Walkenounz

i. Musta jättiläinen Waldhramm on hyvistä kouluhevosista tunnetun Klaus Beckerin kasvatteja. Luonteeltaan Waldhramm oli kelpo hevostoveri, joka kuitenkin stressasi helposti ja jännittyi kankeaksi jääpuikoksi. Heti nuorten luokista asti orilta odotettiin paljon ja sen onnistumista pidettiin lähinnä itsestäänselvyytenä. Hevonen lunasti ihmisten odotukset dominoimalla lähes suvereenisti Saksan kilpailutilastoja. Waldhramm onkin kolminkertainen Saksan mestari. Kun oli aika siirtyä kansainvälisille koulu-areenoilla oli alku hieman kankea. Waldhramm jäi monesti piirun verran mitalisijoista ja joinain kertoina jopa kympin sakin ulkopuolelle. Tätähän ei orin omistaja sulattanut vaan potkaisi vanhan valmentajan ja ratsastajan pihalle uudistaen koko valmennustiimin. Vähitellen uusien valmennusmetodien myötä hevonen alkoi päästä kansainvälisten kärkihevosten tasolle ja se nappasikin viimeisinä kilpailuvuosinaan Euroopan mestaruuden sekä oikeuden maailmanmestaruuskarkeloihin, joissa Waldhramm kiilasi juuri ja juuri kolmanneksi velipuolensa ohi.

ii. Waldmunt oli hyväkäytöksinen oldenburginhevonen, joka ei kuitenkaan tehnyt yhtään enempää kuin mitä käskettiin. Selästä käsin hevonen oli kuin liimaa, jos ratsastaja ei osannut riittävän roisisti käskeä eteenpäin. Kun ratsastaja löysi yhteisen sävelen orin kanssa, ei ulkopuolelta katsova voinut mitenkään uskoa, että kyseessä on yksi laiskimmista kovan tason koulutaitureista. Waldmunt kilpaili Grand Prix tasolla kahmien voittoja hullun lailla. Orille osakilpailujen voittaminen oli jo arkipäivää kymmenvuotiaana. Vanhetessaan Waldmunt sen kun vain paransi suorituksiaan ja toi rahaa rakastavalle kasvattajalleen maailmanmestaruuden, EM-hopean sekä –joukkuekullan. Rakenteeltaan todellinen ihmetapaus on kantakirjattu I-palkinnolla ja sillä on lähes kuusikymmentä jälkeläistä, joista moni on kilpaillut ja kilpailee yhä kansainvälisillä areenoilla.

ie. Roskue oli suuri, muttei lempeä. Se oli luonteeltaan tasapainoinen, mutta äärimmäisen erakkomainen. Tamma halusi olla lähinnä yksin omissa oloissaan. Jos se joutui olemaan muiden eliöiden kanssa, otti se asiat melko rauhallisesti ja sieti sosiaaliset tilanteet hyvin. Ikinä Roskuesta ei kuitenkaan saanut mitään halinallea, jolle sai leperrellä ja pussailla märäksi. Jos joku näin erehtyi tekemään, tamma pyrki äkkiä vetäytymään kauemmas tai mikäli se ei ollut mahdollista saattoi se väläyttää hampaitaan uhkaukseksi. Oman arvonsa tunteva hevonen oli ratsastaessa kompakti pakkaus. Se kulki omalla moottorilla, keskittyi tekemisiinsä ja yritti parhaansa. Roskue ei sietänyt sitä, että sen toimimisiin puututtiin liiaksi. Ratsastajan oli siis hyvä vain istua rauhassa selässä, kun homma pelaa oikein. Roskue kilpaili Intermediate I ja –II tasoilla Saksassa ja Hollannissa, jonne tamma myytiin 12-vuotiaana. Viimeisinä vuosinaan tamman jääräpäisyys yksinolosta murtui hieman, kun se alkoi viettää aikaa hollantilaisella maatilalla olevien lampaiden kanssa.

e. Irmina Kantelly on tummanruunikko puoliveritamma, joka kilpaili Saksan rajojen sisällä kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Luonteeltaan tamma oli sataprosenttinen hedonisti, mikä vaikeuttikin hieman tavoitteellista treenaamista, kun ei ratsua meinannut kiinnostaa minkäänlainen rehkiminen ja hikoileminen. Mieluummin hevonen olisi makoillut nurmella ja nauttinut olostaan, mitä se kyllä tekikin aina kun vain oli mahdollista. Mitään suuria meriittejä ei siis kouluratsastuspuolelta ole, mutta näyttelykehien sisäpuolelta sitten senkin puolesta. Irmina Kantelly on kantakirjattu II-palkinnolla ja se on usein palkittu näyttelyiden parhaana tammana. Tällä hetkellä hevonen viettää aikaansa Skotlannissa, missä se onkin synnyttänyt jo kolme varsaa. Yhteensä tammalla on viisi jälkeläistä, joista jokainen on saanut osakseen pienen määrän tamman mukavuudenhaluista luonnetta, mutta myös upeaa rakennetta.

ei. Dagonet on varsasta asti ollut päällepäsmäri, joka sai usein niin ihmiset kuin lajitoverinsakin raivon partaalle. Joskus tuntui, että ori ihan tarkoituksella kerjäsi verta nenästään ja suorastaan nautti siitä, kun sai toiset elävät olennot hermoraunion partaalle. Dagonet syntyi saksalaisella siittolalla, josta se myytiin nuorena pojankloppina Ranskaan. Ranskassa se kilpaili nuorten hevosten luokissa, kunnes se palasi takaisin Saksaan 8-vuotiaana. Hevonen kilpaili Saksassa parhaimmillaan Intermediate II tasolla. Se oli Saksan mestaruuskilpailuissa tuttu näky, vaikkei se koskaan sitä mestaruutta tai minkään muunkaan väristä mitalia vienytkään kotiin. Huimat 28 vuotta ja Dagonet vetelee edelleen nuoren hevosen pattereilla. Se telmii nuorempien kanssa ja tekee sitä mitä parhaiten osaa – komentelee muita minkä kerkiää.

ee. Idaia on kliseisesti sanottuna pieni, mutta pippurinen. Hevonen ei mielellään tottele ratsastajan käskyä ja sen selässä täytyykin osata painaa oikeita nappuloita, jotta hevosen saa toimimaan kohtalaisesti. Tamma kilpaili Prix St. Georges luokissa aluetasolla. Idaia napsi yllätyksellisesti muutaman voiton ja pääsi pyörähtämään myös maan mestaruuskilpailuissa. Tamman kilpailuhommat loppuivat muutaman aktiivisen vuoden jälkeen, kun hevosen omistaja päätti keskittyä muihin asioihin kilparatsastuksen sijasta eikä halunnut antaa tammaansa kenenkään muun käsiin. Niinpä Idaia seisoskeli hetken tyhjänpanttina kunnes se teetettiin tiineeksi. Idaialla on yhteensä kaksi jälkeläistä, ori ja tamma, jotka kilpailivat molemmat Saksassa kansallisella tasolla.

01.02.2017 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (01/07) BIS1, MVA-sert, tuom. Welby
01.10.2016 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (01/05) BIS3, MVA-sert, tuom. Zafiro
23.04.2016 Alondra, oldenburginhevosorit (03/11) irtoSERT, tuom. Kati
10.04.2016 Oldfinion Dressage, oldenburg orit (03/06) irtoSERT, tuom. Kati
01.02.2016 Oldfinion Dressage, Oldenburg orit (03/09) irtoSERT, tuom. Siiri K

15.02.2017 Alondra, oldenburginhevosorit (01/11) SW2, tuom. dookie
01.08.2016 Alondra, oldenburginhevosorit (01/07) SW2, tuom. dookie
01.08.2016 Oldfinion Dressage, oldenburg orit (02/09) RCH, tuom. taffel
02.07.2016 Adina, oldenburgorit (02/06) RCH, tuom. dookie
08.05.2016 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (02/07) CH, tuom. dookie
18.04.2016 Satulinna, puoliveriset, orit (04/11) RCH, tuom. taffel
16.04.2016 Alondra, oldenburginhevosorit (02/08) RCH, tuom. dookie
27.03.2016 Satulinna, oldenburgit, orit (04/12) RCH, tuom. Nintsu
09.03.2016 Satulinna, oldenburgit, orit (01/12) CH, tuom. taffel
23.02.2016 Alondra, oldenburginhevosorit (02/11) RCH, tuom. dookie
24.12.2015 Alondra, oldenburginhevosorit (04/11) RCH, tuom. taffel
22.11.2015 Alondra, oldenburginhevosorit (04/12) RCH, tuom. dookie
05.10.2015 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (04/08) RCH, tuom. taffel
24.06.2015 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (04/12) RCH, tuom. Nintsu
20.05.2015 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (03/16) RCH, tuom. dookie

16.01.2015 - Mietiskelyjä
Mitähän sitä minun upeasta ronkelistani menisi nyt sanomaan? Eihän siitä voinut huono kertoakaan, joten avaanpa vain suuni ja höpöttelen omiani. Valle on tosiaan lunastanut odotukseni kaikin puolin, vaikka sillä ei vielä sen suurempia meriittejä olekaan. KTK-II -palkinnon poika nappasi kesällä, jota toki odoteltiinkin. Hevonen on näyttänyt kyntensä myös periyttäjän roolissa. Vallen jälkeläiset ovat kaikki kilpailleet menestyksekkäästi vaikealla tasolla, ja monet niistä ovat myös kantakirjakelpoisia tai kantakirjattuja. Orijälkeläisiä Vallella on oikein mukavasti, joten tämän hienon isälinjan jatkuminen on turvattu. Vallen kohdalla suunnitelmiin tosin kuuluu vielä kaikenlaista ennen kuin siitä aika jättää. Ainakin kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu sekä YLA-palkinto tulevat olemaan tavoitteena. Tämän lisäksi olisi hauska saada myös arvonimi näyttelyhommista. Kaikin puolin Valle on loistavaa taattua saksalaista laatua, josta olen ja tulen varmasti olemaan vielä monta kertaa ylpeä!

06.01.2015 - Vallen heikko hetki, josta ei puhuta
Valle puhisi kovaan ääneen ja tuijotteli suoraan sanottuna kauhuissaan kauempana seisoskelevaa hirveä. En ollut koskaan nähnyt Vallea niin pelokkaana. Sen machomainen olemus oli muuttunut jähmettyneeksi jääpuikoksi, joka murtuisi jo pienestä hipaisusta. Yritin istua hevosen selässä mahdollisimman rauhallisesti, vaikka takaraivossani kytikin pieni kauhuskenaario siitä, kuinka Valle ottaisi hatkat nanosekunnissa ja kiitäisi kohti metsän siimestä. Minä sitten tippuisin jossain vaiheessa kyydistä, ja uljas kouluponini nelistäisi hippulat vinkuen kaukaisuuteen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Onneksi. Hevonen teki muutaman tiukan käännöksen, mutta minä olin päättänyt, että matkamme jatkuisi suoraan sitä hirveä kohti. Ei siis auttanut hevosen protestointi-ininät tai mitkään muutkaan keinot. Se oli nyt vain alistuttava kohtaloonsa ja mentävä eteenpäin kohti tuntematonta. Hirvi käänsi katseensa meihin, ja sai Vallen loikkaamaan tien sivuun. Hirvi näytti pitävän meitä jonkinlaisena vitsinä. Laiskanpulskeana se ponnahti löntystelevään raviin, kapusi kömpelösti ojan yli ja jolkotteli sitten puiden taakse. Valle vilkuili vielä pariin otteeseen sivuilleen ja käänteli korviaan vimmatusti, minkä jälkeen se muuttui silmissä. Kaikenlainen arkajalkamaisuus oli tipotiessään, ja allani oli se tuttu, muttei niin turvallinen, höyryjuna, joka halusi jo mennä ja kovaa. Leveää soratietä olikin vielä mukavasti jäljellä, joten patistin mustan orini laukkaan. Valle heitti pikaisesti painoaan hieman takaosalleen ennen kuin hypähti hurjaan neliin. Se nyhti minulta törkeästi ohjan kädestä, ojensi kaulaansa ja pidensi askeltaan. Niin tuttu ja... no ei ainakaan turvallinen.

01.12.2015 - Kouluvalmennus
Valle tuntui todella räjähdysherkältä. Se oli saanut viettää pienoista lomaa kisakauden jälkeen, ja nyt se oli sitten aivan sekaisin. Hevonen reagoi ihan jokaiseen pieneenkin paineen tunteeseen kyljessä, ja ampaisi sekunnissa maneesin toiseen päähän. Minulla oli suuri työ saada hevonen kulkemaan rauhallisesti. Tein aluksi erilaisia kaarevia uria, joissa pyrin hidastamaan tempoa reilusti ja asettamaan sekä taivuttamaan hevosen rehellisesti. Myös siirtymiset saivat aikaan sen, että Valle alkoi vetää takaosaansa enemmän allensa ja sitä kautta pääsi keskittymään ratsastajan ohjeisiin paremmin. Alkuverryttelyn jälkeen siirryin keskihalkaisijalle tekemään passage-piaffe -siirtymisiä. Vallen piaffe oli aluksi vähän hätäinen. Se tuli ensimmäisella kerralla keskihalkaisijalle aivan liian vauhdikkaasti. Piaffessa ori painui liiaksi kuolaimeen, mistä seurasi se, että takajalat eivät astuneet riittävästi alle. Korjasin seuraavalle kerralle vauhdin ja peräänannon kuntoon, jonka jälkeen passaget sekä piaffet onnistuivat hyvin. Jonkun verran Valle protestoi minun avuilleni siirtyessämme passagesta piaffeen. Siirtymässä tuli esille outoja väliaskeleita eikä se ollut tavoitteen mukaisesti pehmeä, rauhallinen ja tahdikas. Kun mielenosoitukset loppuivat, tuli siirtymisistäkin oikein kelpoja. Laukkatehtävässä Vallen vauhti nousi salakavalasti suuriin lukemiin. Tein diagonaalilla pätkiä lisättyä laukkaa sekä vaihtoja joka toisella askeleella. Meillä meni muuten ihan hyvin, mutta lisättyyn laukkaan siirtyminen tapahtui pari kertaa niin, että Valle pääsi ikään kuin karkaamaan. Korjattuani antamani avut ja harjoittaessani enemmän puolipidätteitä, siirtyminen alkoi muuttua rauhallisemmaksi. Laukkatehtävien jälkeen päästiin aloittamaan loppuverryttelyt.

02.07.2015 - Kesäloma!
Musta ori kuopi vaativasti nurmea jalkojensa alla. Sen sieraimet laajenivat ja korvat pyörivät helikopterin siipien tavoin. Hevonen istutti itsensä lähtökuoppiin ja oli valmiina starttaamaan heti kun portit aukeaisivat ja se päästettäisiin irti. Sen vieressä oli monta muutakin oria, jotka olivat yhtälailla valmiina lähtöön hetkenä minä hyvänsä. Suuren vihreää ruohoa täynnä olevan laitumen portti aukaistiin. Valle pärskähti lujaan ääneen ja nykäisi narua rajusti. Se halusi mennä jo! Taluttaja joutui hieman kovakätisemmin käskemään Vallea, jotta se olisi malttanut vielä hetken. Ei enää kauaa. Pari sekuntia. Hevoset talutettiin laitumen aitojen sisäpuolelle. Sitten se koitti. Hetki, jota ne kaikki nelijalkaiset olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa heti sen jälkeen kun olivat tajunneet pääsevänsä kesälomalle. Yksi, kaksi, kolme, KLIK. Hevoset pinkaisivat yhtäaikaa hurjaan laukkaan. Tanner kumisi kun viisi puoliverioria kiisivät vieretysten. Ne näykkivät toisiaan ja joukon päähahmo eli Valle, pisti konkkaronkan heti aisoihin äännähtelemällä epämääräisesti ja iskemällä etukavionsa parin kaverinsa kylkeen. Sillehän ei ryttyillä. Ei ainakaan silloin, kun se lomailee!