Oldfinion Caporegime


© Van Uytert
Virallinen nimi Oldfinion Caporegime "Kaapo" Rekisterinumero VH17-013-0101
Rotu, sukupuoli oldenburginhevonen, ori Väri, säkäkorkeus tummanruunikko, 171 cm
Syntymäaika, ikä 16.01.2017, 18v. Ikääntyminen 3v. 16.02.2017, 6v. 09.03.2017, ikääntyy 3 kk = 1 vv
Kasvattaja Oldfinion Dressage Omistaja Alondra, VRL-10878
Painotus koulupainotus Koulutustaso Prix St. Georges
  • Kantakirjattu II -palkinnolla elokuun tilaisuudessa 2019: 18 + 18 + 18 + 18 = 72p
  • Champion -arvonimi myönnetty 11.10.2019
  • Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa I -palkinnolla toukokuun tilaisuudessa 2020:
    8 + 40 + 22,25 + 17 + 15 = 102,25p
  • Palkittu yleislaatuarvostelussa YLA3 -palkinnolla toukokuun tilaisuudessa 2020:
    21 (15+6) + 16 (10+6) + 17 + 15 + 7 = 76p

Kaapolla on usein meno päällä joka suuntaan paitsi sinne, minne pitäisi mennä. Hevonen on rauhaton tapaus, jonka kanssa ei kuitenkaan saa hermojaan menettää. Äkkipikaisten ihmisten kanssa Kaapo repii pelihousunsa ja äksyilee minkä kerkeää. Orin hölmöjä hommia pitää siis oppia jollain tasolla kestämään ja eritoten olla välittämättä niistä, jotta Kaapon kanssa pystyy olemaan. Maastakäsin Kaapo on normaali ori. Se on taluttaessa varsin räväkkä tapaus eli tiukasti saa liimata käpälänsä riimunnaruun, jos haluaa pitää Kaapon hallinnassa. Muuten hoitaessa Kaapo on sinänsä melko helppo, mutta aika ajoin se saattaa turhautua tyhjän panttina oleskeluun ja muistuttaa hoitajaansa tällöin olemaan toimissaan ripeämpi. Kaapo ei ole ihmisille vihamielinen, mutta toisinaan hankala, kun se ei malttaisi rauhottua laisinkaan.

Ratsuna Kaapo on reaktiivinen vauhtimasiina. Ori ottaa kierroksia jokaisesta vähänkään reippaammasta etenemisestä. Kaikki lisätyt askellajit käynnistä lähtien saa Kaapon toisinaan loikkimaan ja pomppimaan äärimmäisen pontevasti yläilmoihin. Mihinkään Kaapo ei kuitenkaan lähde ilman lupaa, mikä onkin helpottanut orin ratsastettavuutta kummasti. Ori siis kunnioittaa ihmistä kuitenkin sen verran, ettei se riehumaan lähde. Tosin kyllä sen hevosen fiiliksen idioottikin tunnistaa selästä käsin, että nyt muuten olisimme menossa, jos vain antaisit luvan. Kaapon kanssa jos lähtee sähläämään yhtäaikaa, tuloksena on varsin hämmentynyt hevonen, joka tosin on innoissaan harppomassa eteenpäin. Kaapoa ei siis tarvitse patistaa yhtään enempää eteenpäin, koska se kulkee omalla moottorillaan oikein mainiosti. Mikään ultimaattisen nöyrä työntekijä Kaapo ei ole eli asioita ei ratsastaja tule saamaan ilmaiseksi. Kaapo kokoaa itsensä melko hyvin, mutta sitä saa aika ajoin muistuttaa ryhdikkäästä etenemisestä ja tiettyinä hetkinä jämäkät vaatimukset ovat paikallaan, jotta Kaapo ei ala touhuamaan omiaan.

Muiden hevosten kanssa Kaapo tulee älyttömän hyvin toimeen. Joidenkin vahvaluonteisten orien kanssa Kaapolla on jonkin verran kinaamisen aiheita, koska Kaapo ei ole tottunut alistumaan kenenkään lajitoverinsa tahtoon koskaan. Hevoset, jotka viihtyvät hyvin myös alempana arvojärjestystä ovat hyviä kavereita Kaapolle. Niin kauan kun Kaapo itse saa sählätä ja organisoida juttuja, kaikki on hyvin. Kilpailuissa käyttäytymistä orin kanssa tullaan treenaamaan varmaankin koko sen eliniän ajan. Kaapo kun on taipuvainen sähläämiseen, on se kilpailuissa sellainen päällepäsmäri, joka työntää turpansa ihan jokaisen tontille. Käyttäytyminen ei ole vihamielistä paitsi silloin, jos Kaapo kohtaa vääränlaisen lajitoverinsa, jonka kanssa kemiat eivät kohtaa sitten ensinkään. Kaikissa muissa tilanteissa Kaapo vain on oma sählä itsensä, mutta jämäkillä otteilla hallittavissa.

i. VIR MVA Ch Consigliere
VSN Nat-Ch, KTK-I
old, m, 171 cm
ii. Commodore
VSN Ch, KTK-II, KRJ-I
old, prt, 170 cm
iii. Commandeur old, prt, 171 cm
iie. Theresia old, trn, 166 cm
ie. Franciszka
old, m, 160 cm
iei. Arentz old, rn, 171 cm
iee. Frau old, trn, 166 cm
e. VIR MVA Ch Actuate Eden SIN
VSN Nat-Ch, KTK-II, KRJ-II, YLA3
old, rn, 167 cm
ei. VIR MVA Ch Feurig Wasser
old, rn, 165 cm
eii. Artilleire old
eie. Nebel old
ee. Vivaladiva
old, 169 cm
eei. Jiminy Cricket old
eee. Buchwald Vittoria old
LUE SUKUSELVITYS

Jälkeläiset


Kaapo on tarjolla jalostukseen 2-polvisille koulupainotteisille puoliveritammoille.
OLD-t. Verso Icecrime s. 20.01.2020 e. Brokeback Eisblick om. VRL-08368 meriitit
RHLD-t. Crescenda s. 31.10.2019 e. Kornelia von Lark om. VRL-10878 KV-II

Kilpailutulokset

Hevonen on saavuttanut maksimitasonsa porrastetuissa kilpailuissa.

Kouluratsastuksessa pisteitä 4101.64p
Kouluratsastuksessa tasolla 8/8



Kuuliaisuus ja luonne 1818.17p
Tahti ja irtonaisuus 2283.47p

06.12.2020 Dressage Masters 2019, Prix St Georges, Prix de Equestrian PRO 04/12, 2.000v€

30.03.2020 Lallybroch, oldenburg, orit (03/06) RCH, tuom. Sirpa
27.11.2019 Alondra, oldenburginhevosorit (03/05) RCH, tuom. dookie
20.11.2019 Lallybroch, puoliverioriit (04/11) RCH, tuom. reibili

06.10.2019 Alondra, Oldenburginhevosorit (03/09) irtoSERT, tuom. Miia Maria
01.09.2019 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (03/08) irtoSERT, tuom. Vibaja
03.12.2017 Oldfinion Dressage, oldenburgorit (05/09) irtoSERT, tuom. viiru

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Lue päiväkirjamerkintöjä ja valmennuksia
22.04.2020 - Kouluvalmennus (Amanda/VRL-10878)
Kaapo mennä viipotti allani oikein reippain askelin. Maneesin pohja oli juuri edellisenä viikonloppuna vaihdettu ja me pääsimme orin kanssa koeajamaan sen ensimmäisten joukossa. Kaapo rouskutti kuolainta suussaan vimmatusti kuunnellessaan tarkasti sille antamiani ohjeita. Ori tuntui äärettömän pehmeältä ja helpolta ratsastaa. Kaapo oli yksi niistä ratsuista, jotka ilmoitin Ruotsissa järjestettävään kilpailutapahtumaan. Olin siis tyytyväinen siihen, miltä ori oli nyt tuntunut jo pitkän aikaa. Olin lämmitellyt orin perusteellisesti erilaisilla siirtymisillä sekä pysähdys-peruutus -yhdistelmällä, jonka jälkeen nostelin aina välillä ravia tai laukkaa.

Otin tämän päivän aiheeksi avo- ja sulkutaivutukset voltin kera. Kaapo reagoi ohjasapuihin todella vahvasti, minkä vuoksi sitä ei pidä lähteä käyttämään liian rajulla kädellä. Kaapo taipui avotaivutuksissa oikein nätisti menosuuntaan. Aluksi ori ei meinannut ottaa ohjeesta vaaria, kun vaadin sitä ottamaan takajalat reippaasti ja vahvasti alleen. Se olisi halunnut vain taipua kivasti kaulastaan ja ehkä aavistuksen myös etuosastaan, mutta fuskata sitten takaosastaan ihan reilusti. Kun sain pohjeapuni läpi ulkoa, Kaapo piti myös takalistonsa oikealla paikalla. Tein ensin avotaivutusta ihan suoralla uralla, mutta lisäsin jossain vaiheessa tehtävään myös voltin sekä sulkutaivutuksen.

Tein avotaivutusta pitkän sivun puoliväliin, josta lähdin suoraan luonnollisella siirtymällä voltille. Voltin aikana Kaapo oli todella mukavasti ja pehmeästi kättäni vasten. Se oli niin hyvin kuulolla jo ennen volttia, että voltin suorittaminen kävi helposti. Jatkoin voltilta tultuani sitten heti sulkutaivutukselle muutaman askeleen verran ennen kuin suoristin hevosen hyvissä ajoin ennen kulmaa. Sisäpohje piti vahvasti olla mukana tässä liikkeessä, koska herkästi reagoiva Kaapo kaatui varsin nopeasti ja huomaamattomasti sisälle. Ulko-ohjan tuki täytyi pysyi vahvana tai ainakin selvästi vahvempana kuin sisältä, koska Kaapolla oli tapana jokseenkin ylireagoida sen mielestä liian vahvoihin sisältä tuleviin ohjasapuihin. Otin tähän tehtävään myös muutaman laukkapätkän sulkutaivutuksen tilalle eli voltin jälkeen nostin heti kootun laukan. Kaapo puuskutti kovaäänisesti ja kuunteli erinomaisesti. Ainakin tänään voin luottavaisin mielin suunnata katseeni kohti toukokuussa järjestettäviä ulkomaan kilpailuja.

19.04.2020 - Kisasuunnitelmia ja kirmailua maastossa (Amanda/VRL-10878)
Oli aivan upea huhtikuinen sunnuntaipäivän sää. Lämpötila oli kohonnut lähes kahteenkymmenen asteeseen. Tämä viikonloppu oli pyhitetty maneesin pohjan vaihtoon, minkä vuoksi se oli poissa käytössä. Näin kuumana päivänä kukaan ei myöskään ollut kovinkaan innostunut vetämään koulutreeniä tulikuumalla kentän hiekalla. Osalle ratsuista sunnuntaista oli muovautunut ajan myötä lepopäivä, mikäli kisasuunnitelmia ei ollut näkyvissä. Osa hevosista taas täytyi liikuttaa joka päivä jollain muotoa, koska ne olisivat muuten tulleet läpi aitojen ja seinien. Näitä olivat esimerkiksi Opa ja Kaapo. Molemmat hermannit ovat sellaisia, että jos niille antoi yhdenkin lupsakan lepopäivän, jolloin ei tehdä oikeasti yhtään mitään, ovat ne revetä liitoksistaan seuraavan kerran, kun pääsevät johonkin ohjattuun toimintaan mukaan.

Olimme veljeni Noahin kanssa päättäneet siis lähteä maastolenkille näiden kahden raikulipojan kanssa. Minä lähdin Kaapolla matkaan ja Noah otti vakioratsunsa Opan. Köpöttelimme oikein nätisti perätysten pienellä metsäpolulla. Kaapo säpsähteli tapansa mukaan syystä ja syyttä, mutta Opa oli suhteellisen rauhallinen tapaus tänään. "Tiedätkö, mä mietin, että pitäisikö meidän lähteä sinne Ruotsiin", ilmoitin ajatukseni edessä etenevälle Noahille. "Siis sinne Hanami Weekiin?" mies kysäisi ja jatkoi samalla sekunnilla. "Mä lähden mukaan vaan siinä tapauksessa, että sä järjestät realistisen aikataulun itselles ja muille. Viimeks oli pieni kaaos". Noah tarkoitti tuolla viimekertaisella sitä Dressage Mastersia viime vuoden lopulla, jossa myönnettäköön, olin järjestänyt helvetinmoisen stressinaiheen itselleni. Muutkin kanssaihmiset olivat saaneet siitä tarpeekseen. "Voidaanhan me lähteä sinne pienemmällä hevosmäärällä", lupailin Noahille, jonka muminan otin myötämielisenä vastauksena. "No tehdään sitten niin. Minä ilmottaudun heti tänään!" innostuin ja ohjasin loikkivaa hevostani oikeaan suuntaan.

Kaapolla oli energiaa varsin rutkasti. Opakin on yleensä hereillä ja menossa, mutta tänään se jäi selvästi kakkoseksi Kaapolle. Alla oleva hevoseni koikkelehti tien laidasta laitaan ja oli saada jokaisesta maantien kuopasta eri asteisen sydänkohtauksen. Noah sai harrastaa lähes tulkoon maisemamatkailua, kun minulla oli täysi työ saada oma Kaaponi pysymään aloillaan. "Voidaanko hei ottaa vähän laukkaa. Tää on aivan ruutitynnyrinä menossa", parahdin hampaat irvessä steppaileva Kaapo allani. Noah myöntyi ilomielin ja pienin elein sai Opan nostamaan hallitun laukan. Kaapon kaula rullautui tiukalle kaarelle, korvat iskeytyivät takaviistoon ja kuolain kolisi sen suussa niin, että pelkäsin siltä lähtevän hampaat irti. Ilman käskyäni ori ei kuitenkaan laukkaa nostanut. Sen verran se ymmärsi kunnioittaa minua. Luvan saatuaan Kaapo ei odotellut hetkeäkään vaan ampaisi kuin tykin suusta eteenpäin.

Opa ja Kaapo laukkasivat perätysten. Tein kaikkeni, etteivät orit pääsisi vieretysten, koska sen jälkeen myös Opan kilpavietti heräisi eloon ja sen jälkeen meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia saada näitä kahta kaistapäätä hidastamaan. "Voitteko perkele mennä vähän lujempaa!" inahdin edessä liian hitaasti etenevälle ratsukolle. "Eikö me tultu tänne maisemia kattelee. Mikä kiire teille tuli?" Noah naurahti. "Menkää nyt vaan!" käskin nyt hieman lujempaa. Opa Noahineen venytti askeltaan ja jätti meidät Kaapon kanssa oikeastaan aika karusti nielemään hiekkaa, siis kirjaimellisesti. Opan ja Kaapon väliin alkoi syntyä yhä enemmän ja enemmän metrejä. Kaapokin taisi jossain välissä luovuttaa, kun huomasi, ettei se nyt aivan kyennyt samaan vauhtiin Opan kanssa.

"Mikä teillä kesti?" Noah virnuili vaahtoisen suun omaavan Opan selässä. "No meillä oli vähän vaikeuksia kun teikäläiset lähti sillä tavalla, ettei me nähty yhtään mitään ja syötiin hiekkaa samalla", latelin tekosyitä pelastaakseni meidät Kaapon kanssa Noahin nöyryytykseltä. "Jaa jaa, meitä ei Opan kanssa kannata tuolla tavalla käskeä", mies sanoi ylpeänä silitellen puuskuttavan orinsa kaulaa. Kyllä minä sen tiesin, että Opa on yksi Alondran nopeimmista hevosista. Se on monet kerrat Noahin kanssa elvistellyt kyseistä asiasta. Kaapo sentään oli saanut pistää parastaan, vaikka hitaampi kaveri olikin. Loppumatkasta se ei enää riehunutkaan samalla tavalla kuin alussa, minkä vuoksi sain minäkin nauttia keväisistä maisemista hieman enemmän.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME-HORSE