Arpeggio von Lark

ii. Achilles on pienehkö reininhevosori, joka kilpailee ahkerasti Saksassa ja sen naapurimaissa. 12-vuotias hevonen kilpailee Grand Prix tasolla ranskalaissyntyisen ratsastajan alla. Mahtavan lennokkaat liikkeet ja aito työnilo ovat piskuisen orin valttikortit, joilla se hyvin usein nappaa koko potin itselleen. Vaikka selästä käsin Achilles on nöyrä ja tekee hommat pienestäkin avusta, on homma hieman toisenlainen kun päästään selästä alas. Mikään mahdottomuushan ori ei ole, mutta jonkin asteista kränää saattaa aiheutua hoitajan ja hevosen välillä vaikkapa silloin, kun Achilles on narun päässä ja haluaa päinvastaiseen suuntaan taluttajansa kanssa.

iii. Adonis on Intermediate tasolla kilpaileva ori, joka työskentelee mielellään ratsastajansa kanssa. Herkkäsuinen ori on melko hankala ratsastaa, mikäli on tottunut vahvoihin apuihin. Usein ori kieltäytyy tekemästä mitään tai sitten siitä tulee todella painava kädelle ja kaasukin toimii siloin liian hyvin. Adonis on rakenteeltaan huippuluokkaa, minkä vuoksi siitä tuli hurjan suosittu jalostusori saadessaan hieman julkisuutta ja päästessään ihmisten tietoisuuteen. Tällä hetkellä 18-vuotiaalla orilla on peräti kaksikymmentä jälkeläistä, joista suurin osa on päätynyt kansainvälisille koulukentille pyöriskelemään. Luonteeltaan tasapainonen Adonis on kasvattajansa Simon Riemannin yksi suursuosikeista, joten ori otettiin avosylin vastaan kilpailu-uransa lopetettuaan ja siirryttyään eläkkeelle.

iie. Wendi on tammamainen otus, joka on toiminut enemmänkin siitoshevosena kuin kilparatsuna. Vaikka se ei ole luonteeltaan maailman mahtavin, omaa se kuitenkin mitä parhaimman kropan. Upean Wendin saattaa usein löytää pomottelemasta tarhakavereitaan tai vihoittelemasta hoitajilleen. Yleensä se sooloilee omiaan eikä kuuntele laisinkaan mitä muilla on hommaan sanottavanaan. Wendi on pyöräyttänyt maailmaan tähän mennessä upeat kuusi varsaa, joista jokaisella on pientä jääräpäisyyttä havaittavissa. Nopeasti ovat kaikki varsat kuitenkin lähteneet omille teilleen, kun nuoret lupaavat kouluratsastajat ovat niiden ulkomuotoon ihastuneet.

ie. Winnifred oli leppoisa Grand Prix tason taituri, joka jätti jälkeensä vain yhden ainokaisen orivarsan. Tammalla diagnosoitiin syöpä, joka oli vienyt hevosen heikkoon kuntoon. Niinpä kävi, että synnytys oli Winnifredille liikaa ja hevonen menehtyi. Tamman varsa Aráta kuitenkin selvisi ja sai kunniatehtävän jatkaa upean luonteen omaavan ja taitavan kouluratsuemänsä kavionjälkiä. Ennen syöpädiagnoosia ja kuolemaansa hevonen nappasi nuorempana Saksan mestaruuden sekä tuli valituksi Saksan kouluratsastusjoukkueeseen EM-kilpailuihin. Maa sijoittui tuolloin toiseksi heti Hollannin jälkeen. Winnifred oli kuollessaan 13-vuotias, ja se ehti kilpailla Grand Prix tasolla vain puolitoista vuotta.

iei. Alptraum omaa nimen, joka ei paremmin voisi juurikin tätä hevosta kuvata. Ori on ehkäpä maailman kovatahtoisin otus, joka viipottaa menemään tuhatta ja sataa, mikäli ratsastajana on joku hento keijukainen. Fyysistä voimaa ei pidä kaihtaa, kun tämän kaistapää kanssa lähtee ulos karsinasta. Mikäli Alptraum saa olla omassa kopissaan, kaikki on hyvin ja hevonen saattaa jopa näyttää pieniä nautiskelun merkkejä hoitajan harjaustuokion aikana. Alptraum kilpailee Prix St Geroges tasolla, vaikkakin sillä olisi varmasti rahkeita enempäänkin. Luonteensa puolesta jatkokoulutus ei ole kuitenkaan onnistunut toivotulla tavalla. Hevonen on jäämässä lähiaikoina eläkkeelle kilpailemisesta, eikä orin tulevaisuudesta ole tietoa. Voi olla, että hevonen jää ruohonleikkuriksi, koska kovin moni ei ole siitä jalostusmielessä kiinnostunut. Alptraumilla on kuitenkin kolme varsaa, joista yhdestä kuoriutui todella lutuinen ja menestyvä tamma.

iee. Wioletta oli saksalaisen rikkaan rouvan silmäterä, joka lähinnä vain seisoi pihalla, söi ja lihoi. Tamma starttasi vaativia koululuokkia aluekilpailuissa, ja keräsikin hyvät sijoitukset. Hevoselle ei kuitenkaan löytynyt innokasta kilparatsastajaa, joka olisi jaksanut jatkaa tamman kanssa pidemmälle. Luonteeltaan Wioletta oli oman arvonsa tunteva otus, joka mielellään pomotteli ihmisiä, kiitos omistajan vapaan kasvatuksen ja lellimisen. Tamma varsoi elämänsä aikana kaksi varsaa, joista toinen ylsi aina Grand Prix tasolle asti, mitä pidettiin täysin mahdottomana.

ei. Donatell on mustankimo trakehnerori, jolta löytyy säkäkorkeutta 170cm verran. Donatellin isälinja on ollut Saksassa varsin suosittu, sillä varsinkin orivarsat ovat olleet suurikokoisia ja kevytliikkeisiä kouluhevosia. Donatell itse on kilpaillut Prix St Georges tasoisissa luokissa vakioratsastajansa kanssa, mutta ahkera siitosura kisakausien välissä on hieman heikentänyt orin suorituksia, mitä ilman ori olisi voinut kohota vielä korkeampiinkin luokkiin. Kotioloissa Donatell on luonteeltaan todella yhteistyöhaluinen ja hieman herkkähipiäinen, mikä näkyy juuri ajoittain keskittymiskyvyn puutteena uusissa tilanteissa. Jälkeläisiä Donatell on saanut elämänsä aikana jo monia kymmeniä, joista kaksi orivarsaa on päässyt maineikkaaseen trakehnerkantakirjaan. Tällä hetkellä orin menekki on kotimaasta siirtynyt lähinnä ulkomaille, jossa suku on haluttua ja vielä varsin uutta.

eii. Whitechapel muistuttaa hyvin paljon poikaansa Donatellia niin ruunikonkimolta väritykseltään kuin ulkomuodoltaan. Suurin poikkeus kuitenkin on näiden kahden orin luonteessa ja tyylissä esiintyä, sillä Whitechapel on hieman raskaampi ja hitaampi kuin poikansa. Whitechapel on tyypillisen kouluhevosen näköinen, ja myös orin askeleet ovat kuin tehty kouluradoille. Itse herra ei ole oripäiviä ja –paraateja lukuun ottamatta käynyt kilpailuissa, sillä Whitechapel on ollut todella suosittu ori kevyiden tammojen omistajien keskuudessa pelkästään rakenteensa ja sukunsa puolesta. Jälkeläisilleen herra ei ole jättänyt juurikaan hitauttaan, vaan lähinnä ori on tuonut turhan kevyisiin tammoihin kaivattua vahvuutta ja lennokasta askelta. Whitechapelista voisi sanoa, että orin jälkeläiset ovat herrasta kuin päivitettyjä ja asteen laadukkaampia versioita!

eie. Donaubell on erittäin kaunis trakehnertamma, joka on rakenteeltaan varsin kevyt ja siro. Säkäkorkeutta neidiltä löytyy 167cm verran, mutta tamman sirous saa Donaubellin vaikuttamaan pienemmältä kuin onkaan. Alku- ja keskielämänsä Donaubell oli kisahevosena taitavalla juniorilla, jonka kanssa tamma eteni aina vaativa A:n tasoisiin luokkiin. Kapasiteettia olisi ollut enempäänkin, mutta harmittavan toistuvan jännevamman vuoksi tamma joutui jäämään pois kilpatreenaamisesta. Donaubell myytiin tämän jälkeen siitostallille, jossa tamma on sittemmin saanut jo viisi jälkeläistä. Varsoista viimeistä lukuun ottamatta kaikki ovat oreja, ja isävalinnoilla tamman hieman turhan kevyttä runkoa on kompensoitu vahvempirakenteisilla valinnoilla. Varsat ovatkin emäänsä suurempikokoisempia ja ryhdikkäämpiä, mutta kilpahevosen hermot sekä lempeä luonne tuntuvat olevan emältä kotoisin.

ee. Carmen on tummanruunikko trakehnertamma, jolta säkäkorkeutta löytyy 167cm verran. Tamma tulee äärimmäisen arvostetusta ja harvinaisesta suvusta. Carmenin osti varsana eräs Saksan nousevista kasvattajista, jonka filosofiana on käyttää vain tammoja, joiden varsojen kohdalla ei tarvitse yrittää tavoitella emiänsä parempia versioita. Carmenilla olisikin ollut rahkeet nousta kouluratsastuksessa korkealle, mutta neiti ehti käydä kilpailuissa vain kantakirjausvuotenaan, jolloin tammaa treenattiin ratsastusosuutta varten. Kantakirjauksen jälkeen Carmen on saanut kunnioitettavat neljä varsaa neljässä vuodessa, ja kasvattajan filosofia on toteutunut. Tamman varsat ovat olleet kuin kopioita emästään, eli atleettisia ja kouluratsastukseen todella hyvin sopivia yksilöitä orivalinnoista riippumatta. Kasvattajan iloksi Carmen näyttäisi saavan helpommin tammavarsoja, sillä tähän mennessä kaikki syntyneet varsat ovat olleet tammoja. Ainoastaan Carpathia on myyty pois, johtuen siitä, että kasvattajalta löytyi jo vuotias varsa samasta isästä.

eei. Langston on punaruunikko ori, joka on hurmannut ikäkausikilpailuissa monet tuomarit ja katsojat. Vaikka Langstonilta löytyy säkäkorkeutta ”vain” 170cm verran, pistää ori silmään upealla lavakarismallaan sekä letkeillä liikkeillään. Herra on ensimmäinen isälinjansa ori, joka on menestynyt kansainvälisillä koulukentillä, vaikkakin monet Langstonin edeltäjäorit ovat myös osoittaneet potentiaaliaan, mutteivat sitten ole päässeet sitä näyttämään loppuun saakka. Vielä suhteellisen nuori ori ei ole ollut kuin yhden kauden siitosorina, ja omistajan mukaan ensin tavoitteena olisi tähdätä niin korkealle kouluradoilla kuin Langston pystyy, ja vasta sitten aloittaa siitosura kunnolla. Fysiikka Langstonilla on aina Grand Prix luokkiin asti kunnossa, sillä ori on luonnostaan voimakas ja jaksaa liikkua eteen.

eee. Celeste on tummanpunarautias tamma, jonka elämä päättyi turhan aikaisin. Celeste syntyi ja kasvoi pienessä siittolassa, jossa arvostettiin puolalaislinjaisia trakehnereita ja Celesten emänemä olikin aikoinaan tuotu Puolan yhdestä suurimmasta siittolasta. Tamman kohdalla kasvattajalla olikin suuret odotukset, sillä suku oli Saksassa hyvin harvinainen ja virkistävä. Celeste käytiin kantakirjaamassa 4-vuotiaana II palkinnolle, jonka jälkeen lempeä mutta eloisa tamma sai ensimmäisen varsansa. Pian vieroituksen jälkeen Celeste sai kuitenkin pahan ähkyn joka johti suolitukokseen, mistä tamma ei leikkausyrityksestä huolimatta koskaan selvinnyt.
Emän puolen sukuselvitys © Assi