Santiano von Lark

12.03.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Eilwen
Maneesissa oli kaunis aamupäivän valonkajo, kun Amanda ja Tino ravasivat pitkin uraa. Ori ravasi pitkin ja rennoin askelin. - Ajattelin tänään pitää vähän rennomman valmennuksen teidän kanssa. Harjoitellaan siis pysähdyksiä ja paikallaoloa. Koska oot näköjään verkannut jo jonkun aikaa, voidaan aloittaa heti. Eli ota pysähdys, laske viiteen, kävele kolme käyntiaskelta, pysähdys taas viiteen ja niin edespäin. Ensimmäinen pysähdys sujui hyvin, mutta käyntiaskeleet venyivät. - Juu juu sen täytyy pysähtyä kun pyydät. Ota uudestaan. Tino lerputti korviaan, ja hiipi nytkin viisi askelta. - Ota kovemmat pidätteet jos kevyemmät ei mene läpi. No nyt sujui hyvä! Neljä, viisi ja käyntiin.

Tinoa alkoi selkeästi tympiä jatkuva pysähtely ja se alkoi purra kuolaimeen kiinni. - Älä anna sen purra kiinni, ota vaikka vähän ravia eteen, tee voltteja, jotta eteenpänipyrkimys pysyy. Vielä kerran käynnissä onnistunut pysähdys-käynti-pysähdys ja sitten siirrytään raviin. Seuraava yritys onnistui, ja jatkoimme ravissa. - Seuraavaksi pysähdys ja lasku viiteen, kuusi askelta ravia, pysähdys ja lasku viiteen ja vielä raviin. Tee tämä molemmille pitkille sivuille. Istu kokoajan alas, ja käytä mahdollisimman vähän ohjaa pysähdyksessä, eli istunnalla toimit. Tino ravasi suurin askelin, ja ensimmäinen pysähdys kävi käynnin kautta. Ravi nousi kuitenkin heti, eikä Tino ehtinyt kiihdyttää täyteen vauhtiin ennen seuraavaa pysähdystä, joka tuli täysin ajallaan. Raviin siirtyminen onnistui jälleen. - Hyvä, ekassa pysähdyksessä oot vaan tarkempi.

Ravista pysähdykset sujuivat hyvin, joten jatkamme laukassa. - Laukasta otetaan vain pysähdys, lasket viiteen ja nostat uuden laukan, tee jokaisen sivun keskellä pysähdys. Tino pärski tyytyväisyyttään, ja yllätyin suuresti, kun se pysähtyi välittömästi. Se vaikuti vähän liian innokkaalta, mutta olikin paljon paremmin Amandan avuilla, mitä se näytti ulospäin. - Jee hyvä, tee uudestaan vielä pariin kertaan, ja sitten voit antaa sen laukata pari kierrosta, jotta se saa vertyä. Tino venytteli kaulaansa kävellessään. Se ei ollut hionnut lainkaan ja näytti nauttivan kevyestä treenistä. - Nehän sujui hyvin. Pikkuisen aluksi oli hankaluuksia, mutta mä olin tosi yllättynyt niistä ekoista laukkapysähdyksistä, että se oli niin hienosti avuilla. Saatte olla ylpeitä toisistanne!

03.03.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Eilwen
Musta, pienehkö ori ravasi kaula kaarella kentällä, kun saavuin Alondraan. Se näytti rennolta ja kulki mukavasti oikeinpäin – kunnes pieni tuulenvire lennätti paperinpalan kentälle, ja ori lähti kuin tuhannen ampiaisen jahtaamana. Sisukas ratsastaja pysyi kuitenkin selässä, ja sai rauhoitettua oriin nopeasti. – Heippa vaan, villiä menoa teillä täällä, huikkasin kentän aitaan nojaten. – Hei vaan, joo tää on meidän normi menoa. Aloitetaan vaan, me ollaan tässä verkkailtu jo hyvän aikaa.

- Kuulin vähän, että ekassa laukanvaihdossa Tinolla on ongelmia. – Joo, eka laukanvaihto vähän tökkii, se onnistuu kyllä mutta ei ehkä niin hyvin kuin voisi. Mutta kun sen vaihdon saa onnistumaan niin ne loput tulee ihan luonnostaan, vaan se vaihtoon lähteminen on hankala.

- Okei, tee ekaksi pohkeenväistöjä. Väistätä se hevonen ulkopohkeella, ja pidä vasen kokonaan irti, ihan kuin väistöä tekisit, mutta käynnissä. Taitaa olla aika helppoa kauraa tämmöset Tinolle? Rapistelin käsissäni karkkipaperia, joka herätti orin huomion. Seuraavaksi se jo epäröikin rapinaa ja väisti suurella loikalla. Amanda ratsasti pohkeenväistön uusiksi. – Tosi hyvä! Ota saman tien ravissa, ja jos se sujuu niin otetaan laukanvaihdot. Tino ravasi reippaasti pituushalkaisijalle, ja teki uskomattoman sulavan väistön. – Sulla on kyllä yks kultakimpale allasi!

Tino pärski ja venytteli kaulaansa välikäyntien ajan. Kun Amanda alkoi koota ohjia käteensä, ori nyki niskaansa ja vastusti töiden tekoa. Amanda kuitenkin napautti pohkeella tiukasti, ja ori myöntyi kohtaloonsa. – Noniin, eli nosta vastalaukka lyhyen sivun keskeltä, ja heti lyhyen sivun jälkeen, kun Tino on suora, anna oikean laukan avut. Amanda teki työtä käskettyä, ja lyhyen sivun päätyttyä antoi vaihdon avut. Tino epäröi hetken, mutta vaihtoi kuitenkin – ristilaukalle. – Ja ota stop. Käännä uudestaan lyhyelle sivulle ja uudestaan. Tällä kertaa Tino vaihtoi puhtaasti, joskin hyvin suureleisesti. – Tänään sillä on jotenkin helppo päivä, se ei säiky vaan keskittyy ihan täysillä ja yrittää.

Kolmannella kerralla vaihto oli jo parempi, mutta edelleen todella vaikean näköinen. – Kun vaihdatat sen, niin älä päästä sen päätä tekemään noin isoa liikettä. Eli sun täytyy koota sitä enemmän, ja se ehkä teillä onkin ongelman ydin. Tino huijaa olevansa kuolaimella, vaikkei se olekaan. Tee jatkossa enemmän muotoon kokoavia perusharjoituksia ennen vaihtoja.

Hioimme muotoa vielä hetkisen, kunnes viimeinen vaihtoyritys onnistui lähes täydellisesti. – Hyvä jatka vaan vaihtoja nyt kun ne sujuu! Hienoa, näyttää tosi hyvälle. Tähän voi lopettaa hyvällä omatunnolla, voit ravata vähän pidemmillä ohjilla hetken, että se saa venyä.

06.01.2016 - Maastolenkki hämärässä, kirjoittanut Eilwen
Amanda pyysi minua käymään Alondrassa maastoreissulla Tino-nimisellä orilla. Saavuttuani tallille varustin orin ja itseni, ja käärin meidät molemmat heijastimiin. Mukaani lähti eräs tallityttö toisella orilla. Kun lähdimme pihasta, sydämeni tykytti jännitysestä – olin kuullut orin olevan melkoinen sätkyilijä. Alku sujui kuitenkin hyvin, ori säpsähti kerran vähän isommin, kun lintu lehahti pusikosta lentoon. Muuten sain vain nauttia raikkaasta kevättuulesta. – Otetaan tällä pätkällä vähän ravia! kuulin edestäni, ja annoin orille merkin raviin. Se syöksähti aikamoisella voimalla eteenpäin, mutta pysyi ravilla. Pieneksi oriksi sillä oli melko isot, mutta niin kovin tasaiset liikkeet. Kun siirryimme käyntiin, Tino säikähti jälleen jotain, ja otti valtavan sivuloikan. Olin kuitenkin varautunut, joten ongelmia ei ollut. Kiitin luojaani, ettei ori lähtenyt karkuun, vaan väisti vain. Katsahdin taakseni, ja näin Alondran tallinkaton häviävän näkymättömiin. – Edestäpäin tulee koiria, ole vähän varuillas Tinon kanssa! Kurkkasin edessä menijän olan yli, ja näin kaksi innokasta koiraa ja niiden perässä miehen, jolla oli vaikeuksia pitää koiria. Ne haukkuivat kovaan ääneen ja Tino alkoi pöristellä sieraimillaan kovaan ääneen. Tino hyppäsi eteenpäin koirien tullessa kohdalle, ja törmäsi edessä menevään oriin. Se ei kuitenkaan välittänyt, luimisti vain ja jatkoi matkaansa. Käännyimme melko puskittuneelle metsätielle, ja Tino oli kovin epävarma, kannattaako sinne nyt oikein mennä. Kannustin oria pohkeilla, ja se rymisti pusikon läpi. Metsässä Tino rauhoittui, se rentoutui eikä ollut enää lainkaan epävarma. Aivan liian pian huomasin tulevamme Alondran takapihalle, joka tarkoitti retken päättymistä. Katsahdin kelloani ja kas, olimme olleet jo tunnin reissussa.