Kaksi herkkää hevosta kun yhdistetään, saadaan tuplasti herkempi varsa aikaiseksi. Roosan pienen koon ei kannata antaa hämätä, koska tästä hevosesta löytyy ytyä yllättävänkin paljon. Tamman ego ei kestä kovinkaan suuria kolauksia, ja Roosa tuuppaakin loukkaantumaan mitä mitättömimmistäkin asioista. Ihmiset, jotka eivät Roosan hämmentävää sielunelämää ymmärrä, eivät tästä hevosesta pidä ollenkaan. Tosin täysin samanlainen egoistinen persoona ei myöskään tule Roosan kanssa toimeen, vaikka ymmärrystä periaatteessa itsekkääseen toimintaan löytyisikin. Kaikkein parhaiten tamman kanssa tulevat toimeen he, jotka osaavat pitää tilanteet hallinnassa lempeän, mutta rajat asettavan äitiemon lailla.

Tamman käsittelyyn on omat jipponsa, joita ilman Roosa käyttäytyy erityisen huonosti. Hevonen on tosiaan älyttömän herkkä myös fyysisesti, minkä vuoksi liian kovakourainen harjausotekin saattaa saada tamman korvat kääntymään niskaan ja hampaat narskumaan. Roosa voi toisinaan jopa tarttua kevyesti hoitajaansa hampain kiinni, jos ei meno sitä miellytä vaan on sille liian rajua. Varustaessakin on syytä muistaa, että satula asetetaan tamman selkään erityistä varovaisuutta noudattaen. Se on viimeinen tikki, jos satula läväytetään kiireellä Roosan selkään. Sen jälkeen yhteistyöhaluinen ratsu on viimeistään kaikonnut taivaan tuuliin eikä sitä enää saman vuorokauden aikana saa takaisin. Narun päässä Roosa kyllä kulkee taluttajansa perässä, mutta vain ja ainoastaan silloin, jos sitä ei ole vedetty missään vaiheessa talutusreissua. Jos tammaa lähtee nykimään reippaammin eteenpäin, se pistää jarrut päälle salamannopeasti.

Roosan vanhemmat ovat huipputason kouluratsuja, mutta Roosa itse ei ole aivan tähän samaan yltänyt. Se kun tosiaan on melko piskuinen kaveri, jolla on toisinaan jopa hieman ponimainen askel, ei sen liike yksinkertaisesti aina riitä kouluradoilla. Vaikka Roosa ei liikkeidensä puolesta ole mikään maailman upein ilmestys, on se työmoraaliltaan aivan järkähtämätön. Kunhan selässä käsitellään hevosta samalla tavalla hienovaraisesti kuin maastakin, Roosa tekee työtä käskettyään. Tamman virittäessä keskittymisen huippuunsa ei sitä pysäytä tai häiritse yhtään mikään. Joskus se on niin tiukasti työnteossa kiinni, ettei se edes huomaa väsymistään. Ratsastajan tulee siis olla tilanteen tasalla ja vaikka väkisin pakottaa intoa puhkuva tamma välikäynneille. Roosan oma moottori toimii moitteettomasti eikä siihen tarvitse lisätä kierroksia. Pienen koonsa vuoksi tamma kokoaa itsensä vaivatta ja on kyllä omiaan suorittaessaan tehtäviä, joissa vaaditaan asetuksen ja taivutuksen nopeaa vaihtamista. Sille on myös äärimmäisen helppoa siirtyä askellajista toiseen ja tehdä temponvaihteluita askellajien sisällä. Pelkkä kevyt paine hevosen kylkeen ja ajatus enemmän ylöspäin suuntautuvasta liikkeestä saa Roosan kokoamaan itseään yhä enemmän ja enemmän.

Roosassa jännitys näkyy säikähdysalttiutena. Kilpailupaikoilla kannattaa siis varautua siihen, että erilaiset mörrimöykyt saattavat odottaa jokaisen nurkan takana. Tilanteet hoituvat yleensä sillä, että ihminen ei lähde näihin Roosan turhanpäiväisiin jänishousuiluihin mukaan vaan pyrkii toimimaan enemmänkin tukipilarina hevoselle. Kun Roosa kokee olonsa turvalliseksi, jää siltä säikähtelyt vähemmälle ja näin se pääsee keskittymään paremmin esimerkiksi kilpasuoritukseen. Päästessään siihen keskitymismoodiinsa, Roosa on kuuro kaikelle muulle. Hankalin vaihehan on saada tamma tähän omaan kuplaansa.

Kilpailutulokset