Virallinen nimi | Prunella von Lark "Nella" | Rekisterinumero | VH15-013-0190 |
Rotu, sukupuoli | oldenburginhevonen, tamma | Väri, säkäkorkeus | punaruunikko, 165 cm |
Syntymäaika, ikä | 12.10.2015, 22v. | Ikääntyminen | 4v. 12.11.2015, 6v. 26.11.2015, ikääntyy 3 kk = 1 v |
Kasvattaja | Alondra | Omistaja | Alondra, VRL-10878 |
Painotus | koulupainotus | Koulutustaso | Grand Prix |
Nella on luonteeltaan kohtalaisen kiltti, eikä sen käsittely ole homma eikä mikään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on kuitenkin tarjolla silloin, kun tamman selkään loikkaa. Nella on yksi seurallisimpia hevosia, joita tunnen. Nelijalkainen karvakorva on usein hörisemässä karsinan ohi pyyhältäville olennoille, kissoista lajitovereihinsa. Jo heti karsinaan astuessa kannattaa varautua yli-innokkaaseen hevoseen, joka pitää kummallista meteliä, joka on hirnumisen ja hörinän upea sekoitus. Kun Nella on päässyt yli aina yhtä vilpittömästä innostuksestaan, voi sen kanssa alkaa suorittamaan tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Harjauksesta Nella pitää ihan älyttömästi. Se saattaa aina aluksi olla hyvinkin kiinnostunut hoitajansa toimista ja tekeekin hommasta hetkeksi varsin hermoja raastavaa. Hevosen tajutessa, ettei harjaaja tee muuta kuin heiluttaa sitä hassuntuntuista puukapulaa, Nella ummistaa silmänsä ja päätyy joskus jopa torkahtamaan. Talutuksen aikana tamma kulkee hyvin taluttajansa vierellä. Sillä saattaa olla toisinaan suuriakin vaikeuksia pitää mielensä aisoissa, kun se haluaisi pyyhältää kavereidensa luokse ennätysajassa. Kovatahtoinen Nella kokee kuitenkin tärkeämmäksi ihmisen miellyttämisen kuin oman mielen mukaan juoksemisen.
Ratsuna Nella on äärimmäisen räjähdysherkkä. Se rekisteröin pienenkin paineen kyljessään, ja kiristää vauhtiaan varsin nopeasti. Kovin moni ei Nellan selässä viihdy, koska siellä pysyminen vaatii järkähtämätöntä tasapainoa ja lähes olemattoman tuntuista painetta hevosen suuhun. Tämän hevosen kanssa vauhti on se, joka koituu usein ongelmaksi. Jos ratsastaja jää käden kanssa jäykäksi, Nella kiitää kuin tuli hännän alla ja on jäykkä kuin puupökkelö konsanaan. Letkeän rento ja rehti ratsastaja saa tammasta kuitenkin kuorittua lähes poikkeuksetta taitavan koulutaiturin, joka haluaa miellyttää ja olla mahdollisimman hyvä. Hevosella on varsin hyvä keskittymiskyky eikä se vedä hernettä nenäänsä, vaikka samaa tehtävää jankattaisiin tuhannetta kertaa. Uudet asiat ovat kuitenkin aina sen verran mukavia, että Nellalla saattaa hetkeksi mennä pasmat sekaisin ja varsinkin pitkät maastolenkit saattavat nostaa tamman mielialan eksponentiaalisesti. Maastossa ratsastajan on siis syytä olla erittäin tarkkana ja rauhallisena, ettei Nellalle tule pienintäkään houkutusta lähteä hurjalle sekoilulinjalleen.
Kilpailupaikoilla Nella on yleensä varsin vauhdikas. Se on suorastaan kotonaan suuren väkijoukon keskellä. Hevosen suurin unelma onkin se, että koko kilpailuväki kiinnittäisi katseensa siihen, ja sehän onnistuukin silloin, kun on oman suorituksen vuoro. Ennen suoritusta Nellalla on siis aikamoisia vaikeuksia pysyä housuissaan. Se on niin tohkeissaan, että ratsastajalta menee koko aika hevosen rauhoitteluun ja siihen, että se pysyisi kaikilla neljällä jalallaan. Nellan kanssa ei siis pidä lähteä valmistautumaan lähtöportin kupeeseen liian aikaisin, ettei tamma sekoa totaalisesti. Kaikenlainen toiminta, joka liittyy kisavalmisteluihin, on Nellan mielestä supermukavaa, ja se onkin erittäin helppo mm. lastata traileriin, kun tamma suorastaan liitää koppiinsa.
i. Bajonerri old, rn, 166 cm |
ii. Bajon trak, prn, 175 cm |
iii. Bad High old, tprt, 177 cm |
iie. Lambada old, mrn, 163 cm | ||
ie. Walkürehof Meria old, mkm, 163 cm |
iei. Astronum old, m, 168 cm | |
iee. Minnie old, kkm, 162 cm | ||
e. Pierdinette KTK-III, KRJ-I, YLA2 old, rn, 167 cm |
ei. Pioedan old, rn, 170 cm |
eii. Seer Pedan old, rn, 169 cm |
eie. Kisele old, rnkm, 167 cm | ||
ee. Fornette old, rn, 168 cm |
eei. Fourstation old, rn, 172 cm | |
eee. Estelle old, trn, 165 cm |
ii. Bajon oli suurikokoinen, näyttävä punaruunikko oriherra, joka kuului aikoinaan Saksan kovimpiin oldenburginhevosiin, eikä suotta. Bajon kilpaili vakiratsastajiensa Marieke Bormannin sekä Philipp Braunin kanssa kouluradoilla aina 24-vuotiaaksi asti, eikä vanhoilla päivillään ori ikinä näyttänyt muille vanhuuttaan, vaan liikkui sulavasti ja notkeasti kuin nuori hevonen. Bajon starttasi ensimmäiset kilpailunsa ollessaan nelivuotias ja voitti ensimmäiset kansalliset kilpailunsa samana vuonna. Kuusivuotiaana ori oli jo Grand Prixin tasolla, ja sen kanssa kilpailtiin ulkomailla kansainvälisissä kilpailuissa aina Ruotsissa, Ranskassa, Alankomaissa, Espanjassa ja Bulgariassa asti. Tähtikautta jatkui 15-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen ori siirtyi jalostuskäyttöön aina silloin tällöin startaten aluekilpailuissa. Jälkeläisiä ori jätti jälkeensä sata kappaletta joka puolelle Eurooppaa ja Amerikkaa, joista suurinosa kilpailee isänsä jalanjäljissä vaativissa koululuokissa. Bajon oli ratsastettaessa vaativanpuoleinen, mutta osaavalla ratsastajalla ori kulki täydellisesti. Ori kuoli 33-vuotiaana vakavan ähkyn aiheuttamiin komplikaatioihin.
iii. Bad High oli suurikokoinen (177cm) tummanpunarautias, hieman kohlon näköinen ori. Se ei ollut helppo tapaus, sillä suuri koko ja äksy luonne teki siitä hieman pelottavankin hevosen. Bad High vaihtoikin muutamaan otteeseen kotia sen ollessa liian vaativa useiden ihmisten käyttöön, kunnes se 10-vuotiaana päätyi Heike Würstin kilparatsuksi. Heiken kanssa ori näytti todellisen minänsä, yhtäkkiä rumasta ja kamalasta hevosesta muuttuikin jalo ja taidokas kouluratsu. Aivan Grand Prix-luokkiin asti ei Heike orin kanssa päässyt, mutta ori taittoi vaativan A:n tason ja pärjäsi kiitettävästi tasollaan. Bad Highin kanssa Heike osallistui myös esteratsastuskilpailuihin, mutta massiivinen koko ei ollut eduksi. Bad Highin kilpailu-ura kouluratsastuksessa kesti kolme vuotta, kunnes Heike osti uuden, tasokkaamman hevosen itselleen ja päätti sen myötä siirtää orin eläkkeelle. Bad High kantakirjattiin III-palkinnolla ja siirtyi samalla jalostusorin käyttöön. Jälkeläisiä ori jätti taakseen vain 12. Ori kuoli laitumellaan traagisesti salaman iskuun 18-vuotiaana.
iie. Lambada oli pienehkö (163cm) mustanruunikko koulutamma. Se toimi saksalaisessa BBM Pferdestall-ratsastuskoulussa pienimuotoisesti opetushevosena ja sen vakiratsastaja kävi tamman kanssa myös kilpailuissa, hyvin tuloksin. Näyttelyissä tamma pärjäsi myös hyvin ja Lambada kantakirjattiin aikoinaan KTK I-palkinnolle. Tamma synnytti elämänsä aikana 10 varsaa, joista usea on kilpaillut sekä esteillä, että koulussa. Luonteeltaan Lambada oli rauhallinen ja ystävällinen, joskin ei voinut sietää muita hevosia, joten Lambada tuli tarhata aina yksin. Ratsuna tamma oli reipas ja nöyrä, sillä oli hyvät liikkeet ja kantoi itsensä hyvin. Lambada kuoli vanhuuteen 29-vuotiaana.
ie. Walkürehof Meria on Walkürehofin omia kasvatteja. "Neria" on siro, kaunis pieni tamma, joka on luonteeltaan vähintään yhtä nätti kuin mitä on ulkonäöllisestikin, eli supermukava. Neria on kotitallinsa "monitoimiratsuja", jonka kanssa on sekä kilpailtu että käytetty opetushevosena, kuin myös käytetty siitostammana muutaman jälkeläisen verran. Nerian kanssa on startattu kouluratsastuksen helpoissa luokissa sekä muutaman kerran kilpailtu metrin rataesteluokissa, enemmän tammaa on kuitenkin käytetty näyttelyissä hyvin laatuarvostelutuloksin. Neria on ratsuna reipas ja kuuliainen, se hyppää hyvin ja on herkkä pohkeille sekä ääniavuille. Mustankimo Neria on sittemmin siirtynyt siitostammaksi, silloin tällöin ollen opetushevosena edistyneimmille ratsastajille.
iei. Astronum oli hevonen, jonka useimmat ihmiset muistivat kovan onnen kenttähevosena. Rohkean ja rehellisen, 168cm korkean mustan valkopäisen ja herasilmäisen tuulispääorin kanssa kilpailtiin kenttäratsastuksessa kaikista vaativammassa luokassa, ja ori olikin tunnettu sekä kotimaassaan Saksassa että muuallakin Euroopassa. Se oli yhden ihmisen hevonen, eli ori toimi hyvin vain oman hollantilais-saksalaisen omistajansa Henrik van Veen käsissä. Van Veen ja Astronum starttasivat usean vuoden ajan kenttäkilpailuissa sijoittuen ja voittaen kymmeniä kertoja, ollen aina oldenburginhevosten rankingin kärjessä. Loukkaantumiselta ei kuitenkaan vältytty: van Veenin ja silloin 14-vuotiaan Astronumin kenttäura päättyi lopulta vakavampaan onnettomuuteen, kun ratsukko kaatui pahasti alamäessä liukkaalla nurmikolla aiheuttaen hevoselle murtuman etujalkaan ja ratsastajalle solisluun ja käden murtumisen. Astronumia ei kuitenkaan lopetettu jalan murtumisesta huolimatta vaan ori päätettiin kuntouttaa, mikä onnistuikin täydellisesti. Vuoden kuluttua leikkauksesta Astronum oli jo täysin terve, jolloin ori siirrettiinkin jalostusorin käyttöön. Jälkeläisiä ori jätti vajaa kaksisataa kappaletta. Astronum kuoli vanhuuden vaivoihin 23-vuotiaana.
iee. Minnie oli rakenteeltaan ja luonteeltaan varsin viehättävä, 162cm korkea kärpäskimo oldenburgtamma. Se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle 4-vuotiaana ollen koko tamma- ja varsanäyttelyn paras hevonen pisteiden perusteella. Suvultaan se oli varsinainen löytö; taustalta löytyy sekä kenttä- että kouluratsuja, myös valjakossa kilpailevia hevosia. Kasvattajansa Klaus Pabstin luona Minnie asui 8-vuotiaaksi asti synnyttäen maailmaan neljänä vuotena peräkkäin varsat, kunnes Pabst myi Minnien eteenpäin kilpa- ja harrastehevosta etsivälle 48-vuotiaalle ratsastajalle Agnes Steinkelle. Agnes treenasi Minnien kanssa ahkerasti ja kuukausi kuukaudelta ratsukko kehittyi taitavaksi pariksi. Ratsukko kilpaili kouluratsastuksessa helpossa A:ssa vaihtelevin tuloksin, yleensä kuitenkin ollen aluetason kilpailuissa kolmen parhaan joukossa. Luonteeltaan Minnie oli rauhallinen ja viisas, ratsuna miellyttämisenhaluinen ja helppo. Muutaman vuoden yhteisen taipaleen jälkeen Agnes joutui oman terveydentilansa heikentymisen vuoksi myymään Minnien pois. Minnie päätyi viettämään loppuelämäänsä Gestüt Walkürehofiin siitostammaksi. Siellä Minnie sai vielä toiset neljä varsaa, ennenkuin siirtyi lopullisesti eläkkeelle. Minnie kuoli 21-vuotiaana Gestüt Walkürehofissa riehunneeseen pääntautiepidemiaan.
Isän puolen sukuselvitys © jodochus
ei. Pioedan oli koko elämänsä ajan perustason suorittaja. Siitä povattiin ties mitä maan ja taivaan väliltä, mutta ori ei kyennyt omistajiensa toiveita täyttämään. Nuorena pojankloppina Pioedan oli jokseenkin vauhdikas persoona. Se ei meinannut ymmärtää millään, että riehumalla ja toisia kiusaamalla ei pääse elämässä eteenpäin. Hevonen kilpaili lähinnä Prix St. Georges tasolla menestyen vaihtelevasti. Kyse ei välttämättä ollut siitä etteikö hevosella olisi ollut potentiaalia ainakin Intermediate tasoille, mutta hevosta kun ei yksinkertaisesti kiinnostanut koulukiemurat sitten millään. Se oli aina yhtä tuskaa saada hevonen puhtaasti kouluradan läpi. Tämä olikin suurin syy siihen, miksi Pioedan lopetti kilpailemisensa alle kymmenvuotiaana. Turha hevosen kiusaaminen ei ollut orin omistajan mielestä tarpeellista ja Pioedan myytiinkin ruunattuna harrasteratsuksi nuorelle saksalaispojalle. Ennen ruunausta Pioedan astui kolme tammaa, joista kaksi synnytti maailmaan pontevan terveet hevosvauvat. Molemmat jälkeläiset ovat yllätykseksi kilpailleet jopa Grand Prix tasolle asti. Pioedan kuoli ähkyn komplikaatioihin 14-vuotiaana.
eii. Seer Pedan on kouluhevonen sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuuliainen ori oli kilpauransa aikana yksi puhutuimmista nimistä ja nykypäivänäkin se on edelleen hurjan suosittu jalostuksessa. Pienehkö puoliveriori oli jo nuoresta asti äärettömän tasapainoinen luonne ja ikäänsä kypsempi, mikä selvästi auttoi menestymään muiden nuorten hevostn kanssa mitellessä. Seer Pedan rankattiin neljävuotiaana kolmen parhaan koululupauksen joukkoon. Ori nosti asemiaan aina joka vuosi kuusivuotiaaksi asti, jolloin se keikkui kärkipaikalla. Hevonen pääsi heittämällä Saksan mestaruuskilpailuihin ja oli siellä tuttu näky aina kymmenvuotiaaksi asti, jonka jälkeen ori siirtyi kansainvälisille areenoille. Hevonen kilpaili Grand Prix tasolla hurjat kahdeksan vuotta ja lopetti aktiivisen kilpailu-uransa 18-vuotiaana. Loistava ura poiki kaksi Saksan mestaruutta, yhden EM-kullan ja –hopean sekä peräti kolme maailmancupvoittoa. Nykyään 24-vuotias Seer Pedan ravailee liitävän askeleen kera kasvattajallaan Pohjois-Saksassa. Sen monet kymmenet jälkeläiset kilpailevat kansainvälisesti Grand Prix tasolla, ja jotkut ovatkin jo päihittäneet isänsä menestyksen mitalisaaliillaan.
eie. Kisele on upea ruunikonkimo tamma, joka toimi lähinnä valjakkohevosena MM-tasolla. Hevonen kilpaili niin yksilö- kuin parivaljakossakin puolisiskonsa kanssa. Tammat olivat kuin kaksi marjaa ja heidän yhteistyö oli saumatonta. Kun ohjaksiin vielä löytyi joku, jonka kanssa synkkasi, tämä tiimi oli voittamaton. Valjakkopuuhien lisäksi hevonen on kantakirjattu upealla I-palkinnolla ja toiminut siitostammana. Sillä on viisi jälkeläistä, joista suurin osa kilpailee valjakossa. Mukaan on kuitenkin eksynyt myös kouluratsastuksessa kilpaillut hevonen. Tosin voi olla, että myös sille varsalle olisi sopinut kärryhommat paremmin. Kisele on ollut koko elämänsä ajan yhden ihmisen omistuksessa. Nykyään vanha hevosmummo laiduntaa rakkaan kasvattajansa hoivissa ihanaisen siskonsa kanssa. Tammalle ei ole enää sen suurempia suunnitelmia vaan se saa vanheta rauhassa ja arvokkaasti sitä rakastavien ihmisten ja lajitovereiden ympäröimänä.
ee. Fornette on luonteeltaan aivan kuin koira. Se seuraa uskollisesti hoitajaansa ilman riimunnarua ja kapuaisi jopa ihmisten syliin, mikäli se vain olisi mahdollista. Ihanainen Fornette kilpaili Grand Prix tasolla muutaman vuoden, minkä jälkeen siirtyi siitostamman tehtäviin. Hevonen sijoittui kerran maailmancupin kolmanneksi parhaaksi, eikä se koskaan jäänyt kymmenen parhaan ulkopuolelle kilpailu-urallaan. Fornette on pyörähtänyt myös pari kertaa MM-areenalla ja kilpaili myös Ruotsin joukkueessa olympialaisissa. Suuria voittoja tai palkintoja ei kuitenkaan Fornetelle tullut, vaikkakin se olisi ne rehdillä käytöksellään ansainnutkin. Nykyään 17-vuotias tamma toimii omistajansa lapsen harrastushevosena. Forneten on tarkoitus vielä varsoa ainakin yksi vauva tähän maailmaan ennen kuin se pääsee eläkkeelle niistä hommista. Fornetella onkin jo ennestään kolme jälkeläistä, joille tamma on periyttänyt enemmänkin liikettä kuin supersuloista luonnettaan, mikä on hieman sääli.
eei. Fourstation kilpaili aikoinaan Grand Prix tasolla kansainvälisillä areenoilla. Se voitti uransa aikana niin EM-hopeaa kuin MM-kultaakin. 12-vuotiaana ori myytiin hyvästä tarjouksesta Hollannissa harjoittelevalle tanskalaisratsastajalle, jonka ratsastamana Fourstation kilpaili vielä viisi vuotta. Hevonen oli maasta käsin todella kiltti eikä sitä ensi näkemältä olisi edes oriksi uskonut. Fourstation kunnioitti kaksijalkaisia äärettömästi, ja tuskin sen mielessä on ikinä edes käynyt, että se voisi ihmistä satuttaa. Ratsuna Fourstationin käytös muuttui hieman enemmän arvaamattomaksi. Se oli reaktiivinen hevonen niin kuin kilpahevosen kuuluukin olla. Ori oli todella herkkä eikä sen selässä pystynyt käyttämään kuin vain kevyitä ohjan puristuksia tai kyljen kutitteluja. Jos lähti kovakouraiselle linjalle, hevonen pisti hommalle stopin alta aikayksikön. Fourstation kuoli 25-vuotiaana pääntautiin. Ennen kuolemaansa siitä ehti tulla monen pienen hevosvauvan isä. Nykyään orin jälkeläiset kilpailevat niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin areenoilla ollen perusvarmoja suorittajia. Muutamista, vielä pari vuotta sitten hiomattomista timanteista, on kuoriutunut todellisia yllättäjiä, jotka ovat saaneet lippusen olympialaisiin.
eee. Estelle on 24-vuotias hevostamma, joka on koko elämänsä ajan toimittanut ainoastaan siitoshevosen virkaa. Se on upeasta koulusuvusta, muttei kasvattajalla kuitenkaan ole ollut intressiä hankkia Estellelle kilpailumeriittejä vaan on paneutunut kokonaan siihen, että hevosen geenit pääsisivät jatkumaan seuraaville sukupolville. Estelle on luonteeltaan diivamainen tamma, joka osaa sanoa terävästi oman mielipiteensä, varsinkin jos toisen osapuolen mielipide on sen omasta kovin eriäväinen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on usein tarjolla Estellen kanssa toimiessa. Hevonen saattaa yhtäkkiä riuhtaista taluttajansa mukanaan tai sitten iskeä hampaansa hoitajan ihoon, mikäli sen kanssa ei olla tarkkana. Hevosta on kierrätetty jonkin verran näyttelykehissä, ja sieltä se onkin napannut kaikenlaisia palkintoja, jotka eivät nykypäivänä edes mahdu yhteen kaappiin. Estelle on myös kantakirjattu II-palkinnolla. Nykyään hevonen tarhailee parin muun samanlaisen oman arvonsa tuntevan rouvan kanssa Ranskan maalla.
OLD-t. | Patchenette v. Lark | s. 10.09.2019 | i. Oldfinion Whartonounz | om. Rowandell, VRL-09844 | tähän meriitit |
OLD-o. | Idmon von Lark | s. 05.04.2016 | i. Brokeback Icaros | om. VRL-05322 | tähän meriitit |
OLD-t. | Pheobe von Lark | s. 29.11.2015 | i. Mario von Lark | om. VRL-02528 | KTK-II |
Hevonen kilpailee porrastetuissa kilpailuissa.
Kouluratsastuksessa pisteitä 3033.09p
Kouluratsastuksessa tasolla 7/11
Kuuliaisuus ja luonne 1477.52p
Tahti ja irtonaisuus 1555.57p
15.09.2019 - Vanhan mamman kuulumiset
Kahdenkymmenen vuoden rajapyykin ylittänyt hevosmamma on nykyään varsin leppoisa kaveri. Se nuoremman (ja vähän vanhemmankin) Nellan häsläys ja yliriehuminen ovat muistoja vain. Onhan se alkanut rehellisesti sanottuna hieman surettamaan ja jopa pelottamaan. Nella on ollut erityisen tärkeä hevonen minulle, minkä vuoksi ajatus siitä luopumisesta pistää kyllä hiljaiseksi. Tammahan on lopettanut kisauransa jo aikapäiviä sitten, ja lähinnä olemme sen kanssa harrastaneet vain rauhallisia metsälenkkejä ja sen semmoista... vanhojen otusten juttuja. Nella on pitänyt suuresti siitä, että sen annetaan vain olla parin muun vanhan lajitoverinsa kanssa. Sillä ei niinkään enää ole tarvetta olla meidän ihmisten kanssa. Kunhan tuomme ruokaa nenän eteen ja joskus rapsutamme oikein kunnolla korvan takaa, niin kaikki on hyvin. Olen kaavaillut Nellalle vielä yhtä varsaa, minkä jälkeen se pääsee niistäkin hommista kokonaan eläkkeelle. Toivottavasti tämä kolmas varsa olisi tamma. Nella käy tässä vielä vanhojen päivien virkistykseksi kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa sekä todennäköisesti myös yleislaatuarvostelussa. Näyttelykehissähän tämä upea ilmestys on ansainnut jo kaiken, mitä on mahdollista, joten parin palkinnon jälkeen Nella pääsee ihan rehelliselle eläkkeelle. Se on ansainnut sen.
15.05.2016 - Näyttelyiden pistehai
Aivan upea päivä takana. Pääsimme kotioloissa näyttäytymään vielä kerran Virtuaalisen Show-näyttelyiden
alaisissa kekkereissä Nellan kanssa, ja mitä sieltä toimmekaan kotiin, luokkavoiton! Nella oli
upea. Tämän tamman kanssa on aina varauduttu sellaiseen ihmeelliseen häsläilymeininkiin, mitä tänään
ei kaikkien yllätykseksi ollutkaan. Nellan keskittyminen oli (huom. Nellan asteikolla!) uskomatonta.
Raviosuuden aikana tapansa mukaan Nella hieman pudisteli päätään ja kiri tahtia, minkä aikana
taluttaja sai harppoa vauhdikkaasti vierellä. Mutta normaalia nopeammin tamma asettui rauhallisempaan
moodiinsa. Olemme kiertäneet
näitä näyttelyitä vuosia, ja napanneet usein kakkos- tai kolmossijoja. Pitkäjänteisesti olen kuitenkin
Nellaa kiikuttanut joka paikkaan, jotta se saisi tarvittavat pisteet VSN World Champion -arvonimeen.
Tämän hienon kotivoiton vuoksi meillä on kyseiset pisteeet täynnä ja pääsen vihdoin ja viimein
laittamaan arvonimianomusta eteenpäin. Myös Virtuaalisen Näyttelyjaoksen puolella näyttää todella
hyvältä. Jotta Nella saisi VIR MVA Ch -arvonimen, tulisi sen saada vähintäänkin yksi irtoSERT
seuraavista näyttelyistään. Tämä tuskin on homma eikä mikään minun upealle tammalleni. Minulla on
siis täysi luotto siihen, että lähikuukausina Nellan meriittiriviä koristaa nämä molemmat
arvonimet!
20.12.2015 - Kyvyt Esiin -joulutapahtuma
Osallistuin ainoaan viisivuotiaani kanssa, Suomessa, Hukkapurossa järjestettävään nuorille hevosille tarkoitettuun tapahtumaan. Olihan Nellan hyvä saada vähän lisää tatsia kilpailemiseen. Tamma oli aivan innoissaan nähdessään kaikki ne muut hevoset ja pomppikin aina taukoamatta päästessään ulos kilpakarsinastaan. Itse suorituksessa oli ehdottomasti parantamisen varaa. Nellan keskittyminen herpaantui moneen otteeseen, kun se olisi niin kovasti halunnut nähdä, mitä muut kilpakumppanit puuhailevat. Se oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa raviosuuksilla. Nella tuntui näinä hetkinä aivan maagiselta, minkä johdosta itsevarmuuteni nousi piirun verran. Pysähdyksessä meillä oli pieniä ongelmia, mikä ei tosin ollut yllätys. Vauhtia rakastava tammani otti vähän hernettä nenäänsä, kun sen matka tyssäsi, ja kun piti vielä peruuttaa! No nuoreksi raikuliksi Nellan suoritus oli kohtalaisen hyvä, ja olen siihen tyytyväinen.