05.06.2015 - Maailman pelottavin reissu tarhaan
Rautias puoliveriori seisoi tallin ulko-oven edessä riimu päässä ja naru taluttajan kädessä. Ulkona tuuli navakasti, josta Mortti olikin aivan ihmeissään ja suorastaan peloissaan. Ori käänteli pitkiä korviaan ja mulkoili puolelta toiselle valkuaiset välkähdellen. Ulko-oveen kolahti jotakin, mikä sai orin säpsähtämään ja vetäytymään hieman kauemmas tallin syvyyksiin. Taluttaja kuitenkin pysyi tiukkana eikä lähtenyt Mortin vietäväksi vaan seisoi paikallaan kuin liimattuna. Ovi avattiin hitaasti ja pienoisin vaikeuksin tuulen työntäessä ovea voimalla avaajaa päin. Mortti oli pakokauhun vallassa oven ollessa auki. Nytkö siitä olisi pitänyt astua ulos. Pari minuuttia ori steppaili rauhattomana puolelta toiselle ja inahteli kovaan ääneen, josko joku kaveri tulisi sen pelastamaan tästä kamalasta pinteestä. Oikeastaan se sai vain omituisia katseita viereisissä karsinoissa olevilta. Jo on omituinen hemmo, huutaa nyt ulko-ovelle. Pienin ja varovaisin kipitysaskelin Mortti oli saavuttanut jo oven sisäreunan. Se tutkaili ympärilleen ja nuuhki ulkoilmaa. Pian ori uskaltautui jo astumaan puoliksi ulos ovesta. Hetken siinä pällisteltyään ympärilleen, se loikkasi ulos, oven heilahtaessa hieman rajummin tuulen mukana. Taluttaja on edelleen jämäkkänä orin kanssa eikä anna sen lähteä sooloilemaan. Rauhallinen energia, joka velloi parivaljakon ympärillä, sai Mortinkin hieman rentoutumaan ja asennoitumaan tuuliseen säähän vähän paremmin. Tarhareissu saattoi alkaa. Matkan aikana Mortti otti välillä jalat alleen, koska sen takaa kuului rasahduksia tai sitten se jäi seisomaan jännittyneenä paikalleen tuulen riepotteleman oksan ohittaessa heidät. Kauhistunut Mortti oli selvinnyt tarhan portille. Kukaan ei ollut hyökännyt sen kimppuun. Taluttaja avasi tarhan portin, astui sisään ja käänsi orin nokan kohti portin suuaukkoa. Lopuksi hän antoi orille pienen omenalohkon, jonka Mortti imuroi suuhunsa erittäin nopeaan tahtiin. Kun taluttaja viimein riisui orilta riimun, se käännähti vauhdikkaasti ja jolkotteli erään toisen hevosen luokse, jonka viereen se jäi kyhnöttämään. On se rankkaa olla Mortti.

29.05.2015 - Kouluvalmennus
Tänään minun olisi tarkoitus Mortin kanssa keskittyä vain perusratsastukseen ilman mitään sen suurempia kikkailuja. Lämmittelin orin kanssa erilaisilla volteilla sekä siirtymisillä. Tarkoituksenani oli saada Mortista irti rentoa laukkaa ja ravia sekä matalaa eteen-alas -muotoa. Pistin välillä vähän vauhtia masiinaan, mutta pyrin kuitenkin säilyttämään samanlaisen matalamman muodon. Muutaman kerran Mortti huomautti liian kovasta pohkeestani ja nosti päätänsä kattoon korvat niskassa, mutta aika nopeasti korjasin virheeni ja matka saattoi jatkua alkuperäisessä muodossa. Saatoin toisinaan myös vaihdella muotoa, välillä vähän matalampaa ja välillä taas otin enemmän kiinni. Ori pysyi kuitenkin hyvin rentona, vaikka muoto olikin korkeampi. Siirtymisten avulla sain Mortin kuulolle, vaikkakin se on yleensä aina korvat tarkkana eikä protestoi avuille. Etenkin siirtymiset ravin sisällä saivat Mortin hyvään treenitatsiin, mistä pääsimmekin aloittelemaan varsinaisia tehtäviä.

Tarkoituksena oli ratsastaa eteenpäin suoralla hevosella. Käännyin lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle. Keskipisteessä tehtiin voltti ja siitä jatkettiin sitten suoraa vastakkaiselle lyhyelle sivulle. Ravissa Mortti toimi jälleen kerran oikein hyvin. Voltilla asetus ja taivutus meni sekunnissa läpi ja suoristamisessakaan ei ollut ongelmia. Laukassa sen sijaan itseltäni katosi pohjetuntuma, jolloin Mortti hieman kaatui jompaan kumpaan suuntaan eikä palannut pituushalkaisijalta vastakkaisen lyhyen sivun keskipisteeseen. Korjattuani pohkeet ja pitäessäni ohjat tiukasti kädessä niin, että Mortille syntyi eräänlainen tunneli, jota pitkin se pystyi suorana kulkemaan paljon helpommin, matka taittui jotakuinkin suoraan. Lopuksi tein vielä laukanvaihtoja sekä siirtymisiä kyseisen askellajin sisällä. Diagonaalilla laukanvaihdot sujuivat melko hyvin, kunhan muistin itse istua satulassa tasapainossa. Toisinaan minulla oli ongelmana se, että nojasin liikaa vaihtavan laukan puolelle, jolloin laukanvaihto oli tasapainoton ja hevonen kaatui vaihdettuun laukkaan. Siirtymiset onnistuivat hienosti. Lisätyssä laukassa annoin hevosen kaulan venyä jopa liioitellusti. Tarkoituksenani oli ainoastaan saada hommaan potkua eikä niinkään pitää hevosta koko ajan paketissa. Siirtymisten jälkeen aloitimme rennot loppuverryttelyt. Mortti käänteli tyytyväisenä korviaan ja pärski ympäriinsä maneesi kaikuen.

28.04.2015 - Arkajalka saapuu Alondraan
Hintelä orivarsa laskeutui ylivarovasti trailerista ulos. Välillä se jäi ihmettelemään ympäristöään keskelle lastaussiltaa, mutta jatkoi kuitenkin matkaa sen jälkeen, kun tunsi olonsa turvalliseksi. Päästyään lastaussillalta ori jäi seisomaan siihen yhteen paikkaan eikä liikahtanut mihinkään suuntaan. Se vain pällisteli ympärilleen korvat takaviistossa. Via dell'Amore oli hankittu italialaiselta kasvattajalta. Ori itse on kuitenkin syntynyt Saksassa, Baijerissa, aivan meidän vieressä erään pienen reininehevossiittolan tiloissa. Olin käynyt katsomassa Mortiksi ristittyä hevosta jo silloin, kun se oli aivan pieni rääpäle. Pienempi rääpäle kuin nyt, ja se oli aika hyvä saavutus. Orivarsa oli kyhnöttänyt tiiviisti emänsä vierellä eikä kauheasti uskaltanut lähteä mammansa helmoista mihinkään. Rehellisesti sanottuna, siinä vaiheessa saatoin epäillä, että kannattaako minun oikeasti ostaa noin pelokas hevonen. Tulisikohan siitä kelpo kilparatsu koulukentille? Ori oli kuitenkin erittäin vakuuttavasta suvusta. Sen isänisä oli kolminkertainen maailmancupvoittaja sekä maailmanmestari. Emän suvustakin löytyi monen monta maailmanmestaruuskilpailuissa startanneita ratsuja. Kävin vielä toistamiseen katsomassa oria sen ollessa vierotusikäinen. Sillä kertaa ori oli hieman reippaampi, pakkohan sen oli olla, kun ei voinut roikkua äitinsä kyljessä kiinni. Ei se edelleenkään ollut mikään stereotyyppinen ori, joka kimaltelee jonkun kiiltokuvakirjassa. Olin kuitenkin päättänyt pitkän pohdinnan jälkeen, että Mortti tulee meille. Olihan se jollain tapaa hellyyttävä näky ja jaksoin uskoa, että siitä vielä jotain tulisi, niin hienosti se kuitenkin pisteli menemään tarhan reunaa pitkin raviaskelin, että jotkut vanhemmatkin ratsut jäävät sille kakkoseksi.