Chryses von Lark

24.10.2014 - Pieni Norjavisiitti
Granstadin oritesti
Rakenne: 8,5 Liikkeet: 8,25 Kapasiteetti: 9,5 Luonne: 6,25 Kompensaatio: 3 = 35,5 p III-palkinto

Olin ilmoittanut suuren kasan Alondrassa asuvia hevosia ensimmäisiin oritesteihin, jotka pidettiin Norjassa Granstadin tiloissa. Mukaan meitä lähti ihmisporukan lisäksi Krisu, Nalle, Vinssi, Hertsi ja Make. Matkojen toimminan täyteisyydestä piti huolta nuorten hevosten joukko sekä ikilapsi Hertsi. Make oli ainoa selväpäinen kaveri tässä joukossa. No asiasta seuraavaan, Krisu osallistui 3-4 -vuotiaiden hevosten luokkaan, jossa testien pituus oli viisi päivää. Nuorta oria jännitti todella paljon eikä se malttanut siis pysyä paikallaan sitten millään. Meillä oli jonkin verran vaikeuksia pitää hermostuksesta tärisevä voikko rauhallisena. Oli nimittäin muutaman kerran todella lähellä, että Krisu olisi heittänyt hanskat tiskiin ja lähtenyt viipottamaan omia menojaan Norjan vuorille. Sitten vielä kun poika on niin jäätävän iso merinorsu ja rupeaa riehumaan, niin pidä siinä sitten ohjista kiinni ja toivo parasta. Ori suoriutui testin osa-alueista melko kelvollisesti. Mitään huippupisteitähän emme todellakaan saaneet, mutta olin jo varautunutkin hieman alempiin pisteisiin huomatessani Krisun jännittyneisyyden. Raukka oli melkein paskahalvauksen partaalla, kun sen ympärillä poukkoili monta muuta yhtä hysteeristä nelijalkaista. Krisulla ei ollut testitilanteissa ketään tuttua hevosta lähimaillakaan, koska se oli ainoa minun hevoseni, joka oli kaikkein nuorimpien luokassa. Yllätyin kovasti siitä, miten paljon Krisu pitikin irtohypytyksestä. Poikahan veti korvat töttöröllä huimat 110 cm! Minähän olin ihan äimänkäkenä katsellessani vartalonmuodoltaan hieman tankkimaista otusta, joka pinnisti kuin pinnistikin yli metrin sillä mahtavan erikoisella hyppytyylillään ja heitti siihen perään vielä säälittäviä pukinpoikasia. Vanhempien hevosten testit kestivät vielä muutaman päivän, mutta Krisun saatua oman luokkansa pulkkaan ja punaisen suuren III-palkinnon ruusukkeen, sai se viettää aikaansa syöden ja ulkoillen.

09.10.2014 - Tuleva valjakkohevonenko?
Krisun kanssa olen tehnyt pienen poikkeuksen ja jostain kumman syystä opettanut sen ajolle, mistä on tosin hyötyä ratsukoulutusta aloittaessa. Ori on pitänyt kärryistä todella paljon eikä se ole aivan ensimmäisiä kertoja lukuun ottamatta epäröinyt kärryjä takanaan. Tänään päätin käydä orin kanssa pienellä maastolenkillä kärryjen kera. Krisu seisoi oikein esimerkillisesti tallipihalla ja odotteli minulta käskyjä. Lähdimme leveälle soratielle reippaasti edeten. Maastoreissu meni kohtalaisen hyvin, vaikka Krisu halusikin useasti mennä kovempaa, mitä annoin. Pari kertaa vauhti oli sen verran hurja, että sain pidättää hevosta oikein urakalla renkaiden kitistessä allani. Nätisti hevonen kuitenkin toimi käännöksissä ja pientä pujotteluakin oli tarjolla väistellessämme kuoppia maantiessä, mistä ori selviytyi ketteryytensä ansiosta helposti. Olisikohan Krisusta valjakkohommiin isompana? Aina voi kokeilla.

01.10.2014 - Ensimmäinen kerta liinassa
Ulkona satoi kaatamalla vettä ja pientä ukkosenpoikaakin tuntui leijailevan ilmassa. Krisu sen sijaan oli jälleen kerran kuin Hangon keksi. Ori pörisi innoissaan karsinassaan tajutessaan pääsevänsä puuhailemaan jotakin. Nuori 2-vuotias on tottunut ennätysnopeasti kaikkeen ja kaikkiin. Se rakastaa tutustua uusiin vieraisiin asioihin ja on muutenkin hyväkäytöksinen oripoika. Tänään olisi tarkoitus kokeilla ensimmäistä kertaa juoksuttamista avustajan kera. Krisun saatua varusteet niskaan, pystyi matkamme maneesiin alkaa. Me kaksijalkaiset olimme kiirehtimässä puolijuosten maneesiin sateelta suojaan, mutta Krisu se vain korvat hörössä katseli maisemia ja liikkui mahdollisimman hitaasti. Krisu on niin iloinen sateesta, mutta pesuhetkinä pakokauhun vallassa, mikä on hieman hämmentävää. Päästyämme maneesiin koko kolmikko oli litimärkä. Minä avustajani kanssa voivottelimme yhteen ääneen, mutta Krisu oli tyhjästä maneesista aivan pyörällä päästään ja oli karauttaa kahtasataaa toiseen päähän. Taluttelin pomppivaa hevosta hetken uralla, kunnes päätimme aloittaa itse juoksutussession. Ensin avustaja sai talutella oria ympyrällä ilman mitään muita systeemejä. Krisu oli edelleen energiaa täynnä, mutta hillitsi oman ihanaisen itsensä ja kulki kiltisti avustajan vierellä. Seuraavaksi kiinnitin orin suitsiin liinan ja siirryin ympyrän keskelle. Avustaja oli edelleen taluttelemassa oria ja varmistamassa, että Krisu pysyisi ympyrällä. Pari kertaa ori hämmentyi liehuvasta liinasta, mutta kokonaisuudessaan juoksutus toimi avustajan kanssa oikein hyvin. Avustajan kuitenkin kadotessa kuviosta Krisu alkoi valua nopeasti lähemmäs minua. Se ei ymmärtänyt jäädä ympyrälle vaan oli pian minun edessäni seisomassa. Avustaja sai palata hetkeksi uudelleen ja pyöri pari kierrosta molempiin suuntiin, minkä jälkeen päätin lopettaa. Tarkoitus oli treenailla liinakäyttäytymistä nyt useammin pitäen silmällä kolmevuotiaana alkavaa ratsukoulutusta. Lopuksi päästin Krisun vapaaksi riehumaan maanesiin. Se otti ilon irti vapaudesta ja rajusti pukitellen palloili maneesin päädystä toiseen.