liikutus alkoi jäädä, eikä Gitestä enää huolehdittu niinpaljon. Syy oli se, että velkojat alkoivat kerätä rahojaan eikä sekä Gitteä että karjaa ollut varaa pitää. Gitellä päätettiin teettää varsa, jotta rahavaikeudet helpottaisivat kun se myytäisiin. Giten varsan isäksi saatiin tuttujen friisiläinen, ja näin syntyi varsa, Prada. Giten luonne on välillä todella tempperamenttinen, mutta se on myös rauhallinen ja mukava hevonen.

eei. Hedzer on Ranskassa pienessä maatalouskylässä syntynyt ja siellä varsa-aikansa viettänyt friisiläinen. Siellä Hedzer auttoi paljon maataloustöissä, kunnes huomattiin, että se oli ulkomuodoltaan erinomainen näyttelyihin. Hedzer myytiin Saksaan kilpailemaan, kun se oli 5-vuotias. Hedzer menestyi erittäin hyvin näyttelyissä,ja sitä alettiin käyttämään siitoskäytössä. Hedzer on siis antanut alun jo monelle pienelle varsalle, joilla on hyvä tulevaisuus näyttelyissä tai miksei myös muissa lajeissa kilpailemassa. Hedzer on luonteeltaan hiukan äkkipikainen mutta ystävällinen ori, joka kiintyy nopeasti ihmisiin. Siksi se saakin luultavasti viettää eläkepäiviään niiden ajankohtaiseksi tultua mukavassa hevosseurassa jossain rauhallisessa paikassa.

eee. Waltrude on Saksassa Saarlandin osavaltiossa syntynyt ja eli siellä miltein kymmenvuotiaaksi asti. Saksassa tamma kilpaili helppoja luokkia kouluratsastuksen puolella ja keräsikin nimiinsä muutamia sijoituksia. Pääasiassahan tamma oli harrastekäytössä ja sille ei ollut suurempia tulevaisuudensuunnitelmia tai tavotteita. Waltruden omistajat joutuivat kuitenkin konkurssin partaalle ja joutuivat luopumaan kaikista hevosistaan ja niin Waltrude myytiin Alankomaihin siitoskäyttöön. Waltrude sai yhteensä neljä kaunista ja tervettä varsaa. Luonteeltaan Waltrude on rauhallinen ja leikkisä tamma, joka ottaa ihmiset vastaan korvat hörössä makupaloja hamuillen.
Sukuselvitys © yersinio

NJ-näyttelyt
29.09.2014 Rimeyard, Muut hevosorit (01/15) BIS1, MVA-SERT, tuom. vaapu.
11.09.2014 Duren, Friisiläishevosoriit (04/14) irtoSERT, tuom. Vibaja
09.09.2014 Escorant Trakehners, Harvinaisrotuiset orit (02/12) irtoSERT, tuom. Vibaja
08.09.2014 Escorant Trakehners, Friisiläistammat ja orit (01/12) BIS1, MVA-SERT, tuom. Kerppa
15.08.2014 Stableyard, Friisiläiset (03/06) irtoSERT, tuom. Kerppa
10.08.2014 Stableyard, Harvinaiset hevosorit (03/10) irtoSERT, tuom. Kerppa

VSN-näyttelyt
05.10.2013 Stal Lycan, friisiläisorit (01/08) SW4, tuom. Cannabia
05.08.2014 Stal Lycan, friisiläiset (01/03) SW3, tuom. Christa W.
26.07.2014 Bellgrove, friisiläishevoset (03/04) RCH, tuom. weem
05.06.2014 Stal Lycan, friisiläisorit (02/05) RCH, tuom. Vibaja
03.06.2014 Stal Lycan, friisiläisorit (03/05) RCH, tuom. Christa W.
01.06.2014 Stal Lycan, friisiläisorit (03/05) RCH, tuom. weem

25.07.2014 - Vihdoin ja viimein se kävelee!
Jere kävelee taas paino kaikilla jaloilla ja on oikein virkeä, kun ei se ole päässyt kauheasti purkamaan energiaansa tämän reilun kahden kuukauden aikana. Olin melkein menettänyt jo toivoni Jeren parantumisen suhteen, mutta niin se vaan alkoi kävelemään. Ori on saanut erikoiskengän pois ja sillä on nyt tuliterät kengät jalassa. Viikko sitten Jere näytti parantumisen merkkejä, mutta vasta tänään se pääsi ratstastaja selässä kevyelle metsälenkille. Hevonen oli ollut jo tallipihalla aivan täpinöissään ja sillä oli huomattavia vaikeuksia pysyä pöksyissään. Tarkoituksenani ei ollut kiitää salaman lailla koko maastoreitti läpi ja väsyttää innokas oripoika läkähdyksiin vaan kävellä rauhallisesti ja ottaa kevyitä ravipyrähdyksiä. Koko reissun ajan Jeren oli vaikea hallita omaa vauhtiaan eikä minullekaan se ollut järin helppoa hommaa. Monta sataa kiloa painava otus jyräsi kuin viimeistä päivää apujani vasten ja olisi mieluusti karauttanut sataa ja tuhatta eteenpäin. Orin suupielistä valui vaaleaa vaahtoa sen jynssätessä kuolainta. Jeren silmät muljahtelivat sen päässä ja kaula hikoili koko ajan enemmän ja enemmän. Uskalsin ottaa muutaman erittäin lyhyen ravipätkän lenkin aikana. Ensimmäisellä kerralla ori kuitenkin nosti laukan eikä tahtonut sitä enää raviin hidastaa. Kerran kun nyt vauhtiin päästiin! Sormet verillä sain pidättää oria ennen kuin se ymmärsi jatkaa matkaa ravaten. Edelleen matka kuitenkin taittui lapa edellä, kaula hurjalla kaarella ja ryntäät valkoisen vaahdon peitossa. Loppumatkasta Jere antoi jo hieman periksi eikä joka sekunti ollut vetämässä ohjasta ja pyrkimässä nopeampaan askellajiin. Jos kuitenkin erehdyin hölläämään ohjasta senttiäkään, ei meidän supersankari odottanut sekuntiakaan vaan otti samalla hetkellä hatkat. Tallipihalle päästyämme ja hevosen pysähdyttyä, saatoin uskaltaa hellittää ohjasta ja antaa upealle orilleni kunnon rapsutukset. Jere oli terve kuin pukki, joten tarkoituksena oli hiljalleen palautella koulukiemuroita mieleen ja käydä pyörähtämässä muutamissa koulukilpailuissa. Muutaman sijoituksen jälkeen olisi vihdoin ja viimein laatuarvostelun aika!

01.07.2014 - Pakollinen sairasloma
Tuomionpäivä koitti. Kengittäjämme Harry saapui jo varhain aamulla. Olin kiinnittänyt Jeren jo valmiiksi käytävälle, jotta kengittäjä pääsisi nopeasti töihin. Jere ei ole koskaan pitänyt kengittäjistä tai tohtoreista tai oikeastaan kenestäkään tuntemattomasta ihmisestä varsinkaan jos he tulevat iholle. Jeren jalkaan päätettiin tehdä erikoiskengitys, joka suojaisi ja antaisi halkeaman parantua. Ensiksi vanha kenkä poistettiin ja kavio vuoltiin siistiksi, jonka jälkeen jalka sai rengaskengän. Kaviota hiottiin halkeaman kohdalta niin paljon, ettei halkeama päässyt kosketuksiin kengän kanssa ja näin ollen pääsi rauhassa parantumaan. Tyhjään kohtaan laitettiin pala vaahtomuovia, minkä jälkeen Harry siirtyi seuraavaan työvaiheeseen: silikoniin. Silikoni lisättiin suoraan kavioon ja sen annettiin kuivua. Koko kengityksen ajan Jere venkoili sinne tänne ja yritti muutaman kerran jopa näykkäistä kengittäjämiestä, jonka toiminnasta ori ei laisinkaan pitänyt. Kun kenkä oltiin saatu valmiiksi, oli aika tehdä pieni testi taluttaen. Jeren kävely näytti heti paremmalta, kun se pystyi laskemaan jalalle painoa paljon enemmän kuin ennen kengitystä. Tyytyväisenä kiitin ihanaa kengittäjäämme. Jere olisi tosiaan nyt siis sairaslomalla niin kauan kunnes ontuminen loppuu kokonaan. Mikäli ontumiselle ei tule kengityksenkään myötä loppua, on pohdittava asioita uudelleen. Vasta kun hevonen kävelee paino kaikilla jaloilla, voidaan aloittaa rauhalliset maastolenkit. Kyllähän tällainen ottaa nuppiin ihan valtavasti, mutta minkäs teet. Jerellä ei tosiaan ole mitään asiaa enää kesäkauden kilpailuihin. Orilla ei ole asiaa edes laitumelle vaan se pääsee pieneen tarhaan toipumaan. Toivottavasti asia kuitenkin korjaantuu ja loppukesästä päästään takaisin selkään...

30.06.2014 - Kaviohalkeama
Tänään menin ihan normaalisti tarkastamaan laidunkautta viettäviä oreja. Kolmenkopla eli Jere, Antti ja Hertsi, laidunsi keskenään, koska kukaan muu ei sitä jaksa. Kolmikon kaksi muuta jäsentä olivat elämänsä kunnossa ja vetivät pukkilaukkaa vieretysten. Jere oli kuitenkin hieman myrtsinä sivussa ja tarkemman tutkiskelun jälkeen bongasin orin vasemmassa etujalassa halkeaman. Ensin minä latelin tietysti kaikki kirosanat ulos ja parruin kaksi minuuttia, jonka jälkeen nappasin hölmistyneen Jeren mukaani ja könkkäsimme yhdessä pois laitumelta niiden kahden puupään juostessa edes takaisin. Ori ei mieluusti laskenut painoaan etujalalle ja pyrkikin pitämään kipeää kinttuaan ilmassa. Päästyämme talliin huuhtelin Jeren kaikki kaviot vedellä ja kuivasin hyvin, minkä jälkeen jäin vielä pällistelemään halkeamaa, joka ei onneksi näyttänyt kovin pahalta. Kipeä se kuitenkin taisi olla, koska Jere ei halunnut laskea sille painoa ollenkaan ja sen nyrpeästä ilmeestäkin pystyi päättelemään jotakin. Hippulat vinkuen minä kiisin toimistoon ja soitin luottokengittäjälleni, joka pääsi tulemaan heti huomenissa. Loppupäivän Jere saikin viettää sisällä, mikä kävi sille oikein mainiosti. Heti karsinaan päästyään ori läsähti viileään maahan makaamaan.

14.06.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana Alice Miller
Minut oli palkattu tällä kertaa valmentamaan Amandan hevosista komeaa friisiläisoria Jereä, jonka selässä oli tällä kertaa yksi Alondran tallityöntekijä. Jo heti alkulämmittelyjen aikana sain huomata, että ori on varsin herkkänahkainen otus, joka työskentelee mielellään. Ratsastaja oli varmasti ratsastanut Jerellä aikaisemminkin, koska hän osasi hyvin käyttää lähes huomaamattomia apuja ja hyvästä suorituksesta ori sai aina pienen myötäyksen tai taputuksen kaulalle. Kun ratsukko oli saanut tehtyä alkuverkat loppuun, pääsin minä hyppäämään ohjaksiin. Ensimmäisessä tehtävässä oli tarkoitus väistättää pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle käynnissä, tehdä pienehkö ravivoltti ulospäin, väistättää käynnissä takaisin uralle ja nostaa toisen pitkän sivun alussa vastalaukka. Pohkeenväistöjen aikana sain huomauttaa ratsastajan liian voimakkaasta ulkopohkeesta, jonka vuoksi ori väisti monesti takaosa edempänä kuin etuosa. Kun ratsastaja hellitti hieman ulkopohjetta ja kontrolloi vauhtia ulko-ohjan avulla, saatiin monta mainiota väistöä. Vastalaukka sujui oikeaan kierrokseen ongelmitta, mutta vasemmassa kierroksessa ratsukolla oli pieniä vaikeuksia saada laukka pysymään "vääränä". Ori kun olisi mieluusti vaihtanut laukan oikeaksi parin vastalaukka-askeleen jälkeen. Kehotin ratsastajaa istumaan hieman enemmän ulkoistuinluullaan kuitenkaan kaatumatta ulospäin tai viemällä kylkeään kasaan. Myös selvät avut olivat tärkeässä osassa, jotta vastalaukka pysyi yllä koko pitkän sivun ajan. Annoin ratsukon hetken levähtää, kun olin saanut puserrettua siitä hyvät väistöt ja vastalaukat. Seuraava tehtävä oli kolmikaarinen kiemuraura, jonka kaarilla laukataan ja suorilla pätkillä ravataan. Tärkeää oli saada siirtymiset tarkoiksi eli tietyssä pisteessä oli saatava se hevonen joko hidastamaan tai menemään reippaammin. Jerellä meni hetki ymmärtää, että laukkojen välissä ravataan. Se olisi vain laukannut koko kiemurauran läpi ja vähät välittänyt siirtymisistä raviin. Ratsastaja sai tehdä kovasti töitä orin vauhdin hiljentämiseksi. Loppua kohden saimme kuitenkin muutamat ihan hyvät kiemuraurat, vaikka eivät nekään aivan täydellisiä olleet.

05.06.2014 - Menoa ja meininkiä kärryjen kanssa
Tänään päätin liikuttaa Jeren kärryjen kanssa. Haaveissani oli tehdä leppoisa ajelulenkki maastossa, mikä tuskin tulisi onnistumaan riehakkaan Jeren kanssa. Ori oli jälleen kerran pomppaamassa pöksyistään nähdessään ajovaljaat ja kärryjen ilmestyessä näkökenttään oltiin jo sydänkohtauksen partaalla. Jeren kiinnittäminen kärryihin oli tavalliseen tapaan aikamoinen työ, koska ori poukkoili edestakaisin aisojen välissä ja moneen kertaa se yritti jo lähteä matkaan, vaikka kiinnitys oli vielä kesken. Kun olimme päässeet pois tallipihalta hyöriskelemästä, Jere saattoi hetkeksi malttaa kävellä rauhallisesti eteenpäin. Koko ajan se oli kuitenkin pälyilemässä ympärilleen ja odotti sitä ihanaa maiskutusta sekä ohjan läpsäytystä takapuolessa, jollon pääsisi jatkamaan matkaa vauhdikkaammin. No kun se patistus eteenpäin viimein tuli, ei Jere kahta kertaa miettinyt vaan loikkasi ketterästi raviin. Minulla oli tosiaan täysi työ pitää tuo höyryävä hevonen aisoissa. Allani oleva kärryt pitivät kummallista ääntä ja pyörät hakkasivat epäilyttävästi maata, kohtahan tässä kellahdettaisiin kumoon tai ainakin pyörä irtoaisi. Muutma kirosanakin taisi siinä suusta lennähtää kun ei se polvästi ottanut mitään hidastavia apuja kuuleviin korviinsa vaan korvat hörössä, suu vaahdossa ja kaula kaarella pisti parastaan. Suoran pätkän kuitenkin loppuessa sain orin hidastettua käyntiin. Jere heilutteli päätään ja pureskeli vimmatusti kuolaintaan jatkessaan matkaansa kävellen. Loppumatkan päätin kävellä, koska toista formula-ajoa ei kädessäni olevat rakot kestäisi. Tallipihalle päästyämme huokaisin helpotuksesta, loikkasin kärryistä ja taputin mustan orin kosteaa kaulaa. Poika pääsisi viileän suihkun kautta tarhaan!

11.05.2014 - Kouluvalmennus
Tänään vettä ripsotteli jonkin verran taivaalta, mutta Jere kun tuuppaa olemaan varsinainen hienohelma tällaisina sääpäivinä, päätin ratsastaa hevosen maneesissa. Ori tuntui äärettömän hyvältä selästä käsin, mikä tosin ei ollut uusi juttu. Tänään tarkoituksenani oli paneutua koottuihin askellajeihin, etenkin koottuun raviin ja laukkaan, joissa orilta meinaa aina lähteä kaasun käyttö lapasesta. Tein lämmittelyksi paljon erilaisia ympyröitä, joissa taivutin ja asetin hevosta vuoroin ulos ja vuoroin sisään. Mitään ongelmia meillä ei ollut, joten pääsin monesti kehumaan Jereä, jolloin sen työmotivaatio sen kun vain kasvoi. Tein muutamia siirtymisiä uralla: kolme askelta kottua käyntiä - kolme askelta koottua laukkaa jne. Hetken vääntämisen jälkeen Jeren reagointi alkoi toimia nopeammin ja se virittyi erittäin herkäksi avuille. Minun ei tarvinnut kuin hieman puristaa ohjia nyrkissä niin ori oli jo vetänyt itseään enemmän pakettiin. Saatuani Jeren kuulolle, aloitin laukkatyöskentelyn. Tein pitkän sivun alkuun voltin kootussa laukassa, josta jatketaan avotaivutuksessa. Hevonen suoristetaan muutaman askeleen jälkeen ja pitkän sivun loppuun tehdään voltti kootussa ravissa. Matka jatkuu sen jälkeen normaalissa harjoitusravissa ja tehtävä toistetaan toisella puolella. Selässä sai olla tarkkana, ettei pohkeet naputellut turhaan hevosen kylkiä, koska jokainen kosketus lisäsi herkkänä olevan Jeren vauhtia. Laukkavoltin aikana Jere tuuppasi kaatumaan sisälle, mikä johtui minun totaalisesti unohtuneesta ulko-ohjan tuesta. Avotaivutukset menivät mallikkaasti, vaikkakin pari kertaa Jere jyräsi lapa edellä kaikki minun ulkoa tulevat avut. Ravivoltti sujui hienosti, kunhan vain muistin ulko-ohjan ja pohkeen. Toiseen suuntaan meille tuli Jeren kanssa pieniä erimielisyyksiä laukkajakson pituudesta. Ori olisi mieluusti jatkanut laukkaa vielä ravivoltinkin aikana ja sen jälkeenkin. Sain tehdä monia napakoita pidätteitä ja käyntiin siirtymisiä ennen kuin saimme myös vasempaan suuntaan hyviä avotaivutuksia ja voltteja niin ravissa kuin laukassakin. Tein muutamia temponmuutoksia vielä ravin sisällä: lyhyellä sivulla otetaan liikettä hieman takaisin päin ja pitkillä sivuilla annetaan sitten mennä. Sen jälkeen hidastin ratsuni käyntiin ja jatkoin ulos maneesista. Onneksi siellä oli lakannut satamasta, joten pääsimme kävelemään loppukäynnit maastoon.

29.04.2014 - Kouluvalmennus
Pitkästä aikaa istuskelin itse Jeren selässä. Sillä on nyt ratsastellut aika paljon minun tallityöntekijät ja ulkopuoliset ratsuttajat. Tänään tarkoituksenani oli treenata laukanvaihtoja ja vastalaukkaa. Ori oli jälleen kerran valppaana kuin mikäkin aropupu ja teki kyllä kaiken niin viimeisen päälle kun olla ja voi. Alkuverryttelyt menivät ongelmitta. Erilaiset ylitaivutukset ympyröillä ulos ja sisään sai hevosen nopeasti lämpenemään ja herkäksi avuille. Ensimmäisenä tehtävänä otin vastalaukan suurella pääty-ympyrällä. Taivuttelin ja asettelin Jereä ympyrällä sekä ulos että sisään. Muutaman kerran Jereltä tuli muutama epäonnistuminen, kun laukka vaihtuikin ympyrällä oikeaksi, mutta nopea siirtyminen raviin ja uusi nosto sai orin taas jatkamaan vastalaukassa. Annoin orin kävellä hetken pitkällä ohjalla, mistä se oli hyvin tyytyväinen pärskiessään kaula pitkänä. Seuraavaksi nostimme vastalaukkoja käynnistä. Ympyrällä oli tarkoitus koota hevosta hieman, jotta se jäisi odottamaan ja rentoutuisi. Otin mukaan myös laukanvaihdot ympyrällä. Ori vaihtoi laukkaa todella helposti ja hyvin, eikä se kertaakaan lähtenyt ennen aikojaan vastalaukastakaan pois. Epäpuhtausongelmiakaan meillä ei ollut, vaikka yleensä Jeren etuosa tuuppaa vaihtamaan laukan aikaisemmin takaosaan nähden. Jokaisen laukanvaihdon jälkeen ori pidätettiin käyntiin ja se sai jättimäiset kehut. Tätä jatkettiin jonkin aikaa, kunnes otin vielä muutamat laukanvaihdot pohkeenväistöjen avulla. Aloitin pitkän sivun alusta väistätyksen laukassa, väistin toiselle pitkälle sivulle ja vaihdoin laukan. Pohkeenväistön kautta laukka vaihtui oikein esimerkillisesti eikä minulla ollut orista tälläkään kertaa mitään pahaa sanottavaa. Niin hienosti se jaksoi vielä loppuravitkin jolkotella kaula pitkänä alhaalla ja takajalat mukana. Komia poika!