Armaros von Lark

iei. Wafeeq on punarautias hesseninhevosori, jolta löytyi korkeutta 167cm. Komea ori oli luonteeltaan säyseä ja ratsastajalleen kuuliainen. Olen itse nähnyt orin kouluratsastuksen MM-kilpailuissa ja se olikin näkemisen arvoinen yksilö. Orilta löytyi taitoa ja notkeutta sekä upeaakin upeammat askellajit. Se kilpaili aktiivisesti aina Grand Prix tasolle saakka. Rakenteeltaan massiivinen ori, palkittiin kantakirjaan toisella palkinnolla. Kilpailemisen ohessa se on saanut yli sata jälkeläistä, jotka tavoittelevat menestyksekästä kisauraa isänsä jalanjäljissä.

iee. Bairbre on punaruunikko hesseninhevostamma. 163cm korkea tamma on kilpaillut kolmeentoista ikävuoteen saakka, joste se siirtyi toimittamaan siistostamman virkaa. Kisaurallaan tamma menestyi GP tasolla, josta se sai myös arvostusta. Tamman omistaa Gestüt Remton, jonne se saapui neljävuotiaana. Luonteeltaan oman arvonsa tunteva tamma, joka osaa olla myös varsin hellyyttävä. Upeiden lennokkaiden ja keveiden askellajiensa ansiosta se on saattanut itsensä menestyksen huipulle. Tammalla on yhteensä kolme tasokasta koulupainotteista jälkeläistä.
Sukuselvitys © Noreen

eii. Marlin on selväpäinen Grand Prix tason taitaja, joka on pommivarma joka tilanteessa. Tasapainoisen luonteensa takia ori on ollut kovin suosittu jalostusori lopetettuaan kilpauransa ollessaan 13-vuotias. Kansainvälisillä kilpakentillä pyörähdellyt mustanruunikko oli parhaimpina kilpailuaikoinaan kuuma nimi kouluratsastuspiireissä, mutta nykyään se on ottanut hieman massaa vatsaansa ja nauttii olostaan Ranskan maaseudulla.

eie. Vivianne on aikamoinen arkajalka seinäruusu. Ulkonäköä tammalta kyllä löytyy, ja se on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla. Kilpakentille tammasta ei kuitenkaan ole ollut sen arkuuden vuoksi. Muutama koulustartti vaativissa luokissa on takana, mutta h-hetkenä Vivianne on heittänyt hanskat tiskiin ja käyttäytynyt hermostuessaan sekopään lailla. Tamma on varsonut vain kerran, oripojan Marsiouksen, josta tuli äitinsä tapaan ennakkoluuloinen nysvä.

eei. Marlowe on isänsä tavoin varsin lahjakas kouluhevonen, joka on kerännyt mainetta ja mammonaa ympäri maailmaa. Luonteeltaan Marlowe on isäänsä paljon "nössömpi", mutta sitäkin yhteistyökykyisempi. Joitakin orimaisia piirteitä toki Marlowestakin löytyy, muttei se nyt aivan päättömästi riehu - ainakaan ilman syytä. Ori kilpailee GP-tasolla varsin menestyksekkäästi. Vuonna 2011 ori oli mukana MM-joukkueessa, joka toi maalleen hopeisen mitalin. Yksilömitalia ei ole vielä tullut, mutta varmasti sekin on pian tuloillaan, jos ori on yhtään perinyt ominaisuuksia isukiltaan. Euroopan mestaruuskilpailuja on sen sijaan kierrelty, ja jokavuotiseksi perinteeksi alkaa muodostua se, että sieltä joko napataan mitali tai sijoitutaan kymmenen parhaan joukkoon.

eee. Coralia oli oikein lutuinen kaveri, joka teki töitä aina yhtä innoissaan ja hyvällä asenteella. Tamma toimitti enemmänkin harraste- kuin kisaratsun virkaa, minkä vuoksi sillä ei ole kauheasti sen suurempia saavutuksia koulu- tai esteratsastuksesta. Coralia starttasi muutamia vaativia koululuokkia aluetasolla sijoittuen mukavasti. Mahtavalla persoonalla varustetulla tammalla oli potentiaalia vaikka mihin, mutta valitettavasti koskaan kukaan kunnianhimoinen kisaratsastaja ei tätä helmeä löytänyt. Tamma kuoli vain 11-vuotiaana riehuessaan laitumellaan ja murtaessaan jalkansa pahasti.

02.05.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana misery.
Rossin kanssa oli sama tunne alkuverryttelyssä, kuin edellisen valmennettavan; onko hevonen oikeasti GP-tason kilparatsu? Rossi vastusteli ratsastajan apuja ja esti maneesin nurkista pieniä vihreitä miehiä. Ratsastaja ei siitä piitannut vaan jatkoi ratsastamista napakasti. Aloitimme harjoittelun passagesta - ensin ravia keskihalkaisijalle, sitten muutama askel passagea ja takaisin raviin. Pyysin keskittymään erityisesti siisteihin siirtymisiin, sillä passage ei Rossille tuottanut vaikeuksia. Tehtävä ei tuottanut ongelmia kumpaankaan suuntaan, joten lisäsin siihen muutaman askeleen piaffeakin. Nyt harjoitus tehtiin uralla, jotta tilaa olisi enemmän käytössä. Ensin ravia, sitten passagea, muutama askel piaffea ja takaisin raviin. Siirtymiset olivat hieman hankalia, sillä Rossi oli hätäinen ja rentous puuttui. Ratsastaja jäi hieman ehkä jännittämään turhan paljoa ja unohti lantion joustamisen, vaikka satulassa istuttiinkin tiiviisti. Huomautin asiasta ja pyysin tekemään rentoja ja siistejä siirtymisiä. Meno alkoi näyttää heti paremmalta ja suunnanvaihdon, sekä muutaman toiston jälkeen annoin luvan välikäynneille. Lopuksi otimme vielä laukanvaihtoja keskihalkaisijalla. Ne eivät tuottaneet vaikeuksia vaan olivat siistejä ja rytmikkäitä. Rossikin oli jo hyvin kuulolla, joten tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa. Alkukankeuksien jälkeen hyvää työtä kummaltakin.

02.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Hirnaus
Eilen olimme aloittaneet siirtymisharjoituksilla ja tänään oli tarkoitus tehdä vaihtoja ja piruetteja, eli laukkapainotteisempaa työskentelyä. Alkuveryttelyjen jälkeen teimme vielä pari nopeaa siirtymistä ravissa ja laukassa pysädyksien avulla ja valmistelimme orin takajalkoja vaihtoja varten. Vaihdoissa alotimme nelosen vaihdoilla suoralla ja kun ne onnistuivat mutkitta jatkoimme ykkösien treenaamiseen. Teimme ensin vain kaksi vaihtoa kerralla laukassa, ns. laukan keinutusta puolelta toiselle noin kolme kertaa pitkän sivun aikana. Näin vaihtoihin saatiin terävyyttä ja ratsastaja pääsi keskittymään apujen ajoitukseen enemmän. Puhtaiden sarjojen jälkeen otimme vain rutiininomaisesti yhden ykköset diagonaaleilla molemmista aloituslaukoista. Ne olivat heti puhtaat ja pienen hengähdystauon jälkeen siirryimme piruetteihin. Rossi oli jo sopivan koottuna vaihtojen jäljiltä ja pääsimme heti koottuun piruettiharjoituslaukkaan. Emme hakeneet edes puolikasta piruettia vaan halusimme siirtyä isommasta piruettilaukasta todella koottuun ja reilusti kääntäviin askeliin vain yhden tai kahden askeleen ajaksi ja tämän jälkeen jo pyytää oria laukkaamaan reilustisuorana eteenpäin. Rossi suoriutui päivän piruettitehtävistäkin todella upeasti ja lopetimme onnistuneeseen toistoon.

01.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Hirnaus
Olin saapunut valmentamaan Rossia kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensimmäisenä päivänä halusin vain tutustua uuteen ratsukkoon ja tehtävät eivät olleet kovin vaikeita. Aloitinkin ratsuun ja ratsastajaan tutustumisen jo alkuveryttelystä, jonka pari sai tehdä itsenäisesti kaikissa askellajiessa. Kaksikon hieman vaihtelevaa ja epätasaista menoa jonkin aikaa katsottuani pyysin ratsastajaa olemaan rauhallisempi ja pehmeämpi apujensa kanssa vaikka ori olikin hieman vilkkaalla ja säikyllä tuulella tänään. Nopeilla ja agressiivisilla avuilla ei saavutettaisi rauhallisuutta vaan pahennettaisiin tilannetta. Ori ei antanut ratsastajan ratsastaa pohkeella läpi ja väisti pienintäkin pohjeapua välittömästi. Tähän tarjosin vastaukseksi jatkuvasti läsnä olevaa kevyttä, mutta joustamatonta pohjetta - Rossi alkoi rentoutumaan kun huomasi, että ratsastaja tuki sitä ja otti pohjeavut pehmeämmin vastaan. Lopputunnin teimme paljon siirtymisiä kootuista askellajeista lisättyihin ja myös koottu ravi-passage-piaffe siirtymisiä. Viimeiset siirtymiset olivat aivan upeita ja ori työskenteli hienosti selän läpi ja käytti takajalkojaan rehellisesti.

25.01.2015 - Kouluvalmennus
Yritin lämmitellä allani kahtasataa juoksevaa puoliveristä, jolla ei ollut minkäänlaista aikomusta hidastaa. Se oli säpsähtänyt maneesin katosta kuuluvaa kumahdusta, joka luultavasti johtui oksan tai jonkin muun esineen iskusta. Rossi pureskeli kuolaintaan vimmatusti ja oli jo saanut itsensä kohtalaisen paksuun vaahtokerrokseen, vaikka olin istunut sen selässä vasta vartin. Sain tehdä paljon erilaisia ympyröitä, joiden aikana keskityin ainoastaan tahdin hidastamiseen ja siihen, että sain orin rehellisesti taipumaan ja asettumaan vuoroin ulos ja sisään. Ympyrät saivat pakokauhun laskemaan hieman ja pääsin tekemään siirtymisiä askellajista toiseen. Tein aluksi muutamat siirtymiset käynnistä koottuun laukkaan. Huomasin pitäväni hevosta koko ajan liikaa, jolloin käynti oli melko tahmaista eikä siirtyminen ollut terävä ja napakka. Kun tajusin, että Rossi oli rauhoittunut eikä se ollut juuri sillä sekunnilla juoksemassa maneesin toiseen päähän alta aikayksikön, annoin orille hieman tilaa. Käynti rullasi tämän jälkeen oikein hyvin ja sain paremmat siirtymiset. Tein myös siirtymisiä ravin sekä laukan sisällä. Ravissa meillä ei ollut ongelmia. Rossi keskittyi ja pysyi kevyenä edestä. Laukassa se kuitenkin tapansa mukaan otti reilusti tukea edestä ja muuttui etupainoiseksi. Korjasin istuntaani enemmän takapainoiseksi, otin ohjalla hevosen liike-energiaa vastaan ja nostatin liikettä myös pohjeavuillani. Rossi oikein heilahti ylöspäin ja painopisteen siirtymisen saattoi selvästi tuntea satulassa. Nyt hevonen tuntui kulkevan ylämäkeen, minkä vuoksi se saikin suuret kehut.

Lämmittelyn ja välikäyntien jälkeen pääsimme oikeiden harjoitusten pariin. Tänään meidän oli tarkoitus treenata piruetteja sekä passage-lisätty ravi-passage -siirtymisiä. Tein piruetteja keskihalkaisijalla muutaman askeleen välein vaihtaen aina joka toisella piruetin suuntaa. Rossi teki laukkapiruetit kohtalaisen hyvin. Pari kertaa sisätakajalka jäi matkasta ja jäi tahmeasti laahaamaan. Kun tämä tilanne saatiin korjattua, Rossi jäi liian pitkäksi edestä eikä näin ollen ollut riittävän paketissa suorittaakseen piruetin sääntöjen mukaisesti. Sain hetken korjailla omia apujani ennen kuin viimeisellä suorituksella sain tehtyä hyvän piruetin ja siirtyä seuraavaan tehtävään. Rossi oli erittäin keskittynyt eikä se edes lähtenyt kenguruloikin maneesin keskelle, vaikka maneesiin saapuikin toinen ratsukko kolistelemaan. Passagehan on Rossin valttikortti, jonka se möhlii harvoin. Tänään ori oli kuitenkin hieman laiskalla tuulella ja sain raipan avustuksella hakea tahtia passageen, jotta ne kintut nousisivat riittävästi. Lisätty ravi oli liian hidasta silloin kun en ollut saanut passageen riitävästi puhtia. Otin loppuun vielä muutamat siirtymiset passagesta lisättyyn käyntiin keskihalkaisijalla. Niin sanotusti hitaampaan askellajiin siirtyminen ei ollut Rossille niin suuri ongelma kuin raviin siirtyminen.

Loppuverryttelyjen aikana ori oli taas oma säikky itsensä. Sitä alkoi yhtäkkiä häiritsemään toinen ratsukko, jonka vuoksi sain jälleen kerran keskittyä vain vauhdin hidastamiseen enkä niinkään taivutteluihin tai asetteluihin. Kun ori oli saanut esittää rodeotaan ympyrällä viitisen minuuttia, siirtyi se yhtäkkiä oikein rentoon raviin venyttäen ylälinjan lihaksiaan ja kulkien oikein irtonaisesti. Rehellisesti sanottuna parasta ravia, mitä Rossi oli kyseisen valmennuksen aikana esittänyt. Kummastuneena jatkoin ulos ympyrältä ja meno jatkui yhtä loistokkaana myös suoralla. Saatuani Rossin oikein hyvin verryteltyä, siirryin käyntiin. Ori pärski kovaäänisesti roiskien suustaan tullutta vaahtoa maneesin pohjalle niin kuin myös itsensä päälle.

15.01.2015 - Kevyttä lihashuoltoa
Rossi seisoskeli tyytyväisenä karsinassaan. Se oli puolisen tuntia sitten saapunut ratsuttajalta takaisin omaan koppiinsa. Minulla oli harvinaista luppoaikaa, joten päätin venyttää orin jalat ja tehdä kevyen hieronnan. Rossi taisteli vierustoverinsa kanssa astuessani karsinaan. Talutin egoilevan orin käytävälle ja kiinnitin sen tiukasti molemmilta puolilta. Ilmoitin, että käytävällä ei häslättäisi turhia. Koko tallin on nimittäin lamaannuttava, kun Rossia alkaa hoitamaan. Ori oli ensin hieman vastahakoinen venyttely-yrityksilleni ja yritti pariin kertaan tarttua haimpain minuun. Hetken päästä se kuitenkin huomasi, että etujalan venytys tuntuikin ihan mukavalta sitten loppupeleissä ja antoi minun tehdä hommat rauhassa loppuun. Takajalat tuntuivat kireämmiltä kuin etujalat venyttäessäni niitä niin eteen kuin taaksekin. Rossi myös yritti useasti repiä takajalkaa otteestani venyttäessäni sitä taaksepäin. Sain molemmat jalat kuitenkin venyteltyä kevyesti, mikä riitti tälle kerralle. Hieronnan suoritin pikaiseen tapaan. Ryntäiden hieronta on ollut aina hieman hankalaa, koska Rossi ei pidä kovinkaan paljoa siitä, että sen mahanseutua aletaaan räpläämään. Muutamien luimisteluiden ja hampaiden narskutusten saattelemana sain kuitenkin ryntäiden hieronnan valmiiksi ja siirryin vielä ravistelemaan hevosen kaulaa. Kävin koko kaulan vaiheittain läpi. Rossin rentoutumisen saattoi huomata silmissä. Se laski päätään ja antoi yllättävän kiltisti minun hoitaa hieronnan päätökseen. Ori sai minulta rapsutukset ennen kuin palautin sen karsinaansa. Rossi ei enää lähtenyt vierustoverinsa leikkeihin vaan jäi raukeana karsinaan alahuuli lerppuen.