Ferdinand Holmes

ei. At The Mercy of Werewolf on upea, mustanruunikko hannover-herra. Korkeutta upealle, raamikkaalle orille on siunaantunut jopa 173 senttiä. Luonteeltaan tämä maskuliinisyyden ilmentymä on aina ollut täysi kymppi. Ori on todella kiltti ja rauhallinen käsitellä ja sen upeat liikkeet varmistivat sen huiman sijoittumisprosentin kouluratsastusradoilla. Tämä upea ilmestys kilpaili kansainvälisissä GP-radoilla 16-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se jäi täysipäiväisesti siitoskäyttöön. Nykyään tällä 19-vuotiaalla oriilla on jo useampia kymmeniä jälkeläisiä, joista jokainen on pärjännyt kouluratsastuksen saralla hienosti.

eii. Werevolves Beginning oli luonteeltaan poikaansa raisumpi, ja sen käsittely oli jo vaativampaa. Kuitenkin kilparadoille päästessään tämä mustanruunikko ori näytti muille närhenmunat. Korkeutta tämäkin ori oli kerryttänyt 173cm, vaikkei rakenteellisesti aivan kukkanen ollutkaan. Siitoskäytössä ori sai muutamia jälkeläisiä, mutta se ei luonteensa vuoksi koskaan ollut kovin suosittu jalostusori.

eie. Spell Check on tummanruunikko, 170 cm korkea hannovertamma. Kun rakennekukkasista puhutaan, niin tämä tamma todellakin on sitä. Se on kantakirjattu kotimaassaan ensimmäiselle palkinnolle ja se on kiertänyt näyttelyitä kahmien palkintoruusukkeita omistajansa seinälle. Ratsastuskilpailuihin tämä tamma ei koskaan päässyt, ja sen ratsutuskin jäi kesken tamman loukatessa tarhassa jalkansa. Näyttelyissä ja siitostammana se on tehnyt hienon uran.

ee. Game Over, Chick on hieno hannovertamma Saksasta. Tamma on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle kotimaassaan ja se on jättänyt jälkeensä monia hienoja varsoja. Kilpailukenttiä tamma ei itse ole päätynyt koluamaan, mutta sen täysveli on Saksan johtavia GP-ratsuja, jota povataan seuraaviin olympialaisiin Saksan vahvuutena. Eli tamma on hyvästä, suositusta suvusta peräisin, jossa kouluratsujen ominaisuudet tosiaankin kulkevat suvussa! Tummanruunikko, 174cm korkea tamma on hieno ilmestys ja luonteeltaan täysin moitteeton, joten ei ihmekään, että sen kasvattaja-omistaja tahtoi siitä siitostamman.

eei. Survivor Game on eläkepäiviään Saksan Hannoverissa viettävä hannoverruuna. Survivor Game teki hienon uran ensin GP-tason kouluratsuna. Ori valitettavasti loukkaantui jo nuorena. Se koitettiin saada toipumaan ja sen kanssa koetettiin vielä PSG-luokkia, mutta vanha jalkavamma vaivasi oria yhä. Niinpä se siirrettiin siitokseen, jossa se sai melkein parisenkymmentä jälkeläistä. Ori sai melko pahan kivessuonenkiertymän, mutta se saatiin pelastettua. Valitettavasti se jouduttiin onnettomuuden seurauksena ruunaamaan, joten sen jälkeläismäärä ei enää kasva - oriista kun ei otettu pakasteita ennen sen sukukalleuksien menettämistä. Nyt ruuna viettää eläkepäiviään omistajansa takapihaa parturoiden.

eee. Chickaboom on 170cm korkea, punaruunikko hannovertamma. Tamma on kilpaillut Intermediaire I & II-tasoilla, ennenkuin se jäi siitoskäyttöön. Nyt kun sen omistaja ei tahtonut enää teettää sillä varsoja, 17-vuotias tamma palasi kilparadoille. Tamma aloitelli PSG:llä, siirtyi siitä Int I ja II luokkiin ja nykyään 19 vuotias neitokainen pelaa jo aikuisten sarjassa, eli GP-luokissa. Omistaja on luvannut, että tamma jää tänä vuonna eläkkeelle, koska se on saavuttanut jo kaiken, mitä hevonen voi saavuttaa. Tämä upea hevonen on myös kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle kotimaassaan. Tilaisuudessa se sai luonnepisteistä 10/10, ainoana luokassaan.
Sukuselvitys © Chao

15.09.2014 - Uusi penkki ja uudet popot
Tänään on ollut oikein monitoimipäivä omalla kullannupullani Verdillä. Ori sai heti aamusta uudet tossut jalkaansa luottokengittäjämme toimesta. Koko kengityksen ajan Verdi oli niin esimerkillistä poikaa, että olin pakahtua ylpeydestä. Ori seisoi järkähtämättömänä paikallaan ja nosteli jalkojaan aina kengittäjän niin vaatiessa. Verdi oli ehkä hieman hermostunut, muttei se uskaltanut ottaa askeltakaan mihinkään suuntaan ilman lupaa siinä pelätessään. Kun kengät oli saatu jalkaan, sai ori mennä hetkeksi karsinaansa. Parin tunnin päästä sen luokse saapuisi nimittäin satulaseppä. Hommahan oli niin, että orin pari viikkoa jatkunut jäykkyys ynnä muu omituinen tukkoisuus on mitä todennäköisemmin johtunut huonosti istuvasta satulasta. Rehellisesti sanottuna hevosen tämän hetkinen satula on nähnyt parhaat päivänsä jo monta kuukautta sitten, että ihmettelen kuinka Verdi on alkanut oireilemaan vasta nyt. Satulaseppä oli nainen, mistä pieni feministinen puoleni oli aivan innoissaan. Verdin satula oli todellakin muotonsa menettänyt ja istui hiuskarvan verran huonosti silmäteräni selässä. Hevoseni on äärimmäisen herkkä huomaamaan tällaiset asiat, joten ei tämäkään tullut minulle minkäänlaisena yllätyksenä. Tunnin satulaseppä sai kokeilla erilaisia satuloita, kunnes vihdoin ja viimein se oikea löytyi. Satula istui selkään kuin valettu ja kaiken lisäksi se oli omalle ahterillenikin juuri passeli. Satulasepän lähdön jälkeen olin taas muutamia tuhansia euroja köyhempi, mutta mitäpä sitä ei maksaisi oman lellikin hyvinvoinnista. Sepän lähdön jälkeen päätin tehdä pienen koeratsastuksen tuliterän satulan kanssa. Verdi oli hieman hämillään kapistuksesta selässään, joka tuntui varmasti erilaisemmalta kuin edellinen. Kävin läheisellä pururadalla ottamassa muutamat ravi- ja laukkapätkät, minkä jälkeen palasin takaisin tallille. Verdille olisi luvassa maukkaat päiväsafkat ja rauhoittavaa tarhailua parhaiden heppakamujen kanssa.

12.09.2014 - Kouluvalmennus
Tänään minun oli tarkoitus treenailla Verdin kanssa koottua laukkaa, sik-sakväistöjä sekä laukkapiruetteja. Ori on pari päivää ollut todella kankea, minkä vuoksi sain tänäänkin lämmitellä sitä yli normaalin ajan, jotta sain siitä edes jotenkin päin toimivan otuksen. Aloitin nopean reagoinnin saalistusta tekemällä siirtymisiä kootun käynnin ja laukan sisällä kolmen askeleen välein. Verdi alkoi selvästi virittymään ja oikein odottamaan seuraavia apuja ja herkistyi silmissä. Kun homma lähti pelaamaan, ja Verdi ei enää muuta tehnytkään kuin keskittyi minuun, saatoin siirtyä ensimmäiseen varsinaiseen tehtävään. Nostin lyhyen sivun keskipisteestä kootun laukan, pitkän sivun alkuun tein kyseisessä askellajissa voltin, jonka jälkeen matka jatkui keskilaukassa ja ennen lyhyttä sivua voltti. Verdi kompuroi hieman ensimmäisessä nostossa, mikä oli täysin oman huolimattomuuteni syytä. Voltit sujuivat joka kerta hienosti: ori asettui sen verran minkä piti ja taipui runkonsa läpi oikein mallikkaasti. Saatoin jokaisella kerralla kehua Verdiä vuolaasti hyvin tehdystä työstä. Keskilaukassa oli huomattavissa pienen pientä painamista kädelle, minkä sain kuitenkin korjatuksi liikkuvalla kädellä. Viimeisellä kerralla Verdin keskilaukka tuntui aivan älyttömän hyvältä. Tunsin kuinka ori pyöristyi entisestään ja sen askel muuttui isommaksi. Ennen seuraavaa tehtävää annoin Verdin kävellä hetken pitkällä ohjalla.

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä sik-saksulkuväistöjä laukassa. Verdi oli pari enismmäistä kertaa ihan kujalla ja hämmennyksissään jätti sisätakajalan matkasta täysin. Se ei polkenut sillä riittävästi alleen ja taivutustakaan ei ollut riittävästi vaan hevonen kulki melko suorana. Seuraavilla kerroilla keskityin ulkoa tuleviin apuihin: ulkopohje komensi ulkotakajalkaa ja ulko-ohja hallitsi taivutusta. Homma lähti rullaamaan paljon paremmin, vaikka edelleen taivutuksen kanssa oli pienoisia ongelmia ja sitä olisi saanut olla enemmän. Asetuksen ja taivutuksen vaihdot sik-sakin vaihtaessa suuntaa olivat oikein hyvät ja minä sain aihetta hymyyn. Viimeiseksi tehtäväksi otin laukkapiruetit keskihalkaisijalla. Tarkoitus oli kääntyä lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja tehdä siinä kaksi laukkapiruettia. Verdi oli keskittynyt ehkä jopa liikaakin ja se alkoi ennakoimaan apujani lähtien kääntymään piruetille ennen aikojaan. Sain hetken laukata orin kanssa toisen piruetin jälkeen suoraan, jottei se enää ennakoisi niin helposti. Pienoisia ongelmia meillä tuli jälleen kerran niiden kirottujen takajalkojen kanssa. Verdi ruuvasi pari kertaa väistöt läpi eikä siis polkenut takajalallaan alleen vaan jätti sen maahan. Sain patistaa oria eteenpäin hieman enemmän ennen laukkapiruettia, jolloin sain takajalat aktiivisemmaksi niin piruetissa kuin kaikessa muussakin tekemisessämme. Piruetit alkoivat olla joten kuten hanskassa ja saatoin vaikeuttaa tehtävää hieman. Piruettien väliin oli tarkoitus saada yhdeksän laukkavaihtoa joka askeleella. Verdi on aina loistanut vaihdoissa eikä se tälläkään kertaan tuottanut pettymystä. Joka kerta väliin mahtui ne yhdeksän vaihtoa eikä yksikään niistä ollut kertaakaan epäpuhdas.

Olin kokonaisuudessaan erittäin tyytyväinen orin työskentelyyn. Se tuntui treenin lopuksi äärettömän rennolta ja vetreältä, minkä vuoksi sitä oli miellyttävä ratsastella. Loppuverkkasin Verdin suurilla ympyröillä puolipitkällä ohjalla ja annoin orin venyttää kaulaansa pitkälle alas. Verdin askel oli hyvinkin irtonainen, ja sen saattoi tuntea selästä asti. Raviverkkojen jälkeen pidätin orin käyntiin ja annoin sille supersuuret kiitokset ja kehut vielä kerran.

25.07.2014 - Pesuhetkistä parhain
Aurinko porotti taivaalla kuin viimeistä päivää ja hiki virtasi vesiputouksen lailla otsalla. Näin lämpimän päivän kunniaksi oli päättänyt pestä Verdin oikein kunnolla päästä varpaisiin. Ori oli oikein innoissaan tästä ajatuksesta ja vesiletkun nähdessään meni täysin sekaisin. Se alkoi pomppia narun päässä kuin vieteri konsanaan suuret korvat lerppuen eikä hommaa rauhoittanut se, kun vesi vihdoin ja viimein alkoi suihkuamaan letkusta. Siinä vaiheessa minulla alkoi olla jo vakavia hankaluuksia pitää yli-innostunut ori aisoissa. Annoin orin hetken painia veden kanssa. Milloin se nuoli vettä tai yritti tarttua siihen ja milloin taas vain heilui paikallaan tuijottaen letkua kuin jotakin lumoavaa pillipiiparia. Kun Verdi ei enää jaksanut riehua idioottimaisesti, saatoin aloittaa pesuoperaation. Jalkojen kasteleminen ei aiheuttanut Verdissä sen suurempia riehumisia, mutta ylöspäin mentäessä meno yltyi koko ajan. Verdi oli aivan läpimärkä ja niin olin minäkin, kiitos hepuloivan ääliön. Seuraavaksi sidoin hevosen paksuun harjauspuomiin kiinni ja kipittelin Verdin hännän tuntumaan. Ori vilkuili taakseen kummissaan ja sai pienen kohtauksen siitä, kun ei se päässytkään niin hyvin katsomaan minuun päin narun estäessä toiminnan. Sain kuitenkin hännän tungettua vesisankoon ja hetken odottelu alkoi. Verdi oli hyväksynyt tosiasian, ettei pääsisi katselemaan muualle kuin eteensä ja yritti sen sijaan korvia kääntelemällä tarkkailla tilannetta takapäässä. Loppupesun Verdi olikin ihan rauhassa. Sain hännän huuhdeltua setvitysaineesta, minkä jälkeen pääsin aloittamaan kuivausoperaation. Hikiviilailun jälkeen ori sai selkäänsä verkkoloimen ja lähdimme pienelle maastopolulle kuivattelemaan. Verdi oli oikein tyytyväinen viilentävään suihkuun ja matalan hörinän saattelemana hamuili hiuksiani. Voi minun höpönassua!