Regenbogen Jürgen

i. Regenbogen Jörg on suurikokoinen ruunikko reininhevonen, joka on yksi Gestüt Regenbogenin kirkkaimmista helmistä. Kasvattaja myi Jörgin jo kolmivuotiaana Saksasta Hollantiin, jossa hevonen pääsi maailman parhaiden valmentajien hoiviin. Ori starttasi ensimmäiset kilpailunsa viisivuotiaana sijoittuen hienosti viiden parhaan joukkoon. Jörgillä oli potentiaalia ihan mihin vain, mutta suuren ruhonsa kanssa riekkumistuulelle innostuva hevonen oli varsin vaikea ratsastettava. Kouluradalla lisättyjen laukkojen aikana ratsastaja oli poikkeuksetta kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni ja keskittyi sataprosenttisesti vain siihen, että Jörg kulkee sopivassa tahdissa. Maastakäsin ori on taas totaalinen nallekarhu: iso, mutta kiltti. Hevonen rakastaa huomion keskipisteenä olemista, minkä vuoksi se hakeutuukin mieluusti ihmisten luo ja yrittää sen lisäksi myös miellyttää kaksijalkaisia rapsutusten toivossa. Hevonen kilpaili Grand Prix –tasolla 15-vuotiaaksi asti. Jörg voitti pari vuotta ennen kilpauransa lopettamista EM-kultaa Hollannin joukkueessa, ja sitä ennen se oli voittanut maan mestaruuden peräti kaksikin kertaa. MM-kekkereissäkin ori on pyörähtänyt, ja aina se jäi piirun verran kolmosmitalista. Jörgistä ollaan oltu yllättävän kiinnostuneita uusien kouluvarsojen isäksi. Syy tähän on lähinnä sen isä, upea kaksinkertainen MM-mitalisti Jabril, mutta varmasti myös itse Jörg on sulattanut joidenkin sydämet. Jos ei muuten, niin ainakin ulkonäöllään. Varsoja orilla on muutamia kymmeniä, jotka useat kilpailevat Intermediate tai Grand Prix –luokissa.

ii. Jabril on pienestä koostaan huolimatta varsinainen turbomoottori, ja kaikkien yllättäjä. Se ei pidä itsestään meteliä vaan katselee meininkiä sivummalta ja tulee sitten putsaamaan palkintopöydän muiden nenien edestä. Tämä kaava on toteutunut moneen kertaan Jabrilin elämän aikana. Ori itse ei ole kovin kummoisesta suvusta, minkä vuoksi hevosen menestys tulikin täysin puun takaa. Ori myytiin kasvattajalta jo heti vieroitusiän jälkeen, ja se päätyi saksalaiselle kouluratsastajalle Joachim Granerille. Miehellä klikkasi henkisesti todella hyvin Jabrilin kanssa, ja päästessään vihdoin ja viimein kisalavoille heidän yhteistyön saumattomuus pääsi myös muiden ihmisten tietoisuuteen. Jabril oli ratsastaessa erittäin energinen, ja se kuumui jo muutaman reippaan ravipätkän jälkeen. Joachim osasi kuitenkin painaa juuri oikeita nappuloita, mikä sai hevosesta juuri oikealla hetkellä ne parhaat puolet esiin. Ori lopetti kilpailemisen vasta 18-vuotiaana, ja se on voittanut urallaan hurjan määrän erilaisia palkintoja. Kirkkain näistä on ehdottomasti vuoden 1994 MM-kulta Jabrilin ollessa vasta 10-vuotias. Toinen MM-mitali hopeisena tuli pari vuotta ensimmäisen jälkeen. Tämän välissä Jabril nappasi EM-joukkuepronssin. Orilla on plakkarissaan myös Hollannin mestaruus ja hienoja maailmancuppistesijoja. Jabril on ollut huippusuosittu koulupuoliveristen jalostuksessa, ja sen jälkeläismääräkin hipoo jo sadan yksilön rajapyykkiä. Tällä hetkellä peräti 32-vuotias hevosori laiduntaa varsin rauhallisena Iso-Britanniassa pari lammasta ja yksi poni seuranaan.

ie. Upea punertavan sävyinen Regenbogen Ophiel oli vertaansa vailla. Se oli luonteeltaan hyvin tasapainoinen tamma, ja sen kanssa pystyi toimimaan ihan kuka tahansa. Tamma kilpaili kansainvälisesti Grand Prix –tasolla, ja on edustanut niin synnyinmaataan Saksaa kuin myös Ranskaakin. Ophiel vietti ensimmäiset kahdeksan vuotta elämästään Saksassa, mutta päätyi lopulta Ranskan Strasbourgiin. Saksassa Ophiel kilpaili melko satunnaisesti sen silloisen omistajan sairastuttua vakavasti. Siirryttyään toiseen maahan hevosen kilpaura lähti hiljalleen nousukiitoon, ja pian muuttamisensa jälkeen Ophielia saattoi jo nähdä aina EM-kilpailuissa asti. Hevonen ei ollut mikään voittamaton mitalihai vaan pikemminkin perustason suorittaja. Sillä oli kuitenkin upea luonne ja se oli aina yrittämässä satakymmenen prosenttia. Tammalle oli kilparatsastajia aina jonossa asti, minkä vuoksi omistajilla on ollut valinnanvaraa jo päänvaivaksi asti. Ophielin hienoimmaksi saavutukseksi jäi vasta 15-vuotiaana voitettu MM-hopea. Sitä ennen hevonen oli startannut monet kerrat kyseisissä kekkereissä, muttei se ollut koskaan saavuttanut vitossijaa parempaa. Mitalin jälkeen Ophiel lopetti kilpauransa ja siirtyi täyspainoisesti siitostamman tehtäviin. Se ei ehtinyt kuitenkaan toimittaa tehtävää kuin vain puoli vuotta, kun tamma sairastui monen muun hevosen lailla tallilla riehuneen pääntautiepidemian vuoksi. Ophiel menehtyi, eikä se ehtinyt jättää jälkeensä kuin vain yhden ainokaisen varsan.

e. Regenbogen Adelheid oli virtaviivaisen ja pitkähkön rungon omaava kukkakeppi. Se oli toisinaan aika honkkeli ilmestys seistessään massiivisten puoliveristen vieressä, muttei se näyttänyt ottavan siitä itseensä. Adelheid omasi upean persoonan. Se ei antanut vastoinkäymisten haitata vaan jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tamma kilpaili kansallisella tasolla Saksassa Intermediate luokissa. Hevosen askeleet olivat kilometrien pituiset, mutta selästä niitä ei tuntenut laisinkaan. Oikeastaan istuessaan satulassa tuntui kuin olisi pehmeästi liidellyt eteenpäin. Adelheid oli perusvarma ratsu, joka kuitenkin tarvitsi erittäin perusteelliset alkuverryttelyt. Mikäli tammaa ei saanut kunnolla vertymään, se hoiperteli ja kompuroi kuin mikäkin laiska kameli konsanaan. Tamma ei voittanut sen suurempia palkintoja kilpaurallaan, joka myös loppui hieman ennen aikojaan. Hevonen nimittäin pitkine kinttuineen riehui tarhassa ja loukkasi vasemman etujalkansa niin pahasti, että hevosella ratsastaminen ei tullut enää kuuloonkaan. Omistajan taloudellinen tilanne ei antanut periksi seinäruusuhevosen ylläpitoon, minkä vuoksi raskain mielin hän joutui päästämään Adelheidin vihreimmille niityille. Tamma ehti kahdessatoista vuodessa ihastuttamaan pari rohkeaa kasvattajaa, minkä tuloksena hevonen pyöräyttikin tähän maailman kaksi upeaa orivarsaa. Molemmat lapsukaiset ovat menestyneet aina Grand Prix –radoille asti omassa rakkaassa kotimaassa Saksassa ja myös sen ulkopuolellakin.

ei. Adelbert IV on rautias reininhevosori, jolta löytyy mielipide aika moneen asiaan. Hevonen tietää oman arvonsa, ja muistutteleekin ihmisiä sekä muita lajitovereita siitä joka käänteessä. Adelbert IV on nuoresta pojasta lähtien ollut kova pompottelemaan. Se ottaa johtajan roolin alta aikayksikön, jos se vain on mitenkään mahdollista. 5-vuotiaana hevosella oli suuria vaikeuksia totella ratsastajaansa, ja nuorten luokissa menestys olikin myös sen mukaista. Kasvattaja tuohtui viimeistään siinä vaiheessa, kun ruskea nappisilmä kieltäytyi kokonaan liikkumasta kouluradalla tai vähintään kekkuloi omiaan ratsastajan ollessa häpeästä punainen. Homma pyöräytettiin aivan päälaelleen, kun huomattiin hevosen pomppivan laitumellaan kaikenlaisten esteiden ylitse. Kun vihdoin ja viimein hevonen päästettiin ratsastajan kanssa esteradalle, juttu oli sillä selvä: Adelbertistä tulikin esteratsu. Hevonen kilpaili aluetasolla Saksassa 140cm luokkia kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Sillä on jopa Saksan mestaruuspronssi palkintokaapissaan. Orin vanhemmat ovat molemmat koulupuolen ratsuja, mutta hevosen omat näytöt olivat sen verran vahvoja, että ihmiset estepuolelta kiinnostuivat siitä. Hevosella on kahdeksan jälkeläistä, jotka ovat näyttäneet kyntensä niin koulu-, este- kuin myös kenttäradoilla. Nykyään Adelbert vahtii silmä ja korva kovana oman tallipihaansa. Jos joku sattuu sinne ilmestymään, ihminen tai eläin, alkaa hurja huutojuhla ja show. Vanhahko hevospappa näyttää pieniä sekoamisen merkkejä, mutta kukas siitä nyt niin välittää kun ollaan eläkkeellä ja ympärillä on kymmenittäin samanlaisia kärttyisiä lajitovereita.

ee. Musta Regenbogen Antje on upean emälinjan jatke, josta löytyy äärimmäisen menestyneitä yksilöitä aina moninkertaiseen maailmanmestariin asti. Hevonen edustaa hienosti kyseiselle linjalle jo perinteeksi muodostunutta upeaa työmoraalia ja halua voittaa. Antje ottaa jokaisen asian tosissaan, minkä vuoksi sen kanssa ei läppää heitetä. Tamma tulee erittäin hyvin toimeen tiukkapipoisten tylsimysten seurassa, joiden kanssa on säännöt selvääkin selvemmät ja tulevaisuus on ennalta suunniteltu. Kaikenlaiset yhtäkkiset muutokset päivärytmiin saavat Antjen itkemään verta ja hermostumaan pahemman kerran. Tamma kilpaili aikoinaan kansainvälisillä kouluradoilla palloillen maailmancuplistalla kymmenen parhaan joukossa. Se oli tasainen suorittaja, joka ei suurempia yllätyksiä järjestänyt. Kun hevosen kanssa lähdettiin kisamatkalle, osattiin jo odottaa huippuhyvää suoritusta. Antje on voittanut EM-hopeaa sekä –pronssia, maailmancupin sekä MM-kullan. Vaatimattomasti Antje pitää itsestään mahdollisimman vähän ääntä, ja kilpapaikalla muulloin kuin suorituksen aikana Antje onkin sitten aika mitäänsanomaton nysväilijä nurkassa. Tamma on ollut äärimmäisen suosittu jalostuksessa, ja sen kasvattaja onkin ollut erittäin tarkka isäoreista. Kaikkien muiden varsojen kohdalla kriteerit ovat olleet tiukat, paitsi yhden. Se, että miksi upea kouluratsu kohtasi hieman hullunkurisen esteloikkijan, on täysi mysteeri. Niin vain tapahtui, kun kohtalo puuttui peliin ja kasvattaja eräänä iltana huomasi tammansa olevan hieman pyöreähkö. Tamman varsat ovat menestyneet kouluradoilla, ja osa niistä on myös napannut hienoja arvonimiä näyttelykehistä. Antje hengailee nykypäivänä eläkeikäisille ex-kilparatsuille suunnatulla farmilla muiden kaltaistensa kanssa.

10.04.2016 - Rentoa hölkkäilyä kentällä
Jurri jolkotteli rennosti ympyrällä pitkän liinan päässä. Orin musta harja keikkui hassusti puolelta toiselle. Hevosella ei ollut minkäänlaista intressiä kulkea eteenpäin kouluratsun tapaan korkeassa muodossa. Tosin ei sen tänään tarvinnutkaan. Tänään olisi tarkoitus vain rentoilla ja olla kerrankin ihan vain hevonen. Jurri näytti pitävän hommasta aika paljonkin. Huomatessaan, ettei sillä ole mitään asentoa rajoittavia hässäköitä päällään, lähti se pomppimaan ja pukittelemaan oikein olan takaa. Minulla oli täysi työ pitää liina pois hevosen kintuista. Jurria itseään ei kiinnostanut joutuuko se nyt kompuroimaan naru jaloissaan vai ei. Orin hauskanpidon tuli keskeyttämään kuitenkin pari jänöjussia, jotka olivat istuttaneet itsensä kentän laidalle. Jurri oli jo aikaisemmin niitä katsellut pahalla silmällä, mutta viimeistään silloin kun jänöt loikkasivat kentän puolelle, ori oli saada slaagin. Se jähmettyi ensin paikalleen, minkä aikana sain vikkelästi oiottua narut käteeni ja kiristettyä hieman otetta tuosta hölmöläisestä. Parikymmentä sekuntia kului, kun Jurri vain tiukasti tapitti sinne tänne poukkoilevia pieniä töpöhäntiä, ja lähti sitten vetämään minua vastakkaiseen suuntaan. Jurri ei todellakaan halunnut tehdä tuttavuutta kanien kanssa tai edes nähdä niitä. Puput pelkäsivät isoa Jurria vähintäänkin saman verran kuin se itse niitä säälittävän kokoisia palloja, minkä vuoksi nuo kaksi kanikaverusta ottivat pian jalat alleen ja juoksivat läheiseen metikköön. Me jatkoimme Jurrin kanssa vielä hetken kentällä. Tämän jälkeen matkamme jatkui ihanan linnunviserryksen kera sinne samaiseen metsään, minne kanitkin olivat menneet.

07.04.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana lottis
Jatkoimme tänään Jurrin ja Amandan kanssa valmentautumista helppojen tehtävien parissa. Eilen työskentely oli alkuvaikeuksien jälkeen lähtenyt luistamaan hyvin. Tänään oli määrä harjoitella laukanvaihtoja sekä keskiympyrällä laukkaamista. Luvassa olisi siis taas Jurrille huomattavasti omaan tasoonsa nähden helpompia tehtäviä, saa siis nähdä miten ori jaksaa keskittyä. Tehtävänä oli tulla pitkää sivua pitkin harjoituslaukkaa, tehdä laukanvaihto ennen keskiympyrää ja keskiympyrä tulla keskilaukkaa. Ympyrältä poistuessa oli määrä siirtyä takaisin harjoituslaukkaan. Alkuun Jurrilla oli hieman keskittymisvaikeuksia tehtävään. Ori lähinnä nautti vain laukkaamisesta ja siirtymiset harjoituslaukasta keskilaukkaan ja toisinpäin eivät oikein sujuneet. Myös laukanvaihdoissa oli ongelmia. Lähdimme pilkkomaan harjoitusta pienempiin osiin ja siirryimme uudelleen takaisin koko tehtävään. Kun tehtävä alkoi sujua, vaihdoimme suuntaa toiseen kierrokseen. Tässä suunnassa laukka oli hieman tönkömpää mutta tehtävä lähti sujumaan jo heti alusta hyvin. Kun saimme Jurrilta laukkausinnostuksen hiipumaan tehtävän suorittaminenkin alkoi mennä hyvin.

06.04.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana lottis
Entisenä esteratsastajana olin vasta aloitteleva kouluratsastuksen valmentaja, mutta olihan se hienoa päästä valmentamaan Alondraan upeaakin upeampia koulupuoliverisiä. Omat taitotasoni eivät vielä riittäneet neuvomaan tarpeeksi Grand Prix tason hevosia mutta Amanda olikin pyytänyt minua valmentamaan hevosiaan alemmilla tasoilla ja opettelemaan minulle uusia juttuja kouluratsastuksen saloista. Päivän ensimmäisen valmennuksen valmennettavat olivat Amanda yhdessä reininhevosensa Jurrin kanssa. Seurailin ratsukon tekemistä samalla, kun annoin muutamia ohjeita alkuverryttelyyn liittyen. Jurri oli hieman laiskalla tuulella ja laahusteli kaula pitkänä eteenpäin. Pyysin Amandaa käskemään oria reilusti liikkeelle ja pikkuhiljaa Jurrikin alkoi heräillä valmennukseen mukaan. Aloittelimme tänään ihan helpoista jutuista, kuten kolmikaarisesta kiemuraurasta ja pohkeenväistöstä. Ensimmäisen valmennuksen oli määrä olla lyhyt lähinnä käynnissä ja ravissa toteutettuna, sillä huomenna ratsukolla olisi edessä laukkapainotteinen valmennus. Alkuun Jurri suhtautui hieman ylimielisesti näihin helppoihin tehtäviin mutta Amanda oli hereillä ja teki kovasti töitä orin kanssa. Vähitellen orikin alkoi työskennellä ahkerammin ja tosissaan. Saimme valmennuksessa hyvin aikaiseksi ihan perusjuttuja hiomalla.

11.11.2014 - Kohtalo päätti, että Jurri me ostetaan
Jurri saapui meille Gestüt Regenbogenilta kuukausi sitten. Olin selannut monta viikkoa maamme eri talleja, ja etsinyt sitä yhtä ainoaa ja oikeaa (okei montaa ainoaa ja oikeaa...). En ollut aivan satavarma Jürgenista sen myynti-ilmoituksen perusteella, mutta onnekseni kävin sitten vilkaisemassa sitä pikaisesti tullessani toisesta paikasta kotia kohti, kun Gestüt Regenbogen siinä matkan varrella sattui olemaan. Muutenhan tämä ostos olisi jäänyt sivusuun. Hevonen oli aivan käsittämättömän hienon näköinen. Se oli korkea kuin mikä ja varsin pitkä runkoinen niin kuin reininhevosen kuuluukin olla. Minä katselin hevosen menoa kentällä aluksi varsin skeptisesti. Olen tullut siihen tulokseen, ettei mitään kannata pelkän ulkomuodon perusteella hankkia. Aina se ei onnistu, mutta yleensä kyllä. Päästyäni itse tekemään lähempää tuttavuutta tuohon hieman varautuneeseen, mutta melko hyväkäytöksiseen nelijalkaiseen, ei kestänyt minuuttia enempää kun ilmoitin ottavani hevosen heti mukaani.

Jurrin on oikeastaan tarkoitus toimia melko pienimuotoisesti reininhevosjalostuksessa. En näillä näkymin ole tarjoamassa sitä ulkopuolisille vaan pidän sen itsekkäästi itselläni. Lähinnä toivoisin saavani tästä orijälkeläisen, joka saisi kunniakseen jatkaa hienoa isälinjaa. Kun pieni oripoika tupsahtaa, en enempää aio hevoselle varsoja hankkia. Jurrin suunnitelmiin kuuluu ehdottomasti kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu ja ehkäpä myös yleislaatuarvostelu, jos ori malttaa noissa kekkereissä olla. Hevonen on sopeutunut oikein hyvin Alondraan, ja saanut jopa uusia kamujakin muutamasta jo kunnioitettavaan ikään päässeistä oriukeista.