ii. Musta jättiläinen Waldhramm on hyvistä kouluhevosista tunnetun Klaus Beckerin kasvatteja. Luonteeltaan Waldhramm oli kelpo hevostoveri, joka kuitenkin stressasi helposti ja jännittyi kankeaksi jääpuikoksi. Heti nuorten luokista asti orilta odotettiin paljon ja sen onnistumista pidettiin lähinnä itsestäänselvyytenä. Hevonen lunasti ihmisten odotukset dominoimalla lähes suvereenisti Saksan kilpailutilastoja. Waldhramm onkin kolminkertainen Saksan mestari. Kun oli aika siirtyä kansainvälisille koulu-areenoilla oli alku hieman kankea. Waldhramm jäi monesti piirun verran mitalisijoista ja joinain kertoina jopa kympin sakin ulkopuolelle. Tätähän ei orin omistaja sulattanut vaan potkaisi vanhan valmentajan ja ratsastajan pihalle uudistaen koko valmennustiimin. Vähitellen uusien valmennusmetodien myötä hevonen alkoi päästä kansainvälisten kärkihevosten tasolle ja se nappasikin viimeisinä kilpailuvuosinaan Euroopan mestaruuden sekä oikeuden maailmanmestaruuskarkeloihin, joissa Waldhramm kiilasi juuri ja juuri kolmanneksi velipuolensa ohi.

iii. Waldmunt oli hyväkäytöksinen oldenburginhevonen, joka ei kuitenkaan tehnyt yhtään enempää kuin mitä käskettiin. Selästä käsin hevonen oli kuin liimaa, jos ratsastaja ei osannut riittävän roisisti käskeä eteenpäin. Kun ratsastaja löysi yhteisen sävelen orin kanssa, ei ulkopuolelta katsova voinut mitenkään uskoa, että kyseessä on yksi laiskimmista kovan tason koulutaitureista. Waldmunt kilpaili Grand Prix tasolla kahmien voittoja hullun lailla. Orille osakilpailujen voittaminen oli jo arkipäivää kymmenvuotiaana. Vanhetessaan Waldmunt sen kun vain paransi suorituksiaan ja toi rahaa rakastavalle kasvattajalleen maailmanmestaruuden, EM-hopean sekä –joukkuekullan. Rakenteeltaan todellinen ihmetapaus on kantakirjattu I-palkinnolla ja sillä on lähes kuusikymmentä jälkeläistä, joista moni on kilpaillut ja kilpailee yhä kansainvälisillä areenoilla.

iie. Roskue oli suuri, muttei lempeä. Se oli luonteeltaan tasapainoinen, mutta äärimmäisen erakkomainen. Tamma halusi olla lähinnä yksin omissa oloissaan. Jos se joutui olemaan muiden eliöiden kanssa, otti se asiat melko rauhallisesti ja sieti sosiaaliset tilanteet hyvin. Ikinä Roskuesta ei kuitenkaan saanut mitään halinallea, jolle sai leperrellä ja pussailla märäksi. Jos joku näin erehtyi tekemään, tamma pyrki äkkiä vetäytymään kauemmas tai mikäli se ei ollut mahdollista saattoi se väläyttää hampaitaan uhkaukseksi. Oman arvonsa tunteva hevonen oli ratsastaessa kompakti pakkaus. Se kulki omalla moottorilla, keskittyi tekemisiinsä ja yritti parhaansa. Roskue ei sietänyt sitä, että sen toimimisiin puututtiin liiaksi. Ratsastajan oli siis hyvä vain istua rauhassa selässä, kun homma pelaa oikein. Roskue kilpaili Intermediate I ja –II tasoilla Saksassa ja Hollannissa, jonne tamma myytiin 12-vuotiaana. Viimeisinä vuosinaan tamman jääräpäisyys yksinolosta murtui hieman, kun se alkoi viettää aikaa hollantilaisella maatilalla olevien lampaiden kanssa.

ie. Irmina Kantelly on tummanruunikko puoliveritamma, joka kilpaili Saksan rajojen sisällä kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Luonteeltaan tamma oli sataprosenttinen hedonisti, mikä vaikeuttikin hieman tavoitteellista treenaamista, kun ei ratsua meinannut kiinnostaa minkäänlainen rehkiminen ja hikoileminen. Mieluummin hevonen olisi makoillut nurmella ja nauttinut olostaan, mitä se kyllä tekikin aina kun vain oli mahdollista. Mitään suuria meriittejä ei siis kouluratsastuspuolelta ole, mutta näyttelykehien sisäpuolelta sitten senkin puolesta. Irmina Kantelly on kantakirjattu II-palkinnolla ja se on usein palkittu näyttelyiden parhaana tammana. Tällä hetkellä hevonen viettää aikaansa Skotlannissa, missä se onkin synnyttänyt jo kolme varsaa. Yhteensä tammalla on viisi jälkeläistä, joista jokainen on saanut osakseen pienen määrän tamman mukavuudenhaluista luonnetta, mutta myös upeaa rakennetta.

iei. Dagonet on varsasta asti ollut päällepäsmäri, joka sai usein niin ihmiset kuin lajitoverinsakin raivon partaalle. Joskus tuntui, että ori ihan tarkoituksella kerjäsi verta nenästään ja suorastaan nautti siitä, kun sai toiset elävät olennot hermoraunion partaalle. Dagonet syntyi saksalaisella siittolalla, josta se myytiin nuorena pojankloppina Ranskaan. Ranskassa se kilpaili nuorten hevosten luokissa, kunnes se palasi takaisin Saksaan 8-vuotiaana. Hevonen kilpaili Saksassa parhaimmillaan Intermediate II tasolla. Se oli Saksan mestaruuskilpailuissa tuttu näky, vaikkei se koskaan sitä mestaruutta tai minkään muunkaan väristä mitalia vienytkään kotiin. Huimat 28 vuotta ja Dagonet vetelee edelleen nuoren hevosen pattereilla. Se telmii nuorempien kanssa ja tekee sitä mitä parhaiten osaa – komentelee muita minkä kerkiää.

iee. Idaia on kliseisesti sanottuna pieni, mutta pippurinen. Hevonen ei mielellään tottele ratsastajan käskyä ja sen selässä täytyykin osata painaa oikeita nappuloita, jotta hevosen saa toimimaan kohtalaisesti. Tamma kilpaili Prix St. Georges luokissa aluetasolla. Idaia napsi yllätyksellisesti muutaman voiton ja pääsi pyörähtämään myös maan mestaruuskilpailuissa. Tamman kilpailuhommat loppuivat muutaman aktiivisen vuoden jälkeen, kun hevosen omistaja päätti keskittyä muihin asioihin kilparatsastuksen sijasta eikä halunnut antaa tammaansa kenenkään muun käsiin. Niinpä Idaia seisoskeli hetken tyhjänpanttina kunnes se teetettiin tiineeksi. Idaialla on yhteensä kaksi jälkeläistä, ori ja tamma, jotka kilpailivat molemmat Saksassa kansallisella tasolla.

ei. Lawford edustaa laadukasta Ford-orilinjaa, joka sai nimensä 1900-luvun alussa Saksaan oldenburgsiittolan perustaneen Werner Fordin mukaan. Ford-linjan oriit ovat pitkälti kouluratsuja ja ne ovat tunnettuja laadukkaista liikkeistään sekä hyvästä perimästään. Lawford on näyttävä ja raamikas kimo ori, joka kilpailee kouluratsastuksessa GP-tasolla. Ori kypsyi hitaasti, eivätkä sen ensimmäiset vuodet kilparatsuna luvanneet hyvää jatkoa. Lawfordin omistajalla ja ratsastajalla riitti kuitenkin uskoa siihen, että vielä jonain päivänä ori puhkeaisi kukkaan ja siitä kehkeytyisi GP-tason kilparatsu. Niinpä he jatkoivat hevosen työstämistä ja lopulta heidän satsauksensa palkittiin. Lawford kilpailee yhä edelleen. Kilpakausi toisensa jälkeen näyttää siltä, että ori on kuin viini, se tulee entistä paremmaksi vanhetessaan. Jälkeläisiä II-palkinnolla kantakirjatulla oriilla on tähän mennessä reilut sata kappaletta ja se on hurjan suosittu jalostusori. Luonteeltaan Lawford on yleisesti ottaen rauhallinen hevonen, mutta toisinaan siitä pilkahtelee esiin tulisempi puoli.

eii. Ekhford on komea ruunikko ori, jolla on takanaan menestyksekäs kilpaura kouluratsastuksen huipulla. Ura aukeni jo nuorena pienemmissä luokissa, joita ori kiersi haastavuutensa takia usean eri ratsastajan kanssa. Ekhfordin omistaja alkoi olla jo melkeinpä epätoivoinen, kun kukaan ei kokenut pystyvänsä yhteistyöhön tulisen oriin kanssa. Portti GP-tasolle avautui nuoren saksalaisen ratsastajalupauksen, Heinrich Wolfin, myötä. Ratsastaja ja hevonen olivat niin sanotusti samalla aallonpituudella ja löysivät yhteisen sävelen, jonka avulla heidän yhteinen taipaleensa oli menestyksekäs. Sittemmin Ekhford on vetäytynyt kilpakentiltä viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä Saksan maaseudulle. Ekhfordin omistaa nykyään ratsastaja Heinrich Wolfin perhe. Oriitta käytetään harkitusti jalostuskäytössä juuri luonteen tulisuuden takia. Osa sen jälkikasvusta on selvästi perinyt hankalampia luonteenpiirteitä, mutta joukosta löytyy myös rauhallisempia ratsuja. Ekhford on kantakirjattu II-palkinnolla ja sillä on myös kantakirjaan hyväksyttyjä varsoja.

eie. Naenia on rakenteeltaan siro, kimo tamma, jolla on säkäkorkeutta 163 cm. Tamma kilpaili muutaman kilpailukauden verran kouluratsastuksessa Prix St Georges -tasolla, minkä jälkeen se siirrettiin siitostammaksi. Halukkaita ratsastajia olisi kyllä löytynyt, mutta omistaja katsoi parhaaksi menetellä tällä tavoin. Kilpauran jälkeen tamman kanssa ryhdyttiin kiertämään näyttelykehiä oikein urakalla. Se pärjäsikin oikein mainiosti ja valittiin pariin kertaan koko näyttelyiden parhaaksi tammaksi. Naenia on myös kantakirjattu. Tamma oli aina kahdeksanvuotiaaksi asti kasvattajansa omistuksessa, minkä jälkeen se myytiin eräälle aktiivisen kilpauran lopettaneelle kouluratsastajalle, joka kasvattaa oldenburginhevosia. Naenia viettääkin leppoista siitostamman elämää pienehköllä siitostallilla maaseudun rauhassa. Tamma on hyväluonteinen ja varsin rauhallinen hevonen, jota on helppo ja miellyttävä käsitellä. Naenian varsat ovat lähes poikkeuksetta perineet emältään sen miellyttävän luonteen ja ne ovat yhtä yhteistyökykyisiä yksilöitä.

ee. Ariane on kaunis ruunikko tamma. Säkäkorkeutta sillä on 166 cm. Ariane kilpaili nuorempana Intermediate II-luokassa. Monet epäilivät aluksi tamman kykyjä, mutta pienikokoinen tamma näytti epäilijöille, että se pystyy napsimaan hyviä sijoituksia. Ariane päihitti urallaan monia itseään isokokoisempia ja isoliikkeisempiä oriita. Tammalla ratsastaneet kehuivat sen valtiksi todella sitkeää, mutta toisaalta myös miellyttävää ja nöyrää luonnetta, sillä Ariane halusi tehdä aina parhaansa radalla. Ratsastajien mukaan parhaimmillaan Arianen kanssa saattoi päästä niin hyvään yhteisymmärrykseen, että tuntui siltä kuin tamma olisi lukenut heidän ajatuksensa. Vakuuttava kilpaura päättyi sairastelukierteeseen, jonka jälkeen omistaja ei enää halunnut rasittaa hevosta treenaamalla sitä uudestaan vaativien luokkien edellyttämään kuntoon. Ariane jäi siitostammaksi nauttimaan kotitallin rauhallisista oloista. Tamman jälkikasvusta on nähtävissä, että se periyttää varsoilleen sitkeää, mutta miellyttävää luonnetta sekä irtonaisia liikkeitä.

eei. Pacer oli näyttävä isokokoinen ori, jolla oli säkäkorkeutta 172 cm. Ruunikko ori kilpaili kouluratsastuksessa aina GP-tasolla asti. Sen kilpaura oli melko tasapaksu ja suurimmat voitot jäivät saavuttamatta. Oriin ensimmäinen omistaja kyllästyi muutaman vuoden jälkeen siihen, ettei toivottua tulosta tullut. Pacer myytiin Saksasta Hollantiin, jossa sillä ratsasti useampi nuori ratsastaja, joka vasta haki paikkaansa kilparatsastajana vaativissa luokissa. Niin Pacerista tuli uusien tulokasratsastajien opettaja, jonka kanssa he saavuttivat sijoituksia helpommista luokista ja taitavimmat saivat kokeilla siipiään GP-tasolla. Vikkelään tahtiin vaihtuvat ratsastajat pitivät kyllä oriista, jolla oli varsin miellyttävä luonne, mutta aika nopeasti he saivat ratsastettavakseen muita hevosia, joilla oli enemmän kapasiteettia huippusijoituksiin. Erinomaisen rakenteensa ja luonteensa ansiosta Pacer saavutti kuitenkin suosiota jalostusoriina. II-palkinnolla kantakirjattu ori on periyttänyt jälkeläisilleen hyvän rakenteen lisäksi näyttäviä liikkeitään.

eee. Ruunikolla Ariette -tammalla oli säkäkorkeutta tasan 160 cm. Ariette ei itse koskaan astunut kilpa-areenoille, sillä se oli puhtaasti siitoskäytössä. Tamma oli tuttu näky näyttelykehissä, joissa se saavutti useita palkintoja. Se on kerran valittu koko näyttelyiden parhaaksi tammaksi. Ariette palkittiin kantakirjaustilaisuudessa II-palkinnolla. Tamma sai paljon kehuja hienosta rakenteestaan. Myös sen liikkeitä kehuttiin ilmaviksi ja näyttäviksi. Moni Arietten selkään kavunnut kuvaili tamman ravia ja laukkaa niin isoiksi, että niissä oli vaikea istua tai ainakin tamman askellajit vaativat totuttelemista ennen kuin ratsastaja saattoi kunnolla rentoutua kyydissä. Luonteeltaan Ariette oli rauhallinen ja hyvin seurankipeä. Sen kerrotaan kiintyneen syvästi tallikissaan, joka tepasteli usein tamman karsinan lähettyvillä. Tamman muuten rauhallinen olemus saattoi välillä jopa hätääntyä, jos tuttua kissanhahmoa ei ollut näkyvissä tallissa. Arietten kerrotaan olleen varsoilleen hyvä ja huolehtivainen emä.
Emän puolen sukuselvitys © Cin