Teufelskönig


© Van Uytert
Virallinen nimi Teufelskönig "Kake" Rekisterinumero VH15-230-0019
Rotu, sukupuoli reininhevonen, ori Väri, säkäkorkeus musta, 173 cm
Syntymäaika, ikä 24.04.2015, 9v. Ikääntyminen 3v. 24.05.2014, 6v. 14.06.2014, ikääntyy 3 kk = 1 vv
Kasvattaja Claus Bertram evm Omistaja Alondra, VRL-10878
Painotus koulupainotus Koulutustaso Grand Prix

Kake on hevonen, joka usein luulee itsestään liikoja eikä muista ajatella muita. Orin käsittelijöiden ei pidä näyttää laisinkaan arkajalkaisuuden merkkejä tai Kake on muiluttamassa ihmisparkaa armoa antamatta. Suurikokoinen ori voi toisinaan olla jopa hengenvaarallinen, mikäli sen päästää nousemaan niskan päälle. Hoitotoimenpiteet on suoritettava mahdollisimman nopeasti kuitenkaan häsläämättä ja niin, että Kake on kiinnitettynä molemmilta puolilta. Jos Kake ei joistakin hoitajan otteista pidä, se uskaltaa näyttää sen varsin väkivaltaisella tavalla. Joko se tarttuu hoitajasta hampain tai sitten yrittää kääntää peräpäänsä häntä kohti. Kaikista turvallisinta on hoitaa Kake rauhallisin, mutta rivakoin ja melko hellin ottein, koska herra tuuppaa olemaan melko herkkänahkainen kaveri. Varusteidenlaiton aikana ori on jälleen kerran puolustuskannalla. Se yrittää kaikkensa, jotta hoitaja peruisi suunnitelmansa satuloinnista ja palaisi häntä koipiensa välissä muualle. Kyseistä virhettä ei kuitenkaan pidä tehdä, koska jokainen pienikin erävoitto nostaa Kaken asemaa sen omassa pienessä vinksahtaneessa pääkopassa. Talutuksen aikana on hyvä käyttää suitsia. Riimulla ketjunaruineen ei kannata talutuksia edes ajatella, koska Kake on sen verran voimakas kaveri niin fyysisesti kuin henkisestikin, että hepposet riimut eivät sitä pidättele kahta sekuntia pidempään.

Kake on äärimmäisen lahjakas kouluratsu, jolta löytyy lennokasta askelta ja ryhdikästä menoa korkeassa muodossa vaikka muille jakaa. Tätä kaikkea potentiaalia ei kuitenkaan saa esille, jos ei ole valmis ratsastamaan jokaisen pienenkin hetken, mitä hevosen selässä viettää. Massiivinen ori rakastaa vauhtia ja painaa usein, varsinkin vauhdikkaammissa askellajeissa, aika paljon kädelle ellei sitä saa kantamaan itse itseään. Jo heti alkuverryttelyistä lähtien Kakelle saa olla näyttämässä kaapin paikkaa joka käänteessä. Usein treeni alkaakin pienellä tahtojen taistelulla, jossa mitataan kummalla on suurempi halu saada tahtonsa läpi. Kake on tässä melko hyvä, mutta mikäli ratsastaja jaksaa tarttua jokaiseen pienenkiin lusmuiluun, ori luovuttaa jossakin vaiheessa. Kaken selässä on todella helppo istua, joten yleensä ori ei motkota ratsastajalle istunnasta vaan enemmänkin se ottaa syynin alle kovan käden. Oriin ei pidä käyttää kovia ohjasotteita, vaikka se onkin aikamoinen höyryveturi. Mitä voimakkaampi ote hevosen suuhun, sitä vauhdikkaampaa on Kaken meno. Hevonen on erittäin tarkka siitä, että ratsastajan käsi on eläväinen eikä jää liisterimäisesti seisomaan yhteen asentoon.

Suurissa tapahtumissa, jossa on paljon erilaisia eläviä olentoja ja stressaavia tilanteita, Kake on hankala niin kuin aina. Machomainen ori on jokaisella vastaantulevalle samaa sukupuolta edustavalle lajitoverille pörhistelemässä rintaansa, vaikka ne olisivat jo monta metriä aiemmin näyttäneet alistumisen merkkejä. Hevosta ei päästetä ulos karsinastaan ilman suitsia, koska meno voi toisinaan äityä todella villiksi ja suitset kovine kuolaimineen ovat ainoa keino saada rymyävä lihaskimppu edes jotenkin aisoihin. Hieman ennen kilpasuoritusta Kakessa on näkyvissä pienoisia hermostumisen merkkejä, jotka joskus saattavat purkautua erilaisina protestointeina ratsastajan avuille. Ratsastajan on syytä pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena, jotta Kake kokee voivansa luottaa selässä olevaan ja antaa hänen hoitaa ohjastamisen.

i. Teufelsherz
rhld, m, 175 cm
ii. Teufel
rhld, m, 173 cm
iii. Teobaldo rhld, mrn, 174 cm
iie. Eretrix rhld, m, 170 cm
ie. Romanze
rhld, m, 169 cm
iei. Radomilo rhld, m, 169 cm
iee. Ritterromanze rhld, m, 166 cm
e. Königin
rhld, mrn, 167 cm
ei. Kendrick
rhld, trn, 168 cm
eii. Kendall rhld, trn, 170 cm
eie. Faiga rhld, prn, 165 cm
ee. Queenie
rhld, trt, 170 cm
eei. Quintiliann rhld, m, 171 cm
eee. Elisabeth rhld, tprt, 163 cm
LUE SUKUSELVITYS

i. Teufelherz on isänsä tavoin todella taitava, mutta tulinen hevonen. Teufelherz on isänsä ensimmäisiä jälkeläisiä, jolloin orin isä Teufel ei vielä ollut kaikkien huulilla, vaikkakin oli vauhdikkaasti tekemässä tuloaan kouluratsastuspiireihin. Teufelherz saatiin siis melko halpaan hintaan ja se on maksanut itsensä takaisin kymmenkertaisesti. Ori kilpaili Grand Prix tasolla ja voitti isänsä lailla maailmanmestaruuden ollessaan 12-vuotias. Lopetettuaan kilpauransa hevonen siirtyi Baden-Württembergin osavaltioon Hainmannin siittolaan, jossa se toimittaa jalostusorin virkaa. Tällä hetkellä hevosella on 15 jälkeläistä, ja määrää sen kun vain kasvaa jalostuspyyntöjä sadellessa joka ilmansuunnasta.

ei. Teufel oli aikansa tunnetuimpia kouluratsuja, jonka jälkeläisistä taisteltiin ja taistellaan edelleen kynsin ja hampain. Ori kilpaili Grand Prix tasolla saavuttaen hurjan määrän arvokisavoittoja ja -mitaleja. Se on kaksinkertainen maailmanmestari vuosina -97 ja -98. Se on ollut myös useaan otteeseen kokonaisrankingissä ykkössijalla. Euroopan mestaruuksia on myös kahmittu niin yksilö- kuin joukkueluokista. Teufelista povattiin jo heti nuoresta asti maailmanluokan menestyjää sen vanhemmat tuntien. Kasvattaja ei missään nimessä edes harkinnut myyvänsä tätä kultakimpaletta eteenpäin vaan keskitti kaikki voimavaransa hevosen koulutukseen. Orilla on ratsastanut lähinnä saksalaiset, mutta se on pari vuotta ollut myös hollantilaisen ratsastajan alla. Luonteeltaan ori oli erittäin haastava kaveri eikä sitä voinut antaa käsiteltäväksi sellaiselle, jolla ei ollut fyysistä voimaa ja henkistä kanttia. Teufel on osoittanut periyttäjänsä taidot: reippaasti yli puolet kymmenistä jälkeläisistä on menestynyt kansainvälisillä kouluradoilla ja napanneet niin MM- kuin EM-mitalejakin.

ee. Romanze on tasapainoinen reininhevostamma, joka kilpaili 15-vuotiaaksi asti Grand Prix tasolla. Toiseksi viimeisenä kilpailuvuotenaan hevonen voitti ensimmäisen MM-mitalinsa hopean värisenä. Se toi lisäpontta hevosen kilpauraan ja sitä päätettiin jatkaa vielä vuosi lisää. Tamma on ollut koko elämänsä ajan saman ihmisen omistuksessa lähdettyään kasvattajaltaan viisivuotiaana. Luonteeltaan Romanze on erittäin helppo käsitellä eikä siitä ihan heti arvaisi tamman olevan kovantason kilparatsu, kun se seisoskelee kamelina tarhansa perukoilla jalkaansa lepuuttaen. Kilpailu-uransa jälkeen tamma jatkoi toimiaan siitostammana. Se onkin synnyttänyt neljä varsaa, joille se on periyttänyt lähinnä mahtavaa luonnetta.

e. Königin oli nimensä mukaisesti varsinainen kuningatar. Se hallitsi koulukenttiä lähes yksinään. Hevonen oli usein kolmen parhaan joukossa. Lopulta siltä ei odotettukaan mitään muuta kuin menestystä, mikä alkoi käydä pidemmän päälle raskaaksi niin hevoselle kuin itse ratsastajalle. Toisinaan hevosen valmentaminen ja treenaaminen alkoi mennä yli rajojen ja hevonen paloi loppuun. Ratsastajakin vaihtui pariin otteeseen henkisen hyvinvoinnin romahdettua tyystin suurten vaatimusten alla. Tamma lopetti kilpauransa jo 12-vuotiaana jalkojen rasitusvammojen noustessa ylitsepääsemättömiksi vaivoiksi. Königillä on palkintokaapissaan kahden EM-hopean lisäksi myös joukkuekulta olympialaisista. Königin kuoli 20-vuotiaana luonnollisesti. Sitä ennen se oli ehtinyt varsoa viisi varsaa, jotka jatkoivat menestyneen äidin jalanjäljissä.

ei. Kendrick oli luonteensa puolesta aivan mahdoton. Sitä ei yksinkertaisesti pystynyt käsitellä turvallisesti hevosen kasvaessa lopulliseen kokoonsa. Edes ruunaaminen ei saanut tätä vatipäätä kunnolla ojennukseen, rauhoitti vain vähän. Hullun luonteensa vuoksi Kendrickiä ei kertaakaan nähty kilpakentillä, vaikka sen vanhemmat olisivat menestyksensä puolesta lähes tulkoon varmistaneet Kendrickin menestyksen. Kendrick oli todella suuri pettymys kasvattajalle, joka uskoi saaneensa tulevan maailmanmestarin. Rakenne oli Kendrickin pelastus, jolla hevonen pelasi itselleen lisää aikaa. Ennen ruunausta hevonen astui pari tasapainoisempaa tammaa, joka tuottikin tulosta ja syntyvistä varsoista tulikin kohtalaisen hyviä hevoskansalaisia. Saadessaan lisää ikää hevonen muuttui entistä äksymmäksi ja vaarallisemmaksi, minkä vuoksi se päätettiin lopettaa jo 9-vuotiaana.

ee. Queenie on kilpaillut aikoinaan Intermediate II tasolla Saksassa, Ruotsissa, Ranskassa ja Puolassa. Hevonen on harmillisesti joutunut vaihtamaan kotiaan useasti, minkä vuoksi jo valmiiksi varautuneesta ja ujosta tammasta on aikojen saatossa tullut erittäin arka ja epäileväinen. Queenie on hevonen, joka mieluusti liimautuu yhteen tuttuun ihmiseen tai hevoseen. Aina kun hevonen on luonut vahvan siteen toiseen, on se myyty muualle ja saanut jälleen kerran totutella uuteen ympäristöönsä. Luottamuspulan vuoksi viimeiset kilpailuvuodet olivat hankalia ja kärttyinen vanha rouva ei halunnut millään tehdä yhteistyötä ratsastajansa tai hoitajansa kanssa. Tällä hetkellä hevonen majailee Puolassa suurella maalaistilalla, jossa sillä on kaverinaan monet muut vanhat tammamammat. Näyttää siltä, että loppuelämänsä tamma saa kuin saakin viettää samassa paikassa tutuiksi tulleiden hevoskavereidensa kanssa. Tamma synnytti kolmannen, ja viimeisen varsansa, 18-vuotiaana ja on nyt täyseläkeläinen.

Jälkeläiset


Teufelskönig on tarjolla ainoastaan koulupainoitteisille evm-sukuisille reininhevostammoille.
RHLD-o/t. varsan nimi s. 00.00.2016 e. emän nimi om. omistaja tähän meriitit

Kilpailutulokset

Hevonen kilpailee porrastetuissa kilpailuissa.

Kouluratsastuksessa pisteitä 3274.28p
Kouluratsastuksessa tasolla 7/11

Kuuliaisuus ja luonne 1398.22p
Tahti ja irtonaisuus 1876.06p

09.05.2015 Satulinna, Muut puoliveriorit (01/11) MVA-sert, tuom. Welby BIS Jannica

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Lue päiväkirjamerkintöjä ja valmennuksia

14.06.2015 - Onni onnettomuudessa
Tänään olin ihan normaalisti hakemassa Kakea sisälle laitumelta. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että saisin tapella orin kanssa kiinniottamisesta monta kymmentä minuuttia liikaa. Päästyäni suuren laitumen portille bongasin Kaken kauempaa seisoskelemasta. Reippaasti lähdin kohti hevosta ja odotin jo, että se ottaisi jalkansa alle ja lähtisi rullailemaan kauemmas minusta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan hevonen tönötti paikallaan kuin liimattuna. Ihmetykseni kasvoi hieman, mutta päästyäni hevosen luo, ymmärsin tilanteen. Hevosen vasemassa takajalassa etusääriluun kohdalla oli verta vuotanut haava. Pysyin melko rauhallisena, vaikka sisuskalut heittivätkin muutaman kiepin ja veri pakeni aivoista. Taluttaessani hevonen varoi hieman jalkaansa muttei kuitenkaan ontunut sen pahemmin. Talliin päästyäni huuhtelin haavaa viileällä vedellä ja soitin samantien eläinlääkärille, joka lupasi tulla mahdollisimman nopeasti katsomaan. Tovi meni, kunnes eläinlääkäri saapui paikalle ja kertoi helpottavat uutiset: jänteet ovat kunnossa eikä haava ylety luuhun asti. Hoito-ohjeiksi lekuri antoi runsasta letkutusta ja haavavoiteen pitävän sidoksen käyttöä niin kauan kunnes haava näyttää umpeutuvan. Lisäksi Kakelle määrättiin tulehduskipulääkekuuri. Kun jalka oli saatu asianmukaiseen pakettiin, pääsin harjaamaan hevosen läpikotaisin. Eipä tullut tämän päivän tai seuraavien päivien ratsastuksista yhtään mitään. Ori pääsi hoitotuokion jälkeen hengailemaan karsinaansa ja nauttimaan päiväruokansa sisällä.

08.06.2015 - Kouluvalmennus
Musta reininhevonen oli vikuroinut jo kymmenisen minuuttia kaikenlaisille avuille, joita olin yrittänyt saada läpi. Hermot olivat kireällä jo muutenkin eikä tällainen temppuilu helpottanut asiaa laisinkaan. Tein paljon erilaisia siirtymisiä niin askellajin sisällä kuin niistä toiseen. Varsinkin siirtymiset kootusta käynnistä koottuun laukkaan saivat aikaan sen, että Kake alkoi hiljalleen tulla kevyemmäksi edestä. Sen täytyi ihan oikeasti tehdä töitä saadakseen kokoamisasteen pysymään sellaisena kuin siltä vaadin. Hevonen ei voinut valahtaa pitkäksi tai homma kusi ennen kuin oli edes alkanut. Muutamat irrottavat pohkeen- ja sulkuväistöt diagonaalilla saivat Kaken kyljet vetreiksi ja se alkoi olla jo aikalailla kouluratsun näköinen. Vaikka pieniä erimielisyyksiä tuli edelleen vauhdista ja sen sellaisesta, olin kohtalaisen tyytyväinen ja jatkoin varsinaiseen treeniin.

Tarkoituksena oli treenailla jotakin osaa Grand Prix ohjelmastamme. Ohjelmamme alkupäästä teimme diagonaalilla ravin lisäyksen, molempien kulmien läpi koottua ravia, hieman ennen pitkän sivun keskipistettä sulkutaivutus vasemmalle, pitkälle sivulle palattuamme koottu ravi, lyhyen sivun keskipisteestä passage ja hieman ennen pitkän sivun keskipistettä lisättyä ravia pitkän sivun loppu. Lisätyn ravin osuudet menivät todella hienosti. Hevonen ei kiirehtinyt vaan tuli tasapainossa liikkeen läpi vapaammassa muodossa selkänäsä käyttäen ja jännittämättä. Kokoaminen sai kuitenkin aikaan sen, että Kake hieman jännittyi edestä ja selän käyttö jäi minimiin. Yritin muuttaa ohjasapuja hieman kevyimmiksi, jolloin en ottaisi edestä liikaa kiinni, kun Kake tuuppasi jo muutenkin olemaan aivan mutkalla sieltä edestäpäin. Kevyempi puolipidäte kokoamisen avuksi oli hyvä veto. Valmistelin myös kokoamista aikaisemmin, minkä johdosta Kaken rentous säilyi paremmin ja sen ryhti koheni sekä liikkeen kimmoisuus parani. Sulkutaivutuksessa ei ollut ongelmia. Hevonen teki sen juuri niin kuin oppikirjassa sanotaan: sopivassa tempossa lähes pitkän sivun suuntaisesti. Taisin minäkin siis tehdä jotakin tällä kertaa oikein, kun homma näytti hoituvan kuin vettä vaan. Passage taas oli aivan liian tahmea. Kake laski selkäänsä, joka aiheutti etujalkojen matalat liikkeet ja takaosan laahaavuuden. Raipan tahdikkaat näpäytykset ja parempi pohkeen sekä ohjan yhteistyö kohensi hieman Kaken asentoa ryhdikkäämmäksi ja askelta lennokkaammaksi, mutta silti passage jäi kohtalaiseksi eikä liitovaihekaan ollut kovin kummoinen. Päätin antaa orille pitkän ohjan hetkeksi, kun olimme käyneet tehtävän muutamaan kertaan läpi.

Välikäyntien jälkeen otin syynin alle passagen, koska se oli mennyt ylivoimaisesti huonoiten. Tein passagea samalla linjalla kuin ohjelmassamme eli lyhyen sivun keskipisteestä pitkän sivun alkuun. Ihan aluksi pidin huolen siitä, että Kake kulkee rehellisesti eteenpäin rentona ja tarpeeksi korkeassa muodossa. Ensimmäisellä kerralla homma meni jo aika hienosti. Kake säilytti ryhtinsä ja koukisti esimerkillisesti jalkojaan. Se ei edes pyrkinyt häipymään avuiltani vaan nöyrästi yritti parhaansa. Pari kertaa sain muistuttaa oria riittävästä eteenpäinpyrkimyksestä, jottei se jäisi taas vain laahaamaan. Viimeisillä kerroilla ori oli jo niin motivoitunut hommaansa, että se otti aivan minimaalisetkin puolipidätteet huomioon ja alkoi toimia jo oikeastaan ihan sillä, että siirsin jalkojani hieman taakse ja avasin lonkat. Saimme viimeisten joukossa kelpoja passageja, joten päätin lopettaa huipulla, jotta molemmille jäisi hyvä mieli. Tällainen kun oli melko harvinaista tämän jöröjukan kanssa.

25.05.2015 - Hätäinen ostopäätös kannatti(ko?)
Minun ei tosiaankaan ollut tarkoitus hankkia lisää hevosvahvistusta suureen sekopäiseen laumaani. En siis osaa sanoa, miten ihmeessä päädyin Wurzburgiin, jossa oli myynnissä kaksi aivan superupeaa nelijalkaista: Watteherz ja Teufelskönig. Homma lähti käsistä jo heti alkumetreillä. Eksyin kouluhevosia myyvälle nettisivustolle ja tappaakseni aikaa ajattelin vilkaista myytäviä elukoita. Ajattelin, että eihän siitä nyt mitään pahaa voisi syntyä päin vastoin aika kuluisi nopeammin ja pääsisin ruokkimaan hevoset. Kaksi sivua kerkesin selata läpi, kun bongasin Claus Bertramin ilmoituksen kahdesta reininhevosesta. Molemmat olivat varsin mukavista vanhemmista ja varsinkin Grand Prix tason Teufelskönig oli vertaistansa vailla niin upeannäköinen ja suurikokoinen. Yksi puhelu ja minä istuin autossa matkalla Main-joen varrella sijaitsevaan Wurzburgiin. Saapuessani perille en ollut enää pysyä pöksyissäni, kun halusin niin kovasti nähdä parivaljakon. Rakastuin heti. Molemmat hevoset olivat laittoman hyvännäköisiä ja vaikkakin se tummempi kaveri oli aikamoinen mököttäjä, koeratsastuksen jälkeen en jahkaillut enempää vaan ilmoitin ottavani molemmat mukaani. Ei muuta kun nimi paperiin, hevoset autoon ja nokka kohti Füssenia. Tosin autossa mieleni vaihtui kuin tuuliviiri. Välillä sopersin suu vaahdossa vieressä istuvalle tutulleni, kuinka hyvät kaupat tein ja kuinka upeat kouluponit sain. Parin minuutin päästä haukuin itseni alimpaan helvettiin ja sätin, miten voinkaan tehdä näin harkitsemattomia päätöksiä. Matka tosiaan kesti vähän reilu kolme tuntia. Nopeamminkin olisimme voineet ehtiä, mutta oripojat remusivat puolessa välissä matkaa niin paljon, että ne oli pakko päästää jaloittelemaan tai auto olisi ojassa. Kotiuduttuamme molemmat orit tekivät lyhyen esiintymisen tallipihassa ja sai kyllä kaikkien ulkona heiluvien karvakorvien jakamattoman huomion. Pihan täytti hevosten äänekäs hirnuminen ja epämääräinen mölinä. Upeat, uutuuttaan kiiltävät hevoset olivat saapuneet monen kymmenen hevoslauman jatkeeksi. Minulle käy vielä kalpaten tämän hevoskatraan kanssa.

VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME-HORSE