Oldfinion Carsten

iii. Bazooka GER oli ruunikonkirjava oldenburgori, joka kilpaili menestyksekkäästi kansainvälisellä Grand Prix -tasolla. Ori periytti jälkeläisilleen kirjavuutta ja lennokkaita liikkeitä, mutta orin jälkeläisten määrä jäi vähäiseksi vakavan onnettomuuden seurauksena. Ori eli koko 15-vuotisen elämänsä kasvattajallaan Saksassa.

iie. Farce oli tunnettu oldenburgtamma kotimaassaan Saksassa, lähinnä kiinnostavan sukunsa ja kivan luonteensa ansiosta. Tamma myös ihastutti useita vuosia kansainvälisellä Intermediate II -tasolla ja toimi opetusmestarina monelle nuorelle ratsastajalle. Kilpailu-uransa jälkeen Farce toimi pääsääntöisesti jalostuksessa ja se sai Baban lisäksi kaksi hienoa, kansainvälisillä kilparadoillakin nähtyä varsaa.
Sukuselvitys © Yedida

iei. Vereinbarten Zeitpunkt on Saksasta Suomeen tuotu koulupainotteinen ori. Kahdeksaantoista ikävuoteen mennessä Bart on sijoittunut useammassa kymmenessä Grand Prix tasoisessa koulukilpailussa ja orilla on kolme jälkeläistä, joista kaikki ovat kisanneet kansainvälisellä tasolla. Bart ei ehkä ole se hyvätapaisin hevonen, mutta sisua ja potentiaalia orilta löytyy. Talliporukassa Bartia arvostetaankin sen pitkäkestoisten hermojen ja matalan virhesuodattimen takia.
Sukuselvitys © Neverland Dressage

eii. Daission oli luonteeltaan hyvin vaikea vaikka oriin luonnetta yrittiin aina kaunistella suurempien tammamäärien toivossa. Se jätti luonnetta myös jälkeläisilleen ja usea oriin jälkeläinen on aiheuttanut harmaita hiuksia niin amatööreille harrastajille kuin alan ammattilaisillekin. Daission on kuitenkin jättänyt jälkeen useamman Grand Prix-tason kilpahevosen joten se oli jonkun aikaa erittäin suosittu ori kun kasvattajat halasivat itselleen varsaa jonka saisi kilpakentille keräämään mainetta. Ehdottomasti siis yksi aikansa huippuperiyttäjä kouluhevosista, mutta ikävänä piirteenä jätti jälkeläisilleen myös luonnetta. Ori itse ei juurikaan kilpaillut. Jonkun aikaa vaativan tason luokissa, mutta omistajalle oli helpompaa toimia hankalan hevosen kanssa kun se pysyi kotona astutuspuuhissa.

eie. Florella oli kaunis tamma. Sillä oli sysimusta karvapeite ja päätä koristi suuri läsi joka ulottui turpaan asti. Värin osalta Florella kuitenkin päästi orin ominaisuudet läpi ja kaikki tamman kahdeksan jälkeläistä ovat olleet saman värisiä kuin oriit ja kenelläkään ei ollut yhtä suurta läsiä vaikka merkkejä päästä saattoi löytyä. Florella varsoi viisi oria ja kolme tammaa. Kaikki kolme tammaa on kantakirjattu sekä kaksi tamman orijälkeläistä kilpailee GP-tason kilpailuissa. Toinen siis meidän tallin Dontare. Florella syntyi saksassa Wiesenheimin Oldenbursiittolassa jossa se varsoi ensimmäiset varsansa. Myöhemmin tamma myytiin pienemmälle kasvattajalle jolla on suhteita jonkun verran myös pohjoismaihin ja heidän kasvattejaan on näkynyt täällä Dontaren lisäksi kilpailuissa.
Sukuselvitys © yersinio

eei. Cicero on Saksan valtionsiittolan näyttäväliikkeinen, musta jalostusori. Sen tärkein tehtävä on ollut astua oldenburgtammoja ja saattaa maailmaan terveitä, hyvärakenteisia ja -luonteisia sekä kapasiteetiltaan kilparatsuiksi sopivia varsoja. Jalostusorin tehtäviensä lomassa ori on kilpaillut kouluratsastuksessa ja kerännyt jonkin verran sijoituksia vaativissa luokissa. Ama on Ciceron ensimmäinen jälkeläinen muttei varmasti viimeinen.

eee. Schöne Arielle on kuvankaunis raudikko, sekin Saksan valtionsiittolan hevosia. Tamma on kilpaillut kouluratsastuksessa helppoja luokkia ja esteratsastuksessa metrin luokkia ja sijoittunutkin mukavasti. Schöne Arielle ei ole valikoitunut siitostammaksi niinkään kapasiteettinsa takia, sillä siinä olisi toivomisen varaa. Tamma kuitenkin periyttää varsoilleen kaunista ulkomuotoaan, jota kehtaa esitellä myös näyttelyissä, sekä hyvää luonnettaan. Kilparatsunalkuja tamma on saanut tähän mennessä neljä. Jokaiselta varsalta löytyy kapasiteettia hieman enemmän kuin emältään, mikä lienee tarkkaan valitun isäorin ansiota.
Sukuselvitys © Susanna

20.12.2014 - Mahtavan hyvä Karri
Karri alkaa vähitellen olla valmis suureen koitokseen, nimittäin kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Olemme ahkerasti valmentautuneet ja pitäneet huolta tietysti linjoista. Ei nimittäin parane mennä liian hyvissä rasvoissa tuomareiden eteen hyllyämään. Olen erittäin tyytyväinen Norpattaren valmennuksiin. Karri on nimittäin tuntunut älyttömän hyvältä ratsain siitä lähtien kun Norpatar ensimmäisen kerran asteli luoksemme. Hevonen jopa kulkee eteenpäin ja vielä oikeassa tahdissa kunhan selässä vain on joku joka jaksaa patistaa sitä tarpeeksi ja keskittyy olennaiseen. Olen suunnitellut ilmoittavani Karrin vasta helmikuun tilaisuuteen, koska orilla itsellään niin kuin myös sen jälkeläisillä on vielä jonkin verran sijoituksia kerättävänään. Tavoitteenahan meillä Karrin kanssa on ehdottomasti se kaikkein kirkkain palkinto, ja sen Karri myös saavuttaa. Luotto on kova tähän hienoon hevoseen!

18.12.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana Norpatar
Viimeinen valmennusryppään treeni käsitteli laukkaa, jota emme olekaan sen enempää työstäneet, kuin verrytelleet ja joidenkin harjoitteiden muodossa, kuten avotaivutuksessa. Tänään teemmekin vähän kaikkea laukassa. Aloitimme verryttelyn jälkeen kahdeksikolla laukan kokoamisen ja eteenratsastuksen. Keskelle tuli tietenkin laukanvaihto. Ratsastimme keskilaukkaa suljetun sivun ja kokosimme vaihdon ajaksi. Annoin selkeät ohjeet laukanvaihdon ajoituksen ja harjoituksen toteuttamiseen. Siirryimme vaikeampaan harjoitukseen eli edelliskerran siksak väistöihin, jotka tehtiin pari kertaa laukassa. "Säilytä tahti, tahdissa tahdissa TAHDISSA", huusin ohjeita sulkujen aikana, kun orin laukka meinasi kuolla sulun aikana. "Takajaloista työntöä ja voimaa", lisäsin. Toinen meni paremmin, kun Amanda auttoi tarpeen mukaan raipalla takajalkoja. Seuraavaksi teimma vaihtosarjoja, joissa ajoitus tuli tärkeäksi jälleen kerran. Amandan rytmitaju auttoi paljon ja onnistuimme jokaisella kaarevalla uralla vaihtamaan joka toisella askelleella. Valmenus päättyi eteen alas laukkailuun ja loppuraveihin. Oli oikein miellyttävää valmentaa tätä ratsukkoa ja toivon että he saivat valmennuksesta jotain irti.

15.12.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana Norpatar
Viime kerralla harjoittelimme tahtia ja tänään jatkamme samasta, mutta vain vaikeammassa määränpäässä, nimittäin piaffe ja passage on tämän päivän harjoituksen puheenaihe. Ratsukko oli verryttelyssä tehnyt samoja harjoitteita kuin viimeksi valmennuksessa ja nyt lähtökohta oli paljon parempi, joten voimmekin odottaa valmennukselta paljon enemmän kuin viimeksi. Kootun ravin ja laukan jälkeen aloimme ratsastaa passagea, josta teimme eri pisteissä siirtymisiä piaffeen. Orilla on laadukas passage ja piaffe, mutta suurin kompastuskivi tuntui olevan piaffesta passageen siirtyminen, joka tuli ravin kautta alkuun. "Muista säilyttää ylöspäin vievä liike, vaikkakin ratsastat samalla eteenpäin liikettä. Mielikuvilla pääset pitkälle, kuvittele vaikka että nostat hevosen leijumaan pilven avulla", ohjeistin Amandaa. Kun Amanda alkoi miettiä ja autoin laskemaan tahtia, jotta avut tulisivat oikeaan aikaan, homma alkoi pelata. Jos kesken askeleen pyytää hevoselta siirtymistä ihan mihin vain askellajiin tai mistä vain, ei se pysty olemaan tasapainossa, jos se ei ole ponnistavalla jalalla. Painon ollessa etujaloilla siirtyminen on etupainoinen. Pikkuseikoilla saa paljon aikaan jo helpoissakin luokissa, mutta tietenkin ne korostuvat vaikeimmissa luokissa, vaikka niihin ei enään erikseen kiinnitetä huomiota. Siirtymiset alkoivat sujua, joten lisäsimme piaffe osuuden pituutta. Karrilla on hyvin voimaa ja se jaksaa pitää piaffea yllä ongelmitta kaksitoista askelta. Tällä kertaa emme pidempää pyytäneet, mutta en koe sen olevan ongelma. Loppuverryttelyssä rentouduimme eteen alas.

07.12.2014 - Paluu Norjasta
Granstadin oritesti
Rakenne: 11 Liikkeet: 7,75 Ratsastettavuus: 10,5 Luonne: 6,75 Kompensaatio: 7 = 43 p III-palkinto

Tänään pääsimme vihdoinkin takaisin omaan kotiin Saksaan. Olin ollut Norjassa parin tallityöntekijäni sekä Karrin ja Peten kanssa Granstadin oritestien takia. Testit kestivät huimat kahdeksan päivää ja ne olivat minulle jo kolmannet. Karri oli koko ajan oma itsensä: milloin se kaahaili raviaskelin maneesissa rakennearvostelussa tai inahteli loukkaantuneena, kun sitä ei huomioitu jatkuvasti. Olisihan hommat toki voineet mennä hitusen paremmin. Hevonen olisi voinut keskittyä enemmän ja liikkua silloin kun piti eikä silloin kun se oli jyrkästi kiellettyä. Karri ei kuitenkaan säännöistä piittaa vaan tekee niin kuin parhakseen näkee, minkä vuoksi meille sattuikin muutama nolo kömmähdys jos toinenkin. Karri sai ratsastettavuudesta yllättävän hyvät 10,5 pistettä, vaikka omasta mielestäni hevonen tuntui niin tahmealta ja ryhdittömältä otukselta kuin vain mahdollista. Luonteestakin kerättiin yli puolet pisteitä, mikä hieman huvitti Karrin duunatessa koko ajan omiaan ja pitäessään pientä ininäshowta viihdyttääkseen tai ehkä enemmänkin ärsyttääkseen muita. Tosin olenhan minä aina tiennyt, että pohjimmiltaan Karri on niin hyväluonteista kaveria että pahemmankin luokan slipoveripoikaa käy kateeksi. Viimeisenä päivänä heti tulosten julkistamisen jälkeen ja saatuamme pääni kokoisen III-palkinnon ruusukkeen mukaamme, hyppäsimme koko porukka valmiiksi pakattuun autoon ja lähdimme hyvillä mielin kohti lentokenttää. Olen tyytyväinen Karrin tulokseen, vaikka parempaankin se olisi varmasti pystynyt. Voidaanhan me vielä joskus palata Karrin kanssa Norjaan taistelemaan vaikkapa astetta paremmasta palkinnosta, mistäs sitä tietää. Matka takaisin meni väsyneissä tunnelmissa ja heti kotiin yömyöhään päästyämme kaikilla oli suuntana joko oma peti tai karsina.

25.11.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana Norpatar
Saapuessani maneesille ratsukko oli jo verryttelemässä. Iso rautias ori liikkui hiukan alitempoisena eikä olleenkaan pohkeen edessä. Aloitimme työskentelyn ratsastamalla kulmaan voltti ja jatkaen pitkälle sivulle avotaivutuksella. Samalla käskin ratsastaa ravia eteen. Taivutus saa olla loiva, mutta eteenpäinpyrkimys ei saa missään vaiheessa kärsiä. Etenkin kun ori on jo muutenkin helposti pohkeen takana. Molempien suuntien ja kaikkien askellajien jälkeen vaihdoimme harjoitusta. Huomasin että orilla on pieniä ongelmia säilyttää tahdikas ravi ratsastajan alla. Lisäsin pitkille sivuille matalat ravikavaletit: molemmille pitkille sivuille kuusi kavalettia toinen puoli ylhäällä, niin että joka toinen on oikealta maassa ja jokatoinen vasemmalta. Pitkälle sivulle ratsastettiin siksak väistöt sulkutaivutuksessa. Hyvin irroitteleva harjoitus, jossa on tahdin säilyvyys kaikista tärkeintä. Muutaman harjoituksen jälkeen ori alkoi olla tahdikas ja hyvin avuilla. Kokeilimme hiukan koota vielä oria ihan vain nähdäkseni kuinka tahti säilyy. Kun ori löytää hyvän tahdin, niin se pitää siitä kyllä kiinni, eli ei ole ongelma vaikka alkaisi kootakin tai ratsastaa eteen.

10.11.2014 - Yleisiä kuulumisia
Karrille kuuluu oikein hyvää. Sen kanssa on saatu KRJ:n alaisia sijotuksia oikein mukavasti, vaikka vielä onkin vähän matkaa neljänkymmenen sijoituksen tavoitteeseen. Hitaasti hyvä tulee, eikö se näin mene. Karrista on tullut myös isä kolmeen kertaan. Varsoista vain yksi on perinyt isänsä rautiaan värityksen. Tammavarsasta tuli ruunikko ja toisesta orivarsasta todella nätti voikko, joka on samanlainen laiskamato kuin isänsä. Suunnitelmissa olisi pikku hiljaa valmistautuminen laatuarvosteluun, joten tiedossa olisi valmentautumista ja sylin täydeltä kavioiden ja karvan kiillotusta. Tavoitteet ovat Karrin kanssa korkealla jo ihan siitä syystä, että pappa on KRJ I -palkinnolla palkittu ja nämä sukulaiset, Karri ja Cairaan, ovat kuin kaksi marjaa.