i. Klagend on pienehkö oldenburgori, jolla kaiken kukkuraksi on erittäin sirot luut verrattuna oldenburgeihin yleensä. Tämä hento ilmestys on jäänyt auttamatta muiden Albert Wolterin kasvattamien hevosten varjoon. Se ei ole pärjännyt niin hyvin kuin oli odotettu. Vaikka kisatuloksilla Klagend ei loista, on sen persoonallisuus kuitenkin vailla vertaa. Ori kilpailee Prix St. Georges tasolla Saksassa, ja on voittanut maan mestaruushopeaa vuonna 2010. 15-vuotias hevonen on ikäisekseen varsin hyvässä kunnossa, ja se jaksaa edelleen juksata hoitajaparkojaan sekä lähteä juoksemaan kilpaa nuorten poikien kanssa. Yleisesti ottaen Klagend on luonteeltaan varma ratsu, jolta on lupa odottaa hyvää suoritusta. Hevonen on herkkä, ja sillä on äärimmäisen hieno asenne tehdä töitä. Klagend on kuin kieltänsä hulluna riiputtava bordercollie, joka pyrkii kokeilemaan ihan kaikkea, ja katsoo mistä saisi palkinnon. Klagend tuntuu ratsastaessa oikeastaan elävän ihmisten kehujen vuoksi. Orin jälkeläiset on yhden käden sormilla laskettavissa, ja kaikki ovat kilpailleet Saksassa kohtalaisen hyvin menestyen.

ii. Karlos oli upea ilmestys kultaisine karvoineen. Se oli luonteeltaan varsin poikansa Klagendin kaltainen, vaikkei se aina ollutkaan ihan niin iloinen työnteosta. Karlosta sai toisinaan innostaa treeneihin kyllä ihan olan takaa. Ori tuntui välillä olevan sellaista liisteriä, että ei paremmasta väliä. Ratsastajalta vaadittiin silloin erittäin paljon kärsivällisyyttä. Onneksi tällaisella tuulella Karlos saattoi olla vain muutaman kerran kuukaudessa. Usein ratsastaja sai alleen oikein mukavan ratsun, joka suurimman osan ajasta pyrki toteuttamaan hänen toiveensa. Ori kilpaili nuorena Saksassa varsin lupaavasti. 7-vuotiaana hevonen myytiin Ruotsiin, jossa se pääsi Göteborgiin upeisiin puitteisiin valmentautumaan. Karlos piti kokonaisen vuoden kilpailutaukoa, jonka aikana sille etsittiin ratsastajaa, jonka kanssa se olisi samalla aaltopituudella. Tämän jälkeen hevonen starttasi ensimmäiset kansalliset kilpailunsa Ruotsissa, jotka se voitti. Karlos kilpaili lopulta Intermediate II tasolla. Ori on Pohjoismaiden mestari ja peräti kolminkertainen Ruotsin mestaruusmitalisti. Se jätti jälkeensä liudan puoliverivarsoja, jotka ovat vaikuttaneet lähinnä Saksassa ja Pohjoismaissa. Karlos menehtyi vanhuuden vaivoihin ollessaan 25-vuotias.

ie. Tummanpuhuva Vermisse Dich oli ailahtelevainen hevospersoona, joka erakkomaisen luonteensa vuoksi antoi ymmärtämättömille käsityksen vihaisesta hevosesta. Tamma oli omanlaatuinen eikä sen kanssa tullut toimeen, jos ei itsessäkin ollut vähän yksineläjän vikaa. Vermisse Dich saattoi toisena päivänä seistä karsinan pimeimmässä nurkassa korvat takaviistossa, ja seuraavana se olikin irtaantunut seinästä huiman sentin ja kääntänyt toisen korvansa höröön. Hevonen ei siis todellakaan ollut mikään seurallinen otus, joten sen kanssa tehtiin lähinnä vain välttämättömimmät toimet, minkä jälkeen se jätettiin omaan rauhaan. Myöskään toiset hevoset eivät olleet tamman mielestä tutustumisen arvoisia, mutta muut eläimet, etenkin pörröiset koiraeläimet, olivat tamman mielestä mahtavinta koko maailmassa. Hevosen saattoi siis usein nähdä juoksemassa tarhan aitaa pitkin tallin pitkäkarvaisin koira vierellään. Kilpailutuloksia tammalta ei ole muualta kuin vaativista luokista aluetasolta. Ratsuna Vermisse Dich ei ollut ihmeellinen juurikin sen erakkomaisuuden vuoksi. Tamma kun ei ollut lainkaan innostunut siitä, että jonkun selässä sooloilevan idiootin kanssa olisi pitänyt viettää tunti. Vermisse Dich oli kuitenkin kasvattajalleen tärkeä hevonen sen suvun vuoksi, minkä takia se saikin varsoa melko monta lasta tähän maailmaan. Hyvien isäorien napsahtaessa kohdalle, varsoista tuli oikein kelpoja kouluratsuja.

e. Hienolla II-palkinnolla kantakirjattu ruunikko oldenburgtamma Sabine on ollut varsin voitokas hevonen jo heti elämän alkumetreiltä asti. Se osallistui jo 6-vuotiaana Saksan mestaruuskilpailuihin sijoittuen huimasti kuudenneksi. Tammalla kilpailtiin todella ahkerasti aina neljääntoista ikävuoteen saakka, minkä jälkeen hevonen siirtyi kevyemmälle käytölle. Sabinen palkintokaapista löytyy Itä-Saksan piirinmestaruus, Itävallan mestaruuspronssi, EM-yksilö ja –joukkuehopea sekä MM-pronssi sekä monen monta pistesijaa maailmancupissa. Tamma on luonteeltaan varsin mukava hevonen. Se kunnioittaa ihmisiä paljon, minkä vuoksi se lähtee erittäin harvoin protestoimaan ihmisen käskyjä. Yleensä tamma on sukset ristissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on epäreilu eikä ajattele hevosen hyvinvointia. Tamma viettää aikaansa tällä hetkellä Itävallassa suuren siittola Beyermanin tiluksilla, jonka kasvattinimen alaisuuteen se onkin synnyttänyt maailmaan jo kolme varsaa. 19-vuotias Sabine on vielä varsin virkeä tapaus, eikä siitä heti uskoisikaan hevosen olevan jo kunnioitettavan iän saavuttanut hevosrouva.

ei. Serum oli villi ja vapaa, ainakin omasta mielestään. Pikku hiljaa kun hevonen alkoi saada ikää, se rauhoittui vähän liikaakin. Pienenä kakarana Serum keksi kaikenlaista hoitajiensa päänmenoksi. Milloin se oli karannut rehuhuoneeseen tai mönkinyt kuin armeijassa konsanaan tarhan aitojen alitse. Tämän kaiken jekkuilun lisäksi hevosella oli tapana vetää vielä muut kaverit mukaan touhuiluun, mikä teki asioista kahta kauheamman. Sosiaalinen oripoika ei nuorena malttanut keskittyä oikeastaan mihinkään, minkä vuoksi sen kaikki suuremmat saavutukset tulivat oikeastaan vasta hevosen vanhennettua. Serum kilpaili Intermediate I tasolla saavuttaen voittoja Saksassa ja sen naapurimaissa. Kun ori keskittyi, siitä kuoriutui todella upea kouluratsu, jolla oli lahjakkuutta ylitse muiden. Hevonen usein kuitenkin pilasi mahdollisuutensa jatkuvalla riekkumisella. Nykyään Serum on sitten jo niin rauhallinen, ettei sitä meinaa saada edes karsinastaan ulos ilman pussillista porkkanoita. Vanhahko hevospappa saattaa edelleen lähteä seikkailemaan jos ovet jäävät auki, mutta aika nopeasti sen saa kiinni. Serum hengailee Saksassa kasvattajallaan syöden ja nauttien olostaan. Orilla on kaksitoista jälkeläistä, joista suurin osa on jäänyt aluetason suorittajiksi. Tosin mukana on myös pari kirkkaampaakin helmeä, jotka ovat olleet voitokkaita aina kansainvälisille areenoille asti.

ee. Sable oli upea ja varsin massiivisen luuston omaava oldenburg, oppikirjamaisen täydellinen. Nuorempana hevonen ei näyttänyt minkäänlaisia merkkejä potentiaalisuudesta kouluradoille. Kasvattaja oli jo hieman huolestunut, kun päivänvaloa kestäviä tuloksia ei tullut sitten millään. Luonteensa puolesta Sable oli kultaa, joten se ei voinut olla syy menestymättömyyteen. Ainoaksi vaihtoehdoksi nousi puhdas epäonni. Nuorempana tamma ehkä myös jännitti liikaa pieniä asioita. Pari vuotta kesti ennen kuin Sable alkoi saada rutiinia kisaamiseen, ja sen tulokset alkoivat nousta. Hevonen ehti varsoa Saksassa yhden varsan, minkä jälkeen 8-vuotiaana tamma lähti kohti uusia seikkailuja Belgiaan. Viimeistään siellä Sable puhkesi kukkaan. Tamma nousi hiljalleen kansainvälisille kouluareenoille, ja se tahkosi kolmena ensimmäisenä GP-vuotenaan hurjia cup-pisteitä ollen jokaisella kerralla kokonaistilastoissa viiden parhaan joukossa. Vuonna 2009 hevonen valittiin edustamaan maatansa EM-kilpailuihin. Tamman parhaaksi saavutuksesi jäikin EM-hopea. Vuosi kyseisten kilpailuiden jälkeen tamma loukkaantui erittäin pahasti karmeassa kahden auton kolarissa kisamatkallaan, minkä vuoksi se piti lopettaa jo onnettomuuspaikalle. Epäonnisen tapahtuman johdosta tamma ehti varsoa vain yhden ainoan varsan.