26.06.2015 - Kouluvalmennus, valmentaja Rea (VRL-10658)
Tässä valmennuksessa Bissen kanssa keskityttiin hiomaan Grand Prix -tason vaikeimpia liikkeitä. Annoin ratsastajan verrytellä oria itsenäisesti, keskittyen saamaan orin kuulolle. Ensin ruvettiin työskentelemään ravissa. Harjoitusravi, keskiravi, lisätty ravi sekä koottu ravi löytyivät helposti - varsinkin lisätty ravi oli oikein komea - ja erot olivat selvät, joten siirryimme suoraan vaativampiin liikkeisiin. Pyysin ratsastajaa kokoamaan hevosta passagea varten; puolipidätteet menivät kyllä läpi, mutta orilla ei näyttänyt olevan riittävän kärsivällisyyttä eikä keskittymistä tarpeeksi rauhalliseen tahtiin. Seuraavalla yrityksellä tahdin rikkoutuminen jatkui, joten pyysin ratsastajaa palaamaan normaaliin raviin ja hidastamaan ensin sen tahtia. Kun Bisse jaksoi ravata pienillä askelilla hyvässä tahdissa, siirryimme taas passageen, ja sekin rupesi sujumaan paljon paremmin. Seuraavalla kierroksella pyysin ratsastajaa siirtymään passagen kautta piaffeen. Orilta tuli taas pientä protestointia ja pään viskomista, mutta parin yrityksen jälkeen tahti rupesi taas löytymään, muutama askel kerrallaan.

Laukkatyöskentelyn aloitimme samalla tavalla etsimällä harjoitus-, keski-, lisätyn ja kootun laukan. Laukan kokoaminen aiheutti orissa hetkeksi jännittymistä ja taas pään viskomista, mutta ratsastajan rentoutuessa orikin rupesi laukkaamaan kunnolla. Laukanvaihtojen hiomisen aloitimme yksittäisistä vaihdoista, sitten joka kolmanella, joka toisella ja lopulta jokaisella askeleella. Välillä ori tuntui vain kaahottavan vaihdon läpi kuuntelematta pidätteitä ja tahti pääsi rikkoutumaan, mutta yleisesti ottaen ori suoriutui yllättävänkin hyvin ja useammankin laukanvaihdon sarja sujui kyllä. Loppuun harjoittelimme vielä laukkapiruetteja; niihin ori kaipaisi vähän pyörivämpää laukkaa, mutta sai kuitenkin aina käännyttyä kierroksen verran ympäri.

18.06.2015 - Kouluvalmennus
Tänään oli tarkoitus treenata hevonen herkäksi ja keskittyä perusratsastukseen. Mukaan ottaisin myös vastalaukan harjoittelemista oikein urakalla. Bisse ei aluksi malttanut kävellä rehellisesti pitkällä ohjalla vaan kulki varsin hätiköidysti. Alkuverryttelyinä tein erilaisia siirtymisiä suoralla uralla ja ympyrällä. Orista kuoriutuu niin nopeasti herkästi reagoiva ratsu, kun sen moottorin saa ensin käynti-laukka -siirtymisillä käyntiin. Alkuverryttelylaukkojen aikana tein loivaa kiemuraa suoralla uralla vaihtamatta laukkaa, jolloin aina joka toinen kaari mentiin vastalaukassa. Bissellä ei ollut ongelmia tässä tehtävässä, koska minä toimin selässä oikein. Tein myös täyskaartoja laukkaa vaihtamatta. Bisse säpsähti kentän laidalla riekkuvaa jänistä, joten sillä kertaa hevonen vaihtoi myötälaukalle ja loikkasi kauemmas kentän aidasta. Hetken piti oria rauhoitella, kunnes saatoimme jatkaa. Ennen vaikeampia vastalaukkatehtäviä annoin orin kävellä hetken pitkällä ohjalla.

Seuraavaksi oli tarkoitus siirtyä kentän keskelle suurelle ympyrälle. Ympyrän "kulmiin" oli tarkoitus tehdä voltti, josta jatkettaisiin sitten yksi kaarre seuraavalle voltille asti vastalaukassa. Bissen vauhti yltyi aina hieman vastalaukan aikana, jolloin minulla kesti hetki ottaa liikettä takaisin voltille, jotta kaarteesta tulisi hyvä eikä hevonen kaatuisi sisälle vaan asettuisi ja taipuisi. Kerran voltin jälkeen ori vaihtoi myötälaukalle, mikä johtui omasta sähläämisestä ja apujen liian epäselvästä käytöstä. Sain useasti liioitella vastalaukan apuja, jotta Bisse ei vaihtaisi laukkaa. Poistin ympyrästä kaksi volttia, jolloin vastalaukkaa tuli pitempi pätkä ja kaarretta oli enemmän. Olin todella tyytyväinen Bissen työskentelyyn, koska se pisti itsensä kunnolla likoon ja teki työtä käskettyään, vaikka tiedän, ettei vastalaukka ole sille kaikkein helpoin juttu.

10.06.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Rea (VRL-10658)
Ratsastaja sai verrytellä Bisseä itsenäisesti ja seurasin sivusta orin liikkeitä. Sen laukka vaikutti normaaliakin jäykemmältä, joten päätimme keskittyä tänään laukan kanssa työskentelemiseen. Hevosen rentouttaminen täytyy kuitenkin aloittaa ensin hitaammista askellajeista, joten pyysin ratsastajaa jatkamaan ensiksi käynnissä. Paljon taivutteluita, vuorotellen avo- ja sulkutaivutuksia molempiin suuntiin. Ravissa sama homma, ja seuraava laukannosto sujuikin jo jouhevammin. Bissellä on luonnostaan lyhyt laukka, mutta sen kokoiselta hevoselta olisi hyvä löytyä vähän pidempää askelta. Varsinkin orin eteenpäinpyrkivän ravin jälkeen laukka näyttää erityisen tönköltä. Kunnollisen verryttelyn ja varsinkin kaulan rentouttamisen ja paremman asennon löytymisen jälkeen laukasta saatiin kuitenkin vähän pyörivämpää ja liitovaihe rupesi erottumaan paremmin. Pyysin ratsastajaa jatkamaan taivutuksia myös laukassa, ja kun nekin rupesivat sujumaan rennosti ja paremmassa tahdissa, oli aika kehua oria ja siirtyä loppuverryttelyihin.

01.06.2015 - Vauhdikas maastolenkki putoamisen kera
Tänään oli sitten se päivä, kun ensimmäisen kerran tipahdin Bissen selästä. Oli sekin kokemus, ei voi muuta sanoa. Olin lähtenyt rennolle maastolenkille varttia vailla kolme. Aurinko paistoi nätisti ja linnut lauloivat. Varsinainen kesäilma. Bisse vaikutti omalta itseltään: hepuloi aika ajoin ja pyrki motkottamaan jokaisesta liikkeestäni selästä. Siinä hetken käveltyämme otin muutamat hitaat ravipätkät, jotka sujuivatkin oikein suunnitelmien mukaisesti. Ori ravasi pitkällä askeleella ja pyöristyi niskastakin oikein mukavasti. Ravattuamme hetken pääsimme pellon reunalle, josta homma sitten lähti vyörymään käsistä. Tunsin heti alusta lähtien kuinka ori oli äärimmäisen jännittynyt ja pinkoisi varmasti tuhatta ja sataa eteenpäin, jos sille luvan antaisin. Minähän kun hurjapää olen, annoin orille tuon luvan ja sepä lähti kuin tykinsuusta konsanaan. Olin tottunut orin riehumisiin, joten selässä pysyminen kaiken pukittelun sun muun keskellä ei tuottanut ongelmia. Päästyämme kuitenkin lähemmäs pellon toista reunaa, puskasta pinkaisikin musta jättimäinen koira, joka ei tulostaan ilmoittanut millään lailla. Bisse järkyttyi syvästi, heittäytyi äkkiä sivulle, jottei olisi liiskannut koiraa ja otti sellaisen vaihteen päälle, etten ole ennen nähnyt. Lyhyt laukka muuttui valtavaksi harppailuksi, jota en olisi Bisseltä ikinä uskonut edes löytyvän. Ori oli täysin kuuro edestä, joten mitään ei ollut tehtävissä. Putoaminen tapahtui siinä kohtaa, kun Bisse loikkasi valtavan ojan yli sellaisena loikalla, että jo valmiiksi epätasapainossa olevalla ratsastajalla ei ollut minkäänlaista toivoa pysyä selässä. Minä siis tipahdin sinne ojan pohjalle ja saatoin nähdä kuinka Bisse kompuroi erittäin pahan näköisesti ojanpientareella ohjat korvissa. Siinä sitten syvästi säikähtäneenä kompuroin ylös ojasta ja näin kuinka tumma nelijalkainen kaasutti menemään pitkin soratietä.

Bisseä ei tosiaan näkynyt missään. Olin lähtenyt suoraan tallia kohti. Vasemassa kädessäni tuntui pieni pistely, mutta en antanut sen kauheasti häiritä. Bisse oli nimittäin löydyttävä tai saisin Amandalta sellaiset huudot, että oksat pois. Kävelyrupeamani kesti lähemmäs kaksikymmentä minuuttia, kunnes olin kahden sadan metrin päässä pihasta. Yhtäkkiä puhelimeni pirahti käyntiin. Soittaja oli eräs työkaverini, joka kyseli paniikin vallassa missä oikein olen ja onneksi en ole kuollut. Ihmettelin siinä hetken, että mitä hän nyt sellaisia oikein kyselee. Ymmärsin kuitenkin nopeasti. Bisse oli saapunut tallin pihalle ohjat jaloissaan ja toinen jalustinhihna repeytyneenä. Suuri kivi vierähti sydämeltäni kuullessani, että Bisse on itse kuitenkin lähes naarmuitta selvinnyt matkasta. Seuraava tehtävä oli tutkia onko kädessäni jotain suurempaakin vikaa ja sitten otetaan selvää kenen koira juoksee vapaana ilman omistajaansa.