Oldfinion Konstantin

        

© Landgestüt Celle
Virallinen nimi Oldfinion Konstantin "Konsta" Rekisterinumero VH15-013-0023
Rotu, sukupuoli oldenburginhevonen, ori Väri, säkäkorkeus musta, 163 cm
Syntymäaika, ikä 30.01.2015, 8v. Ikääntyminen 3v. 28.2.2015, 6v. 21.3.2015, ikääntyy 3 kk = 1 v
Kasvattaja Oldfinion Dressage Omistaja Alondra, VRL-10878
Painotus koulupainotus Koulutustaso ko. Grand Prix

Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa I -palkinnolla helmikuun tilaisuudessa 2016: 8 + 42 + 25 + 12 + 15 = 102p

Palkittu kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelussa 2-vuotiaiden ryhmässä KV-II -palkinnolla
Rakenne: 7 Käynti: 3 Ravi: 3 Lisäpisteet: 1 Suku: 2,5 = 16,5p

Luonnekuvaus

Se keneltä kaikkien niskavilloja pystyyn nostattava Konsta on luonteensa perinyt, on täysi mysteeri. Ostaessani upean ulkonäön omaavan kaviollisen en totisesti olisi uskonut millainen jääräpäinen taistelijaluonne siitä oikein kuoriutuisikaan. Monesti ihmiset ovat heittäneet hanskat tiskiin ja lähteneet Konstan luota kirosanoja ladellen. Itse ori ei kuitenkaan tästä korvaansakaan letkauta, koska hänhän on suuri ylhäisyys eikä häntä voisi vähempääkään kiinnostaa muiden mielipiteet. Kun Konstaa talutetaan, sille laitetaan suitset päähän tai vähintäänkin sidotaan turpa umpeen ketjulla. Kun Konstaa harjataan, heilutaan kuin kukkakeppi joka ilmansuuntaan, jottei eksyttäisi sen alle tai jouduttaisi sen jättimäisten torahampaiden väliin. Yleisesti ottaen Konsta on siis aivan kaamea käsiteltävä. Se haluaisi jatkuvasti olla pomottamassa ihmisiä, tappelemassa muiden poikien kanssa tai sitten kiehnäämässä neitojen luona. Koskaan sillä ei ole kuitenkaan aikaa olla tyhjänpanttina paikallaan vaan aina se on juoksemassa johonkin suuntaan halusi hoitaja sitä tai ei.

Kun Konstan selkään noustaan, itketään usein pelosta, turhautumisesta, väsymyksestä, inhosta tai toisinaan jopa ilosta, ylpeydestä tai puhtaasta rakkaudesta. Tämä hevonen nimittäin osaa yllättää lähes joka kerta tavalla tai toisella. Yleensä Konsta on aikamoinen höyryjuna eikä sitä kiinnosta pidätteet tai mitkään muutkaan avut, joiden noudattaminen tarkoittaisi ratsastajalle nöyrtymistä. Orin selkään noustessa saa siis varautua sataprosenttiseen työntekoon. On kuitenkin myös hetkiä, jolloin kaikki menee nappiin ja Konsta näkee tilanteessa parhaimmaksi tehdä hommat ratsastajan pillin mukaan. Ratsastajan on silloin syytä varautua yllättävään silmien vetistelyyn ja nenän nyyhkimiseen nimittäin kun Konsta johonkin ryhtyy se tekee sen aina täysillä. Konstaa ei ole koskaan opetettu loikkimaan esteiden yli, minkä vuoksi maastoileminen on orin lempipuuhaa turhan energian kuluttamiseen. Maastoon ei Konstan kanssa lähdetä koskaan ilman toveria, koska matka muuttuu nopeasti painajaismaiseksi taisteluksi, jossa toisena osapuolena on monta sataa kiloa painava tynnyri, joka ei luovuta niin kauan kuin henki pihisee sen keuhkoissa.

Kilpapaikan hälinässä Konsta on aivan sekaisin eikä sitä pitäisi päästää näkökentästään mihinkään. Kerran kun selkänsä kääntää ori on touhunnut tyhmyyksiään ja vaarantanut muiden turvallisuuden. Muiden hevosten kanssa ori on erittäin dominoiva, usein liiankin. Se ottaisi mieluusti mittaa miehestä jokaisen samaa sukupuolta olevan kanssa, joka eksyy sen kulkuväylälle. Kilpasuorituksen aikana Konsta on kuitenkin yleensä parhaimmillaan. Se on aina tuntunut paremmalta kisakentällä kuin kotona. Voi olla, että huomiota rakastava showmies tietää, että sitä katsotaan ja sille hurrataan, mikäli se tekee niin kuin käsketään. Kotona ainoastaan yhden vaivaisen ihmisen, ratsastajan, kehut kun eivät tahdo tämän arvovaltaisen kaverin mieltä lämmittää vaan paikalle tarvitaan kokonainen ihmisarmeija hillumaan.

Sukutaulu

i. Aloysious
KRJ-III
old, rt, 172 cm
ii. Alphnose
old, rn, 167 cm
iii. Alredo old, m, 171 cm
iie. Herlinda old, km, 167 cm
ie. Lottie
old, rn, 166 cm
iei. Leontino old, rn, 170 cm
iee. Adelaide old, rn, 166 cm
e. Kamilla
KRJ-I, YLA2
old, rn, 165 cm
ei. Yohan
old, m, 169 cm
eii. Ritter old, trt, 166 cm
eie. Laura R old, m, 167 cm
ee. Karinia
old, km, 161 cm
eei. Heino old, m, 170 cm
eee. Katrina old, km, 168 cm
Lue sukuselvitys

ii. Alphnose on kahden keskenään erilaisen huippuhevosen jälkeläinen. Emältään Alphnose on perinyt upean luonteensa: ori tulee toimeen ja kykenee työskentelemään hyvällä lopputuloksella kenen tahansa kanssa antaen kaikkensa. Orin rakenne on puolestaan peruja sen molemmilta vanhemmilta, ja korrektin rakenteen lisäksi Alphnose on hevonen, jossa silmä todella lepää. Myös orin näyttävä liikkuminen on kaunista katseltavaa, minkä puolesta myös korkeat prosentit Grand Prix -kouluohjelmista puhuvat. Alphnosella on Allun lisäksi kaksi tammajälkeläistä ja yksi orijälkeläinen.

iii. Alredo oli suuri ja komea musta ratsu, kuin satujen Uljas Musta. Ori oli legenda jo eläessään ja voittanut kaiken, mitä Grand Prix -tasoisen kouluratsun vain oli mahdollista voittaa. Harvinaisen hyvin menestyneellä orilla oli pitkä liuta jälkeläisiä ympäri maailmaa. Emästä riippuen osa jälkeläisistä oli lyömättömiä kilpakumppaneita kouluradoilla, osa vain normaalia parempia tätiratsastajien kouluratsuja. Hienosta kilpaurastaan huolimatta ori periytti kapasiteettiaan vain tietynlaisiin tammoihin yhdistettynä.

iie. Herlinda oli kimo kaunotar, joka käänsi katseita missä tahansa olikin. Nuorena tamma pyörähti muutaman kerran kouluratsastusaitojen sisäpuolella kilpailujen merkeissä, mutta suurimman osan elämästään se toimi siitostammana ja väläytteli taitojaan pitkälti kotikentällä. Hyväluonteinen ja -rakenteinen Herlinda jätti jälkeensä peräti seitsemän jälkeläistä, neljä oria ja kolme tammaa. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta jälkeläisistä on kuoriutunut menestyviä kilparatsuja tunnettujen kouluratsastajien ratsastamina.

ie. Lottie on kuvankaunis, siro ja läsipäinen ruunikko tamma. Se on energinen ja temperamenttinen mutta hyvin yhteistyökykyinen. Lottie on kilpaillut kouluratsastuksessa hyvällä menestyksellä, ja sitä on tituleerattu kotimaassaan Saksassa yhdeksi ikäluokkansa parhaista kouluratsuista. Tamman kilpaura kuitenkin loppui yllättäen loukkaantumisen takia, ja viime vuodet se on toiminut siitostammana saattaen maailmaan kolme hyväluonteista ja lupaavalta vaikuttavaa varsaa.

iei. Leontino oli varsinainen huippukouluratsu. Kun Lottie oli vasta suunnitteilla, Adelaidelle haettiin oria, joka periyttäisi sekä hyvää rakennetta että kouluratsulle sopivia liikkeitä, niin että varsasta voisi odottaa tulevaa kouluratojen tähteä. Toisaalta ori ei saanut olla liian tunnettu, sillä kuuluisilla oreilla oli usein paljon jälkeläisiä ja Adelaiden varsan haluttiin edustavan hieman tuntemattomampaa linjaa. Kaikki vaatimukset täyttävä ori löytyi, ja kaiken lisäksi Leontino paljastui myös hyväkäytöksiseksi herrasmieheksi. Lottie oli Leontinon ensimmäinen jälkeläinen, ja jatkoa orin jälkikasvu on sittemmin saanut kolmen muun jälkeläisen verran.

iee. Adelaide oli Lottien tapaan ruunikko läsipää. Tamma kilpaili parhaimmillaan Grand Prix-tasolla ja keräsi tasolta myös jonkin verran ruusukkeita. Adelaiden arvo siitostammana huomattiin kuitenkin jo varhain, ja niinpä tamman kilpaura päättyi ennen aikojaan sen jouduttua jättämään kilpakentät siitostamman tehtävien vuoksi. Toisaalta siirto oli onnistunut, sillä hyviin kouluratsuoreihin yhdistettynä Adelaiden varsoista on kuoriutunut vähintään yhtä hyviä kouluratsuja kuin emänsä. Jälkeläisiä Adelaide ehti saada elinaikanaan viisi.
Sukuselvitys © Oldsfellin Kartano

ei. Yohan, tunnettu musta 169cm korkea oldenburgori oli – monen ihmisen sanoin – yksinkertaistettuna jämpti kokonaisuus. Vaikkei se rakenteeltaan ollutkaan mitenkään erityisen jytky, oli Yohanilla sellaista ryhtiä ja karismaa, että se vaikutti kokoistaan suuremmalta ja jämäkämmältä. Myös luonteeltaan ori oli varsin jämäkkä, se ei turhia sosiaalisuuksia harrastanut, oli hieman sulkeutunut luonteeltaan ja vääti määrätietoista käsittelyä kunnioittaakseen ihmisiä. Yohan oli kuitenkin hyvä suoritushevonen ja se kilpaili menestyksekkäästi pääasiassa kansallisilla kouluradoilla, sijoittuen pari kertaa myös kansainvälisillä radoilla. Yohan oli suosittu jalostusori aikanaan ja vaikka sitä käytettiin pääasiassa puoliverijalostukseen, niin oldenburgeille kuin muillekin puoliveriroduille, käytettiin sitä tuomaan myös ratsuponeihin ryhdikkyyttä ja kokoa. Suurin osa orin reilusta seitsemästäkymmenstä varsasta on kouluratsuja. Yohan jouduttiin lopettamaan jo 19-vuotiaana kun se katkaisi jalkansa tarhassa.

eii. Ritter on tummanrautias korkeasukkainen (säkä 166cm), mutta ulkonäöltään muuten kovin mitäänsanomaton yksilö. Paikallaan seistessä Ritteriä harvemmin erottaa sahapukista, sanovat asiasta jotain tietävät, mutta ori liikkuu kyllä näyttävästi ja saa heti lavakarismaa lähtiessään radalle – Ritter on nimittäin parantumaton linssilude. Luonteeltaan ori on oikein leppoisa ja lunki kaveri, jonka saattaa antaa hoidettavaksi vaikka naapuripihan pikkulapsille. Ratsastaessa pitikin sitten jo osata enemmän, sillä Ritter harvemmin antoi ilmaiseksi yhtään mitään, mikä onkin oletettavissa kun on kyse gp-luokkia kansainvälisesti kisanneesta hevosesta. Kisauransa lopetettuaan ori siirtyi jalostukseen ja sitä käytettiinkin erittäin ahkerasti sen lavakarisman ja hyvän luonteen vuoksi. Ritter periyttikin molempia hyvin, mutta valitettavasti seurassa tuli – jos tamma ei ollut erityisen näyttävä – orin varsin mitäänsanomaton rakenne. Nykyisellään Ritter viettää leppoisia eläkepäiviä syntymäkodissaan ja pitää hallussaan pihan kuninkaan asemaa.

eie. Laura R on musta 167cm korkea kouluratsu, joka on tehnyt asiat hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Tamma on varsotettu tähän mennessä kolme kertaa ilman yhtäkään kisanäyttöä ja vasta sen jälkeen Laura R laitettiin kouluradoille. Hyvärakenteinen ja kiltti, joskin hieman liian lepsu ja kaiken anteeksi antava tamma ei ole paha niilläkään, vaativaa tasoa kansallisilla radoilla kisaava tamma ei ehkä säväyta erityisemmin, mutta tekee tasaisen tappavaan tahtiin tasaisen hyvää tulosta. Myös Laura R:n varsat ovat olleet kouluradoilla menestyneitä ja ainakin näyttävämpiä kuin mitäänsanomaton emänsä. Laura R on jo osoittanut periyttäjänkykynsä, sillä vaikka siltä ei saakaan näyttävyyttä tai luonnetta edes sen vertaa, että se olisi mainitsemisen arvoista ovat tamman jälkeläiset olleet suoritushevosia sanan varsinaisessa merkityksessä. Tamma periyttää varsoilleen mukautuvaisuutta ja miellyttämisenhalua ja luonteikkaamman orin kanssa tuloksena on yleensä luonteikkaampi ja näyttävämpi, mutta aivan yhtä nöyrä kilpahevonen.

ee. Karinia on rautiaankimo 161cm korkea koulutamma tunnettua K-tammalinjaa oldenburgien kantakirjassa. Karinia jatkaa emälinjansa hienoa työtä ja siitä onkin pidetty emänemänemänemänsä jälkeen parhaana K-linjan tammana. Karinian kanssa kiiteltiin erityisesti ennakkoluulotonta, tuntemattomamman orin käyttöä, joka osoittautui nappivalinnaksi. Tammasta tuli emäänsä raamikkaampi, mutta sille jäivät kevyemmät liikkeet kuin isälleen. Karinia menestyi erinomaisesti kansainvälisillä kouluradoilla hurmaten tuomariston toisensa perään, Olympialaisiin asti tamma ei povailuista huolimatta lähtenyt omistajan päätöksen vuoksi. Herkkä, mutta päättäväisiä otteita vaatinut Karinia siirtyi jalostuskäyttöön 17-vuotiaana. Jalostuksessa Karinia vaikutti myös erinomaisesti. Se teki omistajalleen yhden varsan kotiin, muut huutokaupattiin jo ennen niiden syntymää kovaan hintaan. Tamman kaikki viisi varsaa ovat oldenburgeja ja toimivat kouluratsuina. Karinia periytti hyvin rakennettaan ja herkkää luonnettaan ja näitä ominaisuuksia varsoissa onkin kehuttu.

eei. Heino on komea musta 170cm korkea oldenburgori, joka edustaa vanhaa, mutta hieman tuntemattomammaksi jäänyttä linjaa isänsä puolelta. Raamikas, suurikokoinen ori ei ollut yhtä jykevää tekoa kuin isänsä kevyemmän emänsä vuoksi, mutta näyttävyyttä ja kokoa siltä löytyi yhtä kaikki. Heino kilpaili kouluratsastuksessa Intermediaire I -tason luokissa menstyksekkäästi pääasiassa kansallisella tasolla, muutaman kerran sijoittuen myös kansainvälisillä radoilla. Luonteeltaan ori meinasi olla taipuvainen turvanmutristeluun ja kyselyyn, oliko nyt aivan pakko tehdä sitä, tätä tai tuota, mutta jämäköillä ja päättäväisillä otteilla sen sai kyllä tottelemaan erittäin kuuliaisesti. Heino toi isälinjaansa hieman tunnetummaksi jalostuksen saralla, sillä orista itsestään pidettiin melko paljon. Vaikka ori ei koskaan ollutkaan aikansa suosituimpia jalostusoreja, sitä käytettiin suhteellisen ahkerasti sekä ratsuponi- sekä puoliverijalostukseen ja jakauma Heinon kuudessakymmenessä jälkeläisessä onkin melko tasainen.

eee. Katrina oli tummanpunarautiaankimo 168cm korkea raamikas, näyttävä tamma jolta ei puuttunut liikettä eikä kapasiteettia. Katrina kantakirjattiin erinomaisin arvosteluin oldenburgien kantakirjaan ja siitä povattiinkin K-tammanlinjan aloittaneen sukulaisensa veroista suorittajaa. Sellaista Katrinasta ei kuitenkaan koskaan tullut, erinomaisen kouluratsun uran tehnyt herkkäluonteinen, seurastaan ja ihmisistään tarkka tamma loukkaantui vain 14-vuotiaana ja päätyi pois ratsukäytöstä, sillä sen jalat eivät enää kestäneet kilpailukäyttöä. Ura kilpakentillä oli kuitenkin jättänyt lähtemättömän jäljen oldenburgpiireihin. Katrina siirtyi jalostukseen parannuttuaan ja se astutettiinkin vain tarkasti valituilla kouluoreilla, jotka edustivat samaa rotua. Tuloksiin oltiin erittäin tyytyväisiä sillä tamma periytti loistavasti liikettään sekä rakennettaan. Katrina teki jalostusuransa aikana peräti kahdeksan varsaa ennen kuin se lopetettiin kotonaan.
Sukuselvitys © narri

Jälkeläiset

OLD-o. Konstantinos von Lark s. 01.12.2015 e. Oldfinion Big Nature om. VRL-10878 tähän meriitit
OLD-t. Chariclo von Lark s. 12.09.2015 e. Cretheis von Lark om. VRL-11936 tähän meriitit
OLD-o. Kryptops von Lark s. 02.03.2015 e. Oldsfell's Ciara om. VRL-02189 tähän meriitit

Kilpailutulokset

Kilpailee porrastettuja tavoitteena hevosen maksimitaso Grand Prix
30.06.2015 - KRJ Cup - Hukkapuro - Intermediate II - 17/198
30.06.2015 - KRJ Cup - Hukkapuro - Vaativa B - 17/263

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Lue päiväkirjamerkintöjä ja valmennuksia

28.03.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana K.J
Oldfinion Konstantin pääsisi tänään treenaamaan oikein kunnolla. Onneksi hevosella oli tänään hyväntuntuinen fiilis, se ei juurikaan kränännyt ratsastajansa apuja vastaan ja liikkui isosti ja energisesti. Ja se olikin tänään toiveissa, harjoittelisimme laukanvaihtosarjoja ja sitä varten saisi liikettä löytyäkin. Alkuverryttelyt ratsukko oli tehnyt itsenäisesti jo ennen tuloani jotta pääsisimme heti töihin. Laukkapainotteiset treenit aloitimme harjoittelemalla suoruutta keskihalkaisijalla. Ori painoi hieman ratsastajan vasenta jalkaa vasten joten hän joutui hieman korjaamaan hevosta oikealla ohjalla ja vasemmalla pohkeella saadakseen hevosen rungostaan suoraksi. Toistojen jälkeen suoruus ja laukan poljenta oli sen verran hyvällä mallilla, että ratsukko pääsi aloittamaan vaihdot. Aluksi teimme vaihdot vain kahdesti suoralla linjalla useamman askeleen välillä nähdäksemme, että hallintalaitteet pelaisivat. Tavalliset vaihdot olivat oikein hyviä ja ratsukko vaikeutti tehtävää lisäämällä vaihtojen määrän neljään joka toisella askeleella. Ratsastaja asetti hevosta hieman liikaa vasemmalle ja joutui keskittymään paljon käsiinsä pitääkseen liikkeen ja hevosen täysin suorassa. Itse vaihdot eivät kyllä tuottaneet hevosella mitään ongelmaa, neuvoni kohdistuivat lähinnä ratsastajaan.

15.03.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana K.J
Viimeinen ratsu tämänkertaisessa valmennusviikonlopussani Alondran tiloissa saapui maneesiin ratsastajansa Amandan kanssa. Seurasin ratsukon työskentelyä laidalta sen aikaa mitä ratsukko verryttelemiseen käytti ja tulin siihen tulokseet, että hevosella taitaa olla hieman huono päivä tänään. Apuihin vastaaminen kävi melko vastahankaisesti eikä yhteistyötä nyt oikein parhaalla tahdollakaan olisi voinut kuvailla harmoniseksi. Mutta ratsastaja kyllä teki hyvin, eleet ja avut olivat rauhallisia ja selviä huolimatta haastavasta ratsusta. Päätin, että työskentely on paras aloittaa hevoselle reiluilla, melko simppeleillä tehtävillä, josko myös hevosella saataisiin hyvä fiilis. Ratsukko teki ensimmäisenä simppeleitä väistöjä käynnissä uralta pois ja uralle takaisin, vaihtaen väistön suuntaa aina muutaman askeleen jälkeen jotta reaktionopeus paranisi. Ratsastaja sai olla melko herkkä, hevosen reaktio pohjeapuihin tuli melko äkäisesti aina kun ne sen mielestä tulivat vähänkään liian kovaa. Väistöt olivat kuitenkin erittäin hyviä, hevonen venytti itseään hyvin ja hetken toistojen jälkeen alkoi rentoutua ja pyöristyä myös selästään. Tästä oli helppo siirtyä jatkamaan samaa tehtävää ravissa. Neuvoin ratsastajaa minimoimaan apujensa käytön, häiritsemään hevosta mahdollisimman vähän ja antaen sille paljon tilaa suorittaa. Pikkuhiljaa helpon työnteon kautta ori selvästikin alkoi hyväksymään ratsastajan avut ja pystyimme aloittamaan oikeasti vaikeampienkin liikkeiden vaatimisen. Olin aivan hämmästynyt siitä miten ratsukon yhteistyö alkoi yhtäkkiä toimia ja näyttää enemmän baletilta kuin teknoreiveiltä. Varsinkin laukassa ratsukko esitti lopuksi erinomaista lisättyä josta siirtymät takaisin tulivat kellontarkasti. Mielenkiintoinen ratsukko josta uskoisin hyvinkin vielä kuulevani.

09.02.2015 - Piikki pyllyyn ja menoksi
Olin koko aamupäivän riehunut kuin seinähullu enkä ollut malttanut syödä mitään ennen kello yhtä. Tänään olisi tarkoitus käydä hakemassa Oldfinion Dressagesta jälleen kerran uusi nelijalkainen. Kuinkakohan monta kaakkia olen sieltä jo itselleni noukkinut? No, mutta tämä kyseinen olento oli aivan pakko saada omaksi. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun olin jo soittelemassa ja ahdistelemassa yersiniota hevoshankintasuunnitelmillani joulukuussa. Saapuminen Oldfinion Dressageen sujui oikein mallikkaasti. Olin oikein itse lähtenyt mukaan Suomeen hakemaan uutta uljasta prinssiäni vaikka yleensä hevosten hakumatkat hoitavat uskolliset työntekijäni. Konstantin, jonka olin siis ristinyt Konstaksi, oli nyt reilun vuoden ikäinen. Siellä se musta karvanaama seisoskeli omassa tarhassaan paksuun takkiin puettuna. Minä kun luulin, että varsa perisi fiksun mammansa luonteen, mutta yersinion mukaan Konsta oli jo nyt näyttänyt merkkejä jääräpäisyydestä ja muusta hölmöstä toiminnasta. Minua se ei nyt niinkään haitannut, äkkiäkös minä kitken pahat tavat pojalta pois. Kun viimeisetkin paperiasiat oli hoidettu, oli aika aloittaa hevosen lastausoperaatio. Konsta oli täysin eri mieltä asiasta lähteä mukaani ja pitkin koivin loikki ympärilläni kuin mikäkin päätön kana. Taistelu kesti vartin, minkä jälkeen nuorikko seisoskeli tympeänä omassa kopissaan. Automatka sujui yllättävän hyvin, mutta lastaus lentokoneeseen oli sitten aivan toisenlainen dilemma. Monenlaiseen loimeen ja suojaan pakattu musta orivarsa oli rehellisesti sanottuna täysin paniikissa kävellessään lentokoneen ruumaan. Valehtelisin jos väittäisin, että olin kyseissä tilanteessa yhtään vähemmän paniikissa kuin Konsta itse. Lopulta Konstalle oli pakko tuikata rauhoittava piikki takamukseen, jottei se olisi hurjalla menollaan vielä tiputtanut meidät taivaalta. Ruumasta ulospäästyään lääkepöhnässä oleva ori ei ymmärtänyt mistään mitään ja olikin erittäin helppo tapaus uuden kotinsa pihaan asti.


TEKIJÄNOIKEUDET

Sivuilla oleva materiaali on Alondran käsialaa, ellei toisin mainita. Ulkoasun on tehnyt Sanna H. Otsikkokuvista kiitokset Katrinelund, Jacques Toffi ja Van Uytert.

Tämä on virtuaalihevonen! This is a SIM-game horse!

{title}
{menu}
{content}