kuollut kesäkuussa 2017

Konstantinos von Lark


© Gestüt Hämelschenburg
Virallinen nimi Konstantinos von Lark "Konna" Rekisterinumero VH15-013-0191
Rotu, sukupuoli oldenburginhevonen, ori Väri, säkäkorkeus musta, 165 cm
Syntymäaika, ikä 01.12.2015, 11v. Ikääntyminen 3v. 01.01.2015, 6v. 22.01.2016, ikääntyy 3 kk = 1 vv
Kasvattaja Alondra Omistaja Alondra, VRL-10878
Painotus koulupainotus Koulutustaso Intermediate II

Konna on keplottelija. Se yrittää usein livistää työnteosta hinnalla millä hyvänsä. Koskaan se ei kuitenkaan satuta hoitajaansa fyysisesti, ainakaan tahallaan. Karsinan ovi on se asia, jota täytyy ehdottomasti pitää silmällä herkeämättä. Jos oven jättää hetkeksikään edes raolleen, on Konna huomannut tilaisuutensta tulleen ja pyrkii karkuteille sen enempää empimättä. Hoitotoimenpiteiden ajaksi hevonen otetaan käytävälle, vaikkei se mikään tappokone karsinassa olekaan. Ori vain ei pidä siitä, että se kiinnitetään pienessä kopissa niin ettei se pääse mihinkään suuntaan. Käytävällä olo helpottaa hieman avaruutensa vuoksi, jolloin Konnalla on hieman helpompi olla paikallaan. Mitään sen suurempia ongelmia harjaustuokion aikana ei pitäisi syntyä ellei sitten ruoka-aika ole lähettyvillä. Konna on nimittäin aivan kamala herkkupeppu. Se voisi syödä herkeämättä ja imuroisi mahaansa mieluusti myös molempien vierustovereiden sapuskat. Narun päässä Konna toimii yllättävän hyvin, mikäli vastapuoli osaa pitää narut käsissä ja määrätä tahdin oikeudenmukaisilla tavoilla. Konnahan ei siedä minkäänlaista räyhäämistä ja riuhtomista. Sellaisten asioiden jälkeen ori loukkaantuu usein pahasti ja pitää huolen, ettei taluttajaparalla ole hauskaa sekuntiakaan.

Ratsuna Konna miettii jatkuvasti kuinka se pääsisi työntekotilanteesta pois. Usein sen energia menee kaikenlaiseen päättömään kanailuun, minkä jälkeen se onkin niin puhki ettei jaksa enää keskittyä itse olennaiseen. Alkutreenistä saa siis varautua Konnan idioottimaisiin tempauksiin, joilla se yrittää saada ratsastajansa luopumaan koko jutusta. Se saattaa madella kuin mato, pysähdellä, venytellä kaulaansa ja vilkuilla muka tietämättömänä ympärilleen. Melko usein se myös yrittää kiemurrella ja tehtäviä tehdessään tekee ne vähän sinne päin. Ratsastajalla on varmasti kova työ saada hevonen kuuntelemaan ja sen jälkeen vielä toimimaan ohjeiden mukaan. Jossain vaiheessa Konnakin kuitenkin luovuttaa ja antautuu ratsastajansa armoille. Tämäkin tosin tapahtuu vain silloin, jos ratsastajalla on oikeat toimet. Kovakouraiset potkijat voivat häipyä Konnan selästä samantien, koska he eivät saa tästä hevosesta kamelia enempää. Kun hevosen kuitenkin saa kuuntelemaan ja kun Konna työntekopäälle sattuu, homma pelittää hienosti. Hevosen askellajit ovat toisesta ulottuvuudesta. Niissä on äärettömän mukava ja helppo istua. Jopa silloin, kun Konna innostuu ja lähtee karkuun hippulat vinkuen, selässä on jumalallista istua. Ori se ei vaan osaa pitää epätasaista kyytiä yllä, mikä on ihan hyvä.

Konna on siitä hauska kaveri, että se pyrkii ottamaan kaikenlaiset uudet tilanteet tyynesti vastaan. Vaikka sen mielestä onkin ihan hirmuisen jännittävää tutustua uusiin juttuihin, osaa se tehdä sen melko rauhallisesti ja sen enempää sekoilematta. Kilpailupaikallakin hevonen mieluusti tekisi omia juttujaan ja jutustelisi lajitovereidensa kanssa, kuin odottelisi innokkaana omaa suoritustaan. Joskus Konnaa täytyykin pidellä hieman enemmän, kun se bongaa heinäkasan tai kahisevan kaurasankon. Jotta hevosesta saa kaiken mahdollisen irti itse kilpasuoritusten aikana, on homma pidettävä mahdollisimman rentona. Jos orin ympärillä käy hirveä kuhina ja ilmapiiri on jokseenkin vaativan oloinen, Konna ei tykkää ei yhtään vaan saattaa pahimmassa tapauksessa luovuttaa jo ennen kuin on edes selkään päästy. Trailerikäyttäytyminen on ensiluokkaista. Matkanteko on Konnan mielestä ihan äärittömän hauskaa, koska silloin siltä ei vaadita yhtään mitään vaan se saa vain seisoskella, sosiaalistua ehkä muiden matkatovereiden kanssa ja mikä tärkeintä syödä ihanasti kahisevia heinänkorsia.

i. Oldfinion Konstantin
KRJ-I, KV-II
old, m, 163 cm
ii. Aloysious
KRJ-III
old, rt, 172 cm
iii. Alphnose old, rn, 167 cm
iie. Lottie old, rn, 166 cm
ie. Kamilla
KRJ-I, YLA2
old, rn, 165 cm
iei. Yohan old, m, 169 cm
iee. Karinia old, km, 161 cm
e. Oldfinion Big Nature
KV-I
hann, m, 166 cm
ei. Big Arson
VIR MVA Ch, KTK-III
hann, rn, 170 cm
eii. Arson's Son hann, rn, 172 cm
eie. Big and Beatiful hann, trn, 168 cm
ee. Sidney Nature
KTK-III
holst, m, 159 cm
eei. Jacksell GER
eee. Signature
LUE SUKUSELVITYS

iii. Alphnose, on kahden keskenään erilaisen huippuhevosen jälkeläinen. Emältään Alphnose on perinyt upean luonteensa: ori tulee toimeen ja kykenee työskentelemään hyvällä lopputuloksella kenen tahansa kanssa antaen kaikkensa. Orin rakenne on puolestaan peruja sen molemmilta vanhemmilta, ja korrektin rakenteen lisäksi Alphnose on hevonen, jossa silmä todella lepää. Myös orin näyttävä liikkuminen on kaunista katseltavaa, minkä puolesta myös korkeat prosentit Grand Prix -kouluohjelmista puhuvat. Alphnosella on Allun lisäksi kaksi tammajälkeläistä ja yksi orijälkeläinen.

iie. Lottie on kuvankaunis, siro ja läsipäinen ruunikko tamma. Se on energinen ja temperamenttinen mutta hyvin yhteistyökykyinen. Lottie on kilpaillut kouluratsastuksessa hyvällä menestyksellä, ja sitä on tituleerattu kotimaassaan Saksassa yhdeksi ikäluokkansa parhaista kouluratsuista. Tamman kilpaura kuitenkin loppui yllättäen loukkaantumisen takia, ja viime vuodet se on toiminut siitostammana saattaen maailmaan kolme hyväluonteista ja lupaavalta vaikuttavaa varsaa.
Sukuselvitys © Oldsfellin Kartano

iei. Yohan, tunnettu musta 169cm korkea oldenburgori oli – monen ihmisen sanoin – yksinkertaistettuna jämpti kokonaisuus. Vaikkei se rakenteeltaan ollutkaan mitenkään erityisen jytky, oli Yohanilla sellaista ryhtiä ja karismaa, että se vaikutti kokoistaan suuremmalta ja jämäkämmältä. Myös luonteeltaan ori oli varsin jämäkkä, se ei turhia sosiaalisuuksia harrastanut, oli hieman sulkeutunut luonteeltaan ja vääti määrätietoista käsittelyä kunnioittaakseen ihmisiä. Yohan oli kuitenkin hyvä suoritushevonen ja se kilpaili menestyksekkäästi pääasiassa kansallisilla kouluradoilla, sijoittuen pari kertaa myös kansainvälisillä radoilla. Yohan oli suosittu jalostusori aikanaan ja vaikka sitä käytettiin pääasiassa puoliverijalostukseen, niin oldenburgeille kuin muillekin puoliveriroduille, käytettiin sitä tuomaan myös ratsuponeihin ryhdikkyyttä ja kokoa. Suurin osa orin reilusta seitsemästäkymmenstä varsasta on kouluratsuja. Yohan jouduttiin lopettamaan jo 19-vuotiaana kun se katkaisi jalkansa tarhassa.

iee. Karinia on rautiaankimo 161cm korkea koulutamma tunnettua K-tammalinjaa oldenburgien kantakirjassa. Karinia jatkaa emälinjansa hienoa työtä ja siitä onkin pidetty emänemänemänemänsä jälkeen parhaana K-linjan tammana. Karinian kanssa kiiteltiin erityisesti ennakkoluulotonta, tuntemattomamman orin käyttöä, joka osoittautui nappivalinnaksi. Tammasta tuli emäänsä raamikkaampi, mutta sille jäivät kevyemmät liikkeet kuin isälleen. Karinia menestyi erinomaisesti kansainvälisillä kouluradoilla hurmaten tuomariston toisensa perään, Olympialaisiin asti tamma ei povailuista huolimatta lähtenyt omistajan päätöksen vuoksi. Herkkä, mutta päättäväisiä otteita vaatinut Karinia siirtyi jalostuskäyttöön 17-vuotiaana. Jalostuksessa Karinia vaikutti myös erinomaisesti. Se teki omistajalleen yhden varsan kotiin, muut huutokaupattiin jo ennen niiden syntymää kovaan hintaan. Tamman kaikki viisi varsaa ovat oldenburgeja ja toimivat kouluratsuina. Karinia periytti hyvin rakennettaan ja herkkää luonnettaan ja näitä ominaisuuksia varsoissa onkin kehuttu.
Sukuselvitys © Oldfinion Dressage

eii. Arson's Son on 172 cm korkea, raamikas ruunikko, joka kääntää katseita kaikkialla, mihin kulkee. Valitettavasti Arson itse ei ole tätä kaikkea raamikuutta perinyt isältään, vaan on enemmän emänsä rakenteinen. Liikkeensä Arson tosin on perinyt isältään. Arson's Son edustaa brittiläistä hevoskasvatusta parhaimmillaan, ilmavat, irtonaiset liikkeet ja upea luonne. Tästä ei ori parane, joten ei ihmekään, että sillä on jo miltei sata jälkeläistä ympäri Eurooppaa. Arson's Son kilpaili aktiivisesti kansainvälisellä Grand Prix-tasolla, sijoittuen hyvillä prosenteilla. Ori kuitenkin loukkaantui viimeissä kilpailuissaan ja siirtyi kokopäiväiseen siitoskäyttöön. Arson's Son asustaa Isossa-Britanniassa omistajansa ja kasvattajansa hoiteissa.

eie. Big and Beatiful on varsin harhaanjohtava nimi kyseiselle tammalle. Tummanruunikolta tammalta kun ei löydy korkeutta, kuin 168cm ja kauneutta ei senkään vertaa. Mikään rakennekukkanen neito ei ole koskaan ollut, eikä näin ollen ole pärjännyt näyttelyissäkään (aina ollut viimeinen). Onneksi kilparadoilla tämä tamma on näyttänyt epäilijöille närhen munat ja voittanut GP-tason kilpailuja niin kansallisissa, kuin kansainvälisissäkin kilpailuissa. Se on ratsastettavuudeltaan aivan unelma, samoin kuin luonteeltaan. Tamma on pitänyt kilpataukoa muutaman vuoden saaden kaksi varsaa ja nyt se on taas aloittanut harjoittelemisen aloittaakseen kilpailemisen uudestaan. Eihän tammalla ole ikää, kuin 12-vuotta, mutta omistaja ei silti ole enää tähtäämässä sen kanssa kansainväliselle tasolle.
Sukuselvitys © Sherlock Holmes

eei. Jacksell GER ei ulkonäöllisesti hätkäytä ketään, mutta radalla se on aivan eri näköinen. Luonteeltaan tulinen, mutta kultasydäminen. Ratsastettaessa herkkä, muttei kuitenkaan tottele ketä tahansa. Kilparadoilla ori on niittänyt menestystä erityisesti kouluradoilla kansainvälisellätasolla asti. Suvullisesti herra on mitä mainioin, sillä se polveutuu vanhoista saksalaisista koululinjoista. Jackin kasvattaja ei ole niitä tunnetuimpia, mutta häneltäkin tulee ajoittain hienoja hevosia.

eee. Signature on mitä kaunein kimo tamma, joka on kantakirjattu I-palkinnolla. Luonteeltaan kiltti ja rauhallinen eikä säiky juuri mitään. Ratsastettaessa hieman laiska, mutta menee mitä vain oikean ratsastajan kanssa. Kilpailuissa tamma on menestynyt niin esteillä kuin koulussakin mainiosti. Varsoilleen neiti periyttääkin kapasiteettinsa molempiin lajeihin. Suvullisesti harvinainen tapaus, sillä sen vanhemmista ei kovin montaa varsaa ole. Tamman kasvattajalta on totuttu näkemään huippuhevosia monessa lajissa eikä tämäkään tamma ole poikkeus.
Sukuselvitys © Gateaway

Jälkeläiset


Konna on tarjolla jalostukseen 2-polvisille koulupainoitteisille puoliveritammoille.
OLD-o. Konstantinz Prime s. 03.09.2016 e. Oldfinion Annaunz om. VRL-06588 tähän meriitit
OLD-t. Oldfinion Konnie s. 07.05.2016 e. Sarata von Lark om. VRL-00884 tähän meriitit

Kilpailutulokset

Hevonen kilpailee porrastetuissa kilpailuissa.

Kouluratsastuksessa pisteitä 6363.29p
Kouluratsastuksessa tasolla 10/10



Kuuliaisuus ja luonne 2947.01p
Tahti ja irtonaisuus 3416.28p

09.03.2016 Satulinna, oldenburgit, orit (03/12) RCH, tuom. taffel

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Lue päiväkirjamerkintöjä ja valmennuksia

04.03.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Eilwen
Amanda käveli pitkin ohjin tummalla Konna-orilla, kun astelin maneesiin. Ori höristi korviaan ja katsahti suuntaani, huokaisi syvään ja jatkoi kävelyä. – Hei vaan, miltäs tänään tuntuu? kyselin samalla kun astelin maneesin päätyyn kokoamaan retkituoliani. – Sitä normaalia, ei kiinnosta kettuakaan, Amanda naurahti ja taputti Konnaa kaulalle. – Kerää vaan ohjat niin aloitetaan. Ajattelin, että harjoitellaan piaffea. Ota vaan reipas alkuravi, älä taivuttele tai edes aseta sitä lainkaan, anna sen kulkea ihan suorana. Voit ihan näin alusta asti koota sitä reippaasti, mutta anna sen edetä reippaasti ja eteen.

- Noniin, mennään sitten asiaan. Tee ensin hyvin kokoava ravi, joka on melkein passage. Pidä kuitenkin ravin rytmi. Konnaa ärsytti suunnattomasti kokoaminen, eikä se olisi lainkaan halunnut lyhentyä. Se viskoi päätään ja köyristi selkäänsä. – Hyi, komenna sitä ja käske reippaasti eteen. Sen nyt täytyy tehdä töitä, äläkä anna sille tuumaakaan periksi. Amanda otti napakan puolipidätteen, antoi pohjetta ja käski oria eteen. Konnan naamalla oli ilme, jota ei kauniilla sanoilla voi kuvailla, mutta kuin ihmeen kaupalla se alistui, kokosi itsensä ja alkoi askeltaa. – Hyvä, hyvä! Nyt ota puolipidätettä ja pohjetta vuoronperään, jotta se kokoaa itsensä ja askeltaa lyhyemmin. Hienosti, kiitä sitä sisäohjalla! Aloitetaan nyt piaffe. Eli ota vaikka C-merkissä ravin hidastus, melkein pysähdys, mutta ravi ei saa laskea. Sitten heti kun se tekee oikein päästä se eteen. Konna tuli melkoisen lepsusti kohti päätyä, mutta heräsi hieman kulmassa. Amandan hidastaessa ori luuli päässeensä pälkähästä ja oli jo laskea käyntiin, mutta Amanda oli tarkkana ja korjasi hyvin. – Jes, just noin. Ota uudestaan S:ssä. Hyvä, käske vähän eteen. Ja nyt hidastat ja pidätät, mutta samalla eteen, käske vaan voimakkaammin pohkeella! Amanda puri leukojaan yhteen, mutta Konna teki oikein hienon piaffen. – Jes päästä eteen. Nyt siinä tuli 5 ihan puhdasta piaffeaskelta, kokeile ensikerralla sitä 7 askelta ja pyydä takaa enemmän. Mene C:hen asti reipasta, vähän liioitellun koottua ravia. Ja muista kulmissa pitää Konna suorassa.

Amanda teki vielä neljä todella näyttävää piaffea, joissa kaikissa oli seitsemän tai jopa kymmenen puhdasta askelta. - Jees, lopetetaan mun puolesta tähän, teitte molemmat ihan tosi hyvää työtä, sanoin ja taputin Konnan komeaa mustaa kaulaa. Hiestä höyryävä ori hamusi kättäni, kun tarjosin sille omenaherkun. - Konna oli tänään tosi kiva, jatkossa voisitte harjoitella sitten sitä takaa aktivoimista lisää. Amanda laskeutui alas selästä ja hymyili kuin Naantalin aurinko, josta päättelin valmennuksen olleen hänenkin mielestä onnistunut.

22.02.2016 - Kouluvalmennus
Konna kiemurteli allani ja kuikuili milloin mihinkin suuntaan. Välillä se huudahti maneesissa olevalle toiselle ratsukolle ennen kuin taas keskittyi ehkä sekunnin sadasosan verran minun ohjeisiini. Alkuverryyttely oli mennyt lähinnä eteenpäin patistamiseen ja siihen, että orista saisi esiin edes hieman sitä koulutaituria, mikä se ihan oikeasti sisimmässään on. Tein paljon erilaisia siirtymisiä, joiden ansiosta Konnan takaosa alkoi pelaamaan jokseenkin paremmin ja ratsu näytti toisinaan jopa ihan reippaalta hevoskansalaiselta. Varsinkin koottu käynti-koottu laukka -siirtymät saivat potkua moottoriin ja kerran Konna jopa pyrki kuolaintuntumalta pois tarkoituksena ottaa hatkat, niin mukavaa hommaa se orin mielestä oli. Kun vihdoin ja viimein hevonen alkoi tuntua sen verran reippaalta, että siltä saattoi alkaa pyytää jotakin hieman haastavampaa, pääsin aloittamaan varsinaisen treenimme.

Tänään oli tarkoituksena treenata hieman laukanvaihtoja. Nuorelle orilleni ne ovat olleet yllättävän helppoja, mutta totta kai aina on parannettavaa. Aloitin homman tekemällä ensin pari vastalaukkaharjoitusta. Nostin myötälaukan ennen lyhyttä sivua, jatkoin lyhyen sivun läpi, käännyin diagonaalille ja vaihdoin suunnan laukan pysyessä koko ajan edellisen suunnan puoleisena. Vastalaukoissa ei ollut mitään ongelmia, joten aika nopeasti pääsimme siirtymään itse vaihtoihin. Halusin vielä varmistua, että juttu pelasi edelleen yhtä hyvin, mitä aikaisemmin on pelittänyt ja tein pari laukanvaihtoa käynnin kautta. No eipä tässäkään ollut sen suurempia ongelmia, mitä nyt Konna pari kertaa harrasti normaaleja keinojaan päästäkseen lusmuilemaan.

Monen kiertotien kautta olimme päässeet vihdoin ja viimein siihen itse vaihtamiseen laukasta. Ohjasin hevosen keskihalkaisijalle vasemmassa laukassa ja aloin valmistelemaan vaihtoa jo hyvissä ajoin siirtämällä tuen uudelle ulko-ohjalle, tekemällä puolipidätteen, minkä jälkeen siirsin avut ja viimeisenä ns. siirsin takaosan oikealle. Tällä tavalla olen saanut Konnan vaihtamaan laukan samanaikaisesti niin takaa kuin edestäkin. Alkuvaiheissa vaihdot tuuppasivat aina vaihtumaan ensin edestä ja sen jälkeen takaa, mutta nykyään Konnan vaihdot ovat kyllä aika priimaa, vaikka itse sanonkin. Tein keskihalkaisijalla kolme laukanvaihtoa ja päästyäni takaisin uralle vaihdoin suuntaa. Pari kertaa Konna kääntyi keskihalkaisijalle todella hitaassa tempossa ja jostain kumman syystä se taas innostui painamaan kädelle liikaa tarkoituksenaan ehkäpä päästä tästäkin työnteosta livistämään. Pari jämäkkää puolipidätettä ja pohkeen kopautus orin kylkeen sai sen, tosin korvat hieman niskassa, etenemään reippaammin ja kevenemään edestä.

Laukanvaihtoharjoitusten jälkeen tein muutamia sik-sak -pohkeenväistöjä uran sisäpuolella niin käynnissä kuin ravissakin. Konna kokeili jälleen kerran pari kertaa jyrätä sisäpohjetta vasten ja nojasi sisäänpäin niin paljon, että olisi varmaan kaatunut, jos ohjan tuki olisi yhtäkkiä kadonnut kuin tuhka tuuleen. Sain parin kierroksen ajan muistutella nuorta pojankloppia siitä, että eteenpäin piti mennä, vaikkei se niin kivaa aina ollutkaan. Pari väistöä olivat kyllä todella hyviä ja niiden myötä unohtuivat ne vähän huonommatkin suoritukset. Väistötehtävän jälkeen aloitin loppuverryttelyt. Konna tuntui todella kevyeltä ja pehmeältä kaverilta, joka oli supertyytyväinen, että treeni olisi pian ohi. Se mennä viiletti niin nätisti, että minua alkoi epäilyttää oliko sillä nyt ihan puhtaat jauhot pussissa. Pärskivä vaahtosuu oli sotkenut niin naamansa kuin jalkansakin, ja vielä lopuksi se kuorrutti myös minut tällä ihanalla sotkulla kun olin hypännyt sen selästä pois. Ihanaa Konna!

10.12.2015 - Konna syntyi keplottelemaan
Kuukausi sitten meille tänne Alondraan syntyi aivan supersuloinen musta orivarsa, jonka idiootti-isää suorastaan palvon. Odotan siis myös tästä upeudesta vaikka ja mitä. Orivarsan äidiksi on siunaantunut, tai siis valittu, Oldfinion Dressagen hannoverilainen, joka matkusti meille tänne Saksaan vuoden alussa. Tamma oli ollut ensimmäiset viikot erittäin epäileväinen koko muuttojutun suhteen ja auta armias, kun paikalle roudattiin vielä joku ahdistelija miekkonen. Big Naturella oli paljon sulateltavaa, mutta kyllä meidän Konsta sitten kuitenkin lopulta liehitteli puoliverineitosen ja sen tulos juoksentelee ympäri mantuja niin, että jopa emältä meinaa hermot revetä. Konnaksi ristitty hevosvauva on osoittautunut varsin reippaaksi tapaukseksi. Se ei meinaa pysyä riittävän lähellä emäänsä, kun johonkin ollaan tammaa kuskaamassa vaan varsa mennä viilettää pää viidentenä jalkana muutama metri kauempana. Big Nature pitää varsansa kyllä hyvin aisoissa ja räjähtää varsalle varsin kovaäänisesti, jos Konna riehuu liiaksi sen jaloissa. Hyvin se ainakin äitiään uskoo, tosin ihmisten uskominen on vielä vähän vaiheessa. Big Nature viettää aikaansa meillä siihen asti, kunnes vieroituksen aika on ja sen jälkeen se palaa takaisin Suomeen. Mahtavaksi äidiksi se on ainakin osoittautunut. Se on tullut ilmi jo tämän kuukauden aikana, kun tammaparan hermot ovat olleet kovalla koetuksella Konnan konnankoukkujen vuoksi. Tästä varsasta leivottaisiin kova koulukilpuri, minkä vuoksi olisi ihan kiva, että se rauhottuisi hieman tai lopettaisi ainakin hermoja raastavan karkailunsa. Tiedä sitten, onko tämä vain toiveajattelua...

VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME-HORSE